Tuomo Niemelä, 45, oli 1980-90-luvulla merkittävä tekijä oululaisessa rock-kulttuurissa. Tumppi, joksi häntä kaikki kutsuivat, oli paitsi perustamassa Garbo- ja Astro Lanes -yhtyeitä, myös luomassa miksaajana Oulu-saundia, sitä kuuluisaa sirkkelisaundia josta Oulun bändit yhä tunnetaan.
"Sirkkelisaundi loi itse itsensä", sanoo Niemelä vaatimattomasti. Syyksi hän väittää lähinnä niukkoja kamoja ja kurinalaista soittoa. Joka tapauksessa Oulun musiikkielämä koki menetyksen Niemelän muuttaessa vaimonsa kanssa Helsinkiin vuonna 2000. Työt musiikin parissa vaihtuivat ortopedian opintoihin. Lääkäriksi Niemelä oli kouluttautunut aktiivisimman bänditouhun ohessa. Vuonna 2003 pariskunta asettui Turun seudulle, josta molemmat saivat töitä.
Musiikki pitää nuorekkaana, ainakin jotkut. On vaikea uskoa, että mustassa nahkarotsissa kolmekymppiseltä vaikuttava Niemelä on vain vuoden nuorempi kuin kollegansa Andy McCoy. Olisikohan olemukseen vaikuttanut myös lääkärin ammatin säntillisyys. Lääkärin ja rock-muusikkouden välillä Niemelä ei ole koskaan kokenut ristiriitaa, eivätkä sitä ole enää aikoihin muutkaan ihmetelleet.
"Joskus nuorempana se oli hauskaa kun joku esitteli minut lääkäriksi. Ei se ole enää pitkään aikaan hämmästyttänyt", sanoo Niemelä.
Hän työskentelee yleislääkärinä lääkäriasema Pulssissa. No, onhan näitä muitakin lääkäri-rock-muusikkoja, kuten YUP:n kitaristi Jussi Hyyryläinen, Tuomari Nurmion rumpali Markku "Tohtori" Hillilä, Juliet Jonesin sydämen kitaristi-laulaja Sami Pirkola tai Freud, Marx, Engels & Jungin laulaja Pekka Myllykoski.
Työterveyslääkäriksi erikoistuvan Niemelän muusikon ura meinasi hyytyä kokonaan etelään muuton myötä, ellei kohtalo olisi puuttunut peliin. Vaimon pikkusiskon tuttavapiirissä oli nuorempaa bändijätkää, ja eipä aikaakaan kun oltiin jo bändiä perustamassa. Syntyi ska-orkesteri Kingston Ghost Busta. Siihen liittyi pian myös länsirannikolle kotiutunut oululainen lyömäsoitinvirtuoosi Mika Moilanen.
Hauskanpitobändi oli kuitenkin vain väliporras Doggtowniin, johon Tumppia kysyttiin laulajaksi. Pieteetillä synnytetyn esikoislevyn jälkeen bändistä olivat kiinnostuneet niin Poko kuin Johannakin. Huhtikuussa ilmestyvän kakkoslevyn julkaisee kuitenkin helsinkiläinen Precense Records.
Kansainvälisten kontaktien vuoksi levy näkee päivänvalon myös ulkomailla, mikä ei englanninkielistä raskasta rock-musiikkia soittavalle bändille ole mikään huono asia. Levytyssopimuksen maanantaina allekirjoittanut Niemelä kertookin yhteistyön turkulaisten kanssa olleen varsin hedelmällistä. Kyse ei siis ole mistään Niemelän sooloprojektista vaikka hän toisena säveltäjänä ja tekstinkirjoittajana vetovastuussa onkin.
Vaikka kaikki tuntuu olevan erittäin hyvin mallillaan, mies muistelee haikeana Oulussa Hagawaga-studiolla viettämiään vuosia. Pontta muistelulle antaa You Tubesta löytynyt studiota esittelevä video vuodelta 1987. Se oli Hagawagan kiihkeintä aikaa. Originellin nimensä studio sai perustajansa Markku Hagan mukaan.
"Tuossa on minun autoni, jonka ajoin romuksi. Siellä tehtiin myös Garbon ensimmäinen demonauha, joka me myytiin levy-yhtiölle 10 000 markalla. Se oli paljon", naurahtaa Niemelä.
Rankemman Oulu-saundin luojat, kuten Electric Blue Peggy Sue and the Revolutionions from Mars ja Radiopuhelimet tekivät Hagawagalla klassikkolevynsä.
"Edelleenkin kunnioitan Ray Katzia ja muita, kuinka paljon edellä aikaansa he olivat. Profiili oli tosi korkealla. Levythän tehtiin superhalvalla ja supernopeasti", Niemelä muistelee.
"Silti monet levyt ovat soitannollisesti niin tiukkaa tavaraa, ettei jostain Turusta tulisi ikäpäivänä sellaista. Täällä on tuo Tukholma niin vieressä että sieltä on aina imetty ne vaikutteet nopeasti. Kun katsoo jotain Bogart Companyn kuvaa niin tajuaa heti, että ne ovat juuri ne väärät vaikutteet".