Päivi Alasuutari kirjoittaa kolumnissaan (Kaleva 30.8.) harrasteiden merkityksestä. Haluaisin lisätä tähän, että harrasteista siirtyy monenlaista osaamista työelämään.
Työpaikat tukevat henkilöstönsä liikkumista setelein työteho mielessään. Henkinen työ vaatiikin fyysistä tasapainottamista. Harvemmin tiedostetaan kulttuuristen ja muiden älyllisten aktiviteettien omaavan monenlaista siirtymää työhön.
Merkityksellistä on taitojen ja osaamisen leviäminen. Kaunokirjallisuus, teatteri sekä elokuvat laajentavat näkökulmia ja opettavat empaattisuutta sekä joustavuutta – tärkeitä seikkoja asiakaspalveluammateissa ja johtamisessa.
Yhdistystoiminta kasvattaa vastuullisuuteen ja yhteistyötaitoihin, lisää neuvotteluosaamista sekä kykyä kompromissien tekoon.
Musisointi ja näytteleminen parantavat keskittymistä, luovissa harrasteissa ilmaistaan omaa potentiaalia, mikä lisää ideointikykyä myös työssä.
Itsensä kehittäminen harrasteissa on motivoivaa, koska toiminta on vapaasti valittua. Usein asiantuntija-ammattien harjoittajilla onkin työhön liittyvä kyvykkyyttä ja valmiuksia laajentava tai syventävä harrastus.
Harrastuskumppaneista erilaisine taustoineen muodostuu tärkeitä verkostoja. Tanssinharrastajana olen monipuolistanut henkilöstöjohtamisen tietoperustaani tutustumalla ammattialojen edustajiin laidasta laitaan.
Nuorille vapaa-ajan aktiviteetit ovat mahdollisuus tutkia ja testata omia kykyjä ja jopa hankkia esiosaamista ammatillisiin valintoihin. Keski-iässä harrasteet tai niiden tuomat tuttavuudet voivat edistää uraa ylöspäin tai sivusuunnassa, sekä antaa kompensaatiota pysähtyneelle uralle. Loppu-uralla työn ulkopuoliset roolit ihmissuhteineen pehmentävät eläköitymistä. Joillekuille harrastus on tuonut yritysidean, johon tarttua työttömäksi jäädessä.
Harrastukset vaikututtavat käyttäytymiseen, asenteisiin ja tunteisiin. Etenkin joukkuetoiminnot edellyttävät kurinalaisuutta ja tavoitteellisuutta. Aikataulutus peleineen tai esiintymisineen lisää tulevaisuusorientoituneisuutta.
Useat roolit kasvattavat rohkeutta ilmaista kantansa kokouksissa, mutta myös halua ymmärtää muita työtiimin jäseniä. Aikaakaan ei jää turhien murehtimiseen.
Parhaimmillaan henkilöstön harrasteet tuovat goodwilliä työpaikalle. Saavutettu maine näyttämöllä tai urheiluareenalla lisää arvostusta sidostahojen silmissä.
Ajalliset tai tehtäviin liittyvät joustot sekä osittainen etätyömahdollisuus ovat siis kullan arvoisia aktiivisille harrastajille. Joustaminen edellyttää luottamusta työnantajan ja työntekijän välillä antaen mahdollisuuksia paikalliseen sopimiseen.
Kiinnostava harrastus on usein jatketta mielekkääksi koetulle työlle. Tylsää rutiinityötä tekevä etsii vapaa-ajaltaan kompensaatiota kestääkseen ankeat maanantaiaamut. Niin tai näin – harrastuksen tehtävä on tuoda virtaa elämään.
Eila Heinonen
kauppatieteiden tohtori
henkilöstöjohtamisen opettaja
Satakunnan ammattikorkeakoulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.