Pääkirjoitus

Eu­ro­kriit­ti­syys ei riitä yh­dis­tä­väk­si voi­mak­si

Brittipopulisti Nigel Faragen johtaman eurokriittisen ryhmän EFDD (Vapauden ja suoran demokratian Eurooppa) hajoamista ei voi pitää kovin suurena yllätyksenä.

Brittipopulisti Nigel Faragen johtaman eurokriittisen ryhmän EFDD (Vapauden ja suoran demokratian Eurooppa) hajoamista ei voi pitää kovin suurena yllätyksenä. Vaikka Farage kasvattaa kannatustaan kotimaassaan, muualla Euroopassa hänen varaansa ei paljon lasketa.

Eurokriittiset ryhmät lisäsivät tuntuvasti edustajiensa määrää kevään eurovaaleissa. Joukko on kuitenkin niin hajanainen, etteivät he mahdu parlamentissa samaan ryhmään.

Perussuomalaiset oli edelliskaudella liitossa Faragen ryhmän kanssa. Puolueen puheenjohtaja Timo Soini vainusi, ettei entiselle pohjalle kootulla kirjavalla joukolla ole tulevaisuutta. Niinpä hän johdatti perussuomalaisten kaksi euroedustajaa brittikonservatiivien johtamaan ECR-ryhmään.

EFDD hajosi Latvian vihreiden ja maanviljelijöiden europarlamentaarikon Iveta Grigulen otettua hatkat. Euroopan parlamentin sääntöjen mukaan ryhmään tulee kuulua edustajia vähintään seitsemästä maasta. Latvialaisen lähdön myötä tämä ehto ei enää täyty. Mielenkiintoista onkin nähdä, mihin ryhmänsä menettäneet 48 euroedustajaa nyt asettuvat.

Ryhmän hajoamisella on suuri merkitys. Jos ryhmä ei täytä parlamenttiryhmälle asetettuja ehtoja, siltä jää saamatta merkittävä taloudellinen tuki. Edustajien mahdollisuus saada puheaikaa parlamentissa pienenee eikä heitä kelpuuteta arvovaltaisina pidettyihin rapotöörien eli lainsäädännön valmistelijoiden tehtäviin.

Kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä Faragen ryhmän hajoamisesta ei voi tehdä. Se vain osoittaa, kuinka vaikeaa on pitää koossa joukko, jonka ainoana siteenä on kriittinen suhtautuminen EU:hun.