Kemin kaupunginorkesteri: Perhekonsertti. Johtaja Pertti Hynninen, juontaja Jari Vesa. Prokofjev, Pryor, Drdla, Pearson, Schreiner. Sauvon juhlasali 9.9.
Kemissä on tullut jo perinteeksi aloittaa kaupunginorkesterin syyskausi konsertilla, joka on suunnattu kaikkein pienimmille. Orkesterilaiset ovat pukeutuneet hauskasti ja myös yleisön parhaat asut palkitaan. Musiikkiesitykset ovat lyhyitä ja mukaansatempaavia. Pientä teatteria pitkin iltaa esittää hölösuujuontaja Jari Vesa.
Konsepti toimii. Tämänsyksyinen konsertti taisi koota kaikkien aikojen yleisön. Lapsia oli salin täydeltä, mutta niin myös eri ikäisiä aikuisia ja keskenkasvuisia heidän seurassaan. Oikea perhekonsertti siis.
Sergei Prokofjevin tuttu musiikkisatu Pekka ja susi on jo vuosikymmenet houkuttanut monet sukupolvet orkesterisoitinten maailmaan. Niin nytkin.
Kesälomilta palaillut orkesteri antoi teoksessa parastaan. Yhteissointi pysyi hyvin imussa ja solistit hahmonsa mukaisessa ruodussa.
Erityisesti Micke Isotalon klarinetti soi kissamaisen pehmeästi. Kertojasolisti Jari Vesakin luki kapellimestari Pertti Hynnisen kädenliikettä ja ymmärsi tulla sisään juuri oikeilla hetkillä.
Väliajan jälkeen vuorossa oli toisenlaiset kuviot. Tuntemattomia säveltäjiä, joiden nimiä lausuessa kieli menee taatusti solmuun. Ja paikoin oli solmussa itse musiikkikin.
Itse John Philip Sousan puhallinorkesterin pasuunavirtuoosina toissa vuosisadan vaihteessa puhaltaneen Arthur Pryorin sävellys Viheltäjä ja hänen koiransa oli houkuttanut saliin ja lavalle viheltäjän ja hänen koiransa. Ei siinä näin eläinystävänä joutanut paljon musiikkia kuuntelemaan, kun piti henkeä pidätellen seurata koiran käyttäytymistä.
Englantilaisen Leslie Pearsonin Lauluja Brittein saarilta leväytti elokuvamaisen maiseman, jossa kajahti paikoin upeita vaskipuhallinsooloja. Adolp Schreinerin humoreski Huolestunut rumpali päätti konsertin lyömäsoittajien vauhdikkaalla menolla.
Lapsille suunnattujen konserttien järjestämisessä on oltava tarkka ohjelmiston, paikan ja ajankohdan suhteen. Kemissä horjutaan nyt sillä rajalla, jaksavatko pienimmät kuulijat työpäivänsä jälkeen olla konsertissa aikuisten ajalla.
Reportteri Kärkkärille ja karkkitarjoilulle kiitos, että nyt jaksettiin.
Kuulosti myös siltä, että tullaan toistekin.