Oulussa on edelleen mahdotonta päästä vähänkään vilkkaamman liikenteen aikana rampilta moottoritielle. Se menee yleensä näin: oululainen ajaa moottoritietä pitkin ja näkee oikealta rampilta tulijan koettavan kiihdyttää samaan vauhtiin päästäkseen puikahtamaan sujuvasti sekaan. Moottoritietä ajava perusoululainen painaa kaasua juuri sopivasti siten, että sinne pyrkivä ei pääsekään sekaan.
Moottoritielle pyrkivä joutuu lyömään jarrut kiinni välttääkseen törmäämästä moottoritiellä kiilaavan perässä tuleviin toisiin samanlaisiin öönipökyihin oululaisiin, kenties pysäyttämään matkantekonsa kokonaan ja odottamaan että autoja ei tule juuri ollenkaan.
Mikä meitä oikein vaivaa? Miksi emme halua, että liikenne olisi joustavaa ja sujuvaa? Saa sitä ihmetellä, miksi Pohjantie on ruuhkainen verrattain vähäistenkin ruuhkien aikoina.
Jos oululaiset eivät uskalla kiihdyttää oikeaoppisesti rampilta tullessaan moottoritietä ajavan liikenteen sekaan, heitä ei kannata siis liikaa soimata. Tämä oululainen liikennekulttuuri on opettanut meidät, että ei se onnistu kuitenkaan. Parempi ajaa hissukseen ja odottaa, jos siellä kymmenen minuutin päästä olisi väli josta pääsisi. Takana tööttäilee 30 auton jono ja odottaa etummaisen pääsyä jälleen liikkeelle.
Tämä on täyttä todellisuutta aamu- ja iltapäiväruuhkien aikaan. Hämmästyttävän paljon liikennettä Pohjantiellä kyllä on muinakin aikoina.
Tässä vaiheessa itsensä tunteva sisäinen kiilaaja heristää jo nyrkkiään ja öyrästää, että väistämättömyys rampin kohdalla kuuluu perusoikeuksiin, eikä siitä vapaaehtoisesti luovuta.
Siihen hän tuskin osaa vastata, mitä se haittaisi, jos yrittäisikin pikkuisen joustaa siellä moottoritiellä ajaessaan. Vaikkapa hiukan antaisi tietä ilman, että oma vauhti edes hidastuisi.
Pohjantien tukkoisuus saataisiin vähenemään, jos jollakin taikakonstilla liikenne rampeilla saataisiin sujumaan kuin vetoketju. Sitä ihmettä lienee kuitenkaan turha toivoa.
Toisaalla öykkärien ja kiilaajien paratiisissa, pääkaupunkiseudulla ramppiliikenne sujuu moitteettomasti. Sitä vastoin Helsingin keskustan kaistaviidakossa oululainen tuntee olevansa kuin kotonaan Pohjantien rampissa. Jos et Lahden kohdalla tiedä, minkä kaistan valitset mennäksesi haluamaasi osaan kaupunkia, pelisi on menetetty. Kaupunkialueella et pysty vaihtamaan kaistaa, vaikka näyttäisit suuntavilkkua Vantaalta lähtien.
Pohjantie on tukossa myös siksi, että kaupunkilaiset ajavat moottoritien kautta lyhyitä pätkiä kaupunginosasta toiseen. Itsekin ajan työmatkaani lähes poikkeuksetta Kuusamontien rampilta moottoritielle etelän suuntaan ja pois heti Kainuuntien rampista kohti keskustaa.
Meillä ei ole kehäteitä, ja moottoritien käyttö jouduttaa kaupunkialueella sukkulointia. Siitä ei pidä syyllistää. Ruuhkat vaivaavat muillakin reiteillä. Kuusamon suuntaan mennessä Oulunsuuntietä on tuskaista madella ruuhka-aikoina.
Liikennemäärät Pohjantiellä ovat kasvaneet viime vuosina pahasti tien sietorajan yläpuolelle. Ainut mahdollisuus saada siellä joskus liikenne sujumaan on remontti, josta ovat selvät suunnitelmat jo olemassa.
Oulun ja Laanilan liittymien väliin olisi tulossa muun muassa kaksi lisäkaistaa, ja ramppeja lisättäisiin muutamissa paikoissa.
Kuusikaistaisuus kaupungin kohdalla varmasti poistaisi ruuhkaliikenteen sumput.
Rahoitus ja töiden aloittamaan pääsy on kuitenkin sitten ihan toinen juttu. Menneitä on turha jankuttaa, mutta oliko kainuulaisen liikenneministerin Merja Kyllösen (vas.) välttämätöntä vetää kotiinpäin ja hommata rahoitus Kainuuntien peruskorjaukseen. Nelostie Oulun ja Kemin välillä sekä mainittu Pohjantie olisivat olleet paljon kiireellisempiä kohteita.