Moskova Juuri kun amerikkalaisten tukikohta Manas oli osoittautunut ratkaisevan tärkeäksi Naton Afganistan-operaation jatkamiselle, Kirgisian presidentti Kurmanbek Bakijev ilmoitti tukikohdan sulkemisesta vieraillessaan Moskovassa tiistaina.
Muutamia minuutteja aikaisemmin hän oli saanut Venäjältä kahden miljardin dollarin luoton, 150 miljoonaa dollaria lisää avustuksia sekä lupaukset venäläisten investoinneista maan energiasektorille ja maansa velan anteeksiantamisesta.
Syyskuun 11. päivän 2001 attentaattien jälkeen avattu Manasin tukikohta on liittoutuman Afganistan-joukkojen huollon kannalta keskeinen. Se muuttui entistä tärkeämmäksi sen jälkeen, kun alkuviikolla räjäytettiin strategisesti tärkeä siltä Kyberin solassa Pakistanin ja Afganistanin rajalla, mikä vaikeuttaa pahoin joukkojen ja varusteiden kuljettamista Pakistanin kautta.
Kirgisian talous romahtanut
Ilmoitus tukikohdan sulkemisesta saatiin vastineeksi tuntuvasta talousavusta Kirgisialle, Keski-Aasian entisistä neuvostotasavalloista köyhimmälle. Presidentti Dmitri Medvedev kiisti, että tukikohdan sulkeminen ja Venäjän myöntämä luotto liittyisivät toisiinsa, mutta tosiasiat puhuvat päinvastaista.
Ennennäkemättömistä sähkökatkoksista ja bruttokansantuotteensa - joka koostuu 45-prosenttisesti Venäjällä työskentelevien kirgisialaisten rahalähetyksistä -romahtamisesta kärsineellä pienellä tasavallalla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin taipua suuren naapurinsa vaatimukseen.
Voitto
Moskovalle
Manasin tukikohtaan sijoitettujen 1 200 amerikkalaisen sotilaan häätäminen Kirgisiasta on Moskovalle voitto. Menetetyn valtansa palauttamisesta haaveileva Venäjä on jo pitkään pyrkinyt saamaan uudelleen jalansijaa Keski-Aasiassa. Venäjän poliittis-sotilaallinen eliitti pitää tätä aluetta omana takapihanaan.
Venäjän suunnitelmien mukaan amerikkalaissotilaiden tilalle tuodaan pian IVY:n kollektiivisen turvallisuussopimuksen joukot.
"Kirgisian viranomaisilla on aihetta uskoa, että Manasin tukikohdasta on enemmän hyötyä nopean toiminnan joukoille kuin ulkomaisille joukoille, jotka eivät kunnioita maan suvereniteettia", selitti Venäjän Nato-edustaja Dmitri Rogozin keskiviikkona venäläisellä Vesti-televisiokanavalla.
Tilalle IVY:n
valiojoukkoja
Rogozinin mukaan "amerikkalaisten epäonnistuminen Afganistanissa on vakava uhka alueen maille. Sotilaalliset toimet, jotka aiheuttavat vahinkoa afganistanilaisten siviilien keskuudessa heikentävät talebanien vastustajien leiriä." Tästä syystä tilalle tuodaan Venäjän hallitsemat IVY:n sotilaallisen sopimuksen joukot.
Päätös tuntuu hämmästyttävältä. Onhan Venäjä useaan otteeseen toistanut kannattavansa yhteistyötä Naton kanssa Afganistanissa.
Edes silloin, kun suhteet liittoutuman kanssa viilenivät Venäjän ja Georgian sodan aikana elokuussa 2008, tätä yhteistyötä ei kyseenalaistettu.
Kreml tietää myös, että talebanien vastaisen operaation epäonnistumisella olisi raskaat seuraukset, ennen kaikkea Venäjän ja sen keskiaasialaisten liittolaisten kannalta.
1990-luvulla Uzbekistan, Tadzhikistan ja Kirgisia joutuivat jo kokemaan Afganistanissa toimineiden ääri-islamilaisten liikkeiden tunkeutumisia alueelleen.
Tapahtunut
tosiasia
Todellisuudessa tukikohdan sulkeminen on Kremlille neuvotteluvaltti kaupankäynnissä Naton kanssa. Venäjä on tyytymätön siihen, että Georgia ja Ukraina ovat liittymässä Pohjois-Atlantin liittoon, ja se on närkästynyt Yhdysvaltain ohjuskilpihankkeen ulottamisesta Keski-Eurooppaan. Niinpä se haluaa käyttää koko painoarvoaan Münchenissä perjantaina alkaneen turvallisuuskonferenssin keskusteluissa.
Samalla halutaan ajaa läpi uusien venäläistukikohtien perustaminen Etelä-Ossetiaan ja Abhasiaan, näihin Georgian provinsseihin, jotka Moskova liitti itseensä elokuuun 2008 sodan jälkeen. Kansainvälisen oikeuden säännöistä piittaamatta Venäjä hyödyntää tapahtuneen tosiasian politiikkaa. Se suostuu aloittamaan vuoropuhelun lännen kanssa uudelleen, mutta omilla ehdoillaan.
Ostettu
uskollisuus
Tämä uhmakas asenne on ristiriidassa sen optimismin kanssa, jonka nojalla monet uskoivat, että talouskriisi pakottaisi Venäjän joustamaan ulkopolitiikassaan. Kirgisian esimerkki osoittaa, että Venäjällä on yhä varaa ostaa naapureidensa uskollisuus.
"Alueellisena valtana Venäjä ei ole koskaan pystynyt tarjoamaan periferialleen muita hankkeita kuin sotilaallisia sopimuksia tai energiasopimuksia", harmitteli Moskovan kaiku -radioaseman analyytikko Matvei Ganapolski.