Hyvä uutinen on usein uutinen, joka ei läpäise kansainvälistä julkisuutta. Eräs tuoreimmista tämän kaliiberin uutisista koskee Pohjois-Irlantia. Riippumaton valvontakomissio arvioi joitakin päiviä sitten, että pahamaineinen terroristiorganisaatio IRA on laskenut aseensa.
Kun on seurannut vuosia ja vuosikymmeniä Irlannin saaren pohjoisosan verenvuodatusta, on vaikea uskoa, etteivät pommit enää räjähtele eikä salamurhaajien luodit tee tuhojaan tuossa kahden uskontokunnan ruutitynnyrissä. Aivan täydelliseksi rauhan tyyssijaksi ei Britanniaan kuuluva maakunta ole muuttunut - siitä pitävät huolen IRA:sta irronneet pienet sirpaleryhmittymät ja protestanttien vastaavat puolisotilaalliset joukkiot - mutta takavuosiin verrattuna muutos on dramaattinen.
Irlannin tasavaltalaisarmeija IRA ajoi Pohjois-Irlannin liittämistä Irlantiin terrorin voimin kolmen vuosikymmenen ajan. Sitä pidettiin yhtenä maailman pisimmälle kehittyneistä terroriorganisaatioista, joka voimansa vuosina jakoi tietotaitoa maailman muille terroristiryhmille. IRA:n vaikutusvalta perustui suhteellisen laajaan kansan tukeen ja runsaskätisiin rahoittajiin.
IRA lupasi reilu vuosi sitten lopettaa aseellisen taistelunsa. Valvontakomissio sanoo nyt raportissaan, että IRA on todellakin luovuttanut aseensa ja purkanut sotilaalliset rakenteensa. IRA ei ota enää uusia jäseniä, vaan halukkaat ohjataan IRA:n poliittisen siiven Sinn Feinin riveihin.
Aseiden vaikeneminen ei ole lopettanut riitelyä Pohjois-Irlannissa. Normaalitilaan on matkaa, sillä maakunnan poliittiset ryhmät eivät ole päässeet yksimielisyyteen vallanjaosta. Tästä syystä maakunnan parlamentti ja muut itsehallintoelimet eivät toimi, vaan maakunta on Lontoon suorassa hallinnassa.
Suurin este poliittiselle sovulle on mies nimeltä Ian Paisley. 80-vuotias pastori johtaa perustamaansa DUP-puoluetta, joka on viimeisten vaalien perusteella protestanttisen puolen eli niin sanottujen unionistien suurin puolue. Paisley ei luota IRA:n aseidenriisuntaan eikä halua olla missään tekemisissä Sinn Feinin kanssa. Sinn Fein puolestaan nousi viime vuoden vaaleissa katolisen puolen eli tasavaltalaisten suurimmaksi.
Pohjois-Irlannin ohjaaminen rauhan tielle oli Tony Blairin pääministeriuran ensimmäisiä aikaansaannoksia. Jos hän ehtii vielä saada maakunnan poliittiset puolueet samaan pöytään jakamaan valtaa, on saavutus sellainen valtiomiesteko, jolla voi eläkepäivänä häivyttää mielistä Irakin sodan pettymyksiä.
Maakunnalla olisi paljon voitettavaa poliittisen vakauden avulla. Pohjois-Irlantiin ei ole juuri virrannut ulkomaisia investointeja, jotka ovat tehneet viime vuosina saaren eteläosasta Euroopan taloustiikerin. Turistitkin ovat pysytelleet vanhan maineen muistaen etäällä.