Siirtolapuutarhojen historia alkaa 1700-luvun lopun Englannista köyhille tarkoitetuista puutarha- ja viljelypalstoista. Siirtolapuutarha-aatteen isänä pidetään kuitenkin saksalaista Dr. Gottlieb Moriz Schreberiä, joka oli kiinnostunut erityisesti nuorten kasvatuksesta ja kansanterveydestä ja niiden riippuvuussuhteesta.
Ensimmäinen varsinainen siirtolapuutarha perustettiin hänen ideologiansa pohjalta Leipzigiin vuonna 1869. Tuon puutarhan toiminta muotoutui silloin Schreberin kasvatusfilosofian pohjalta – pääpaino oli virkistyksessä ja ulkoilmaelämässä, ei niinkään viljelytoiminnassa.
Kiinnostus hyötykasviviljelyyn siirtolapuutarhoilla Suomessa heräsi 1900-luvun alussa. Siirtolapuutarhat perustettiin Suomeen aikanaan todelliseen tarpeeseen helpottamaan elintarvikkeiden saantia.
Ensimmäinen siirtolapuutarha perustettiin vuonna 1916 Tampereelle. Oulussa perustettiin ensimmäiset perhepuutarhapalstat – Castrenin palstat – ”Plaanaojan” varteen Raksilan ja Karjasillan väliin vuonna 1918.
Oulun ensimmäinen varsinainen siirtolapuutarha – Äimäraution siirtolapuutarha – perustettiin vuonna 1947. Tämä ”pikkumökkikylä” on tullut tutuksi Limingantietä Ouluun saapuville. Samalla periaatteella toimiva Markkuun ryhmäpuutarha perustettiin vuonna 1975 Oulujokivarteen.
Elintarvikepulan helpottuessa sotien jälkeen alettiin puutarhoissa panostamaan myös oleskeluun ja asumisviihtyvyyteen. Kesän ajaksi siirtolapuutarhat heräävät elämään. Kaupungin keskustaan on lyhyt matka asioimaan ja työmatkakin voi pysyä saman pituisena kuin talviaikaan vakituisesta kaupunkikodista. Virallinen mökkiaika on toukokuun alusta syyskuun loppuun, jonka ajan myös vesijohdot ovat käytettävissä. Talvella on kulku alueelle suljettu puomeilla.
Siirtolapuutarhat ovat aina mukautuneet ajan kehitykseen. Kaupunkien kiihkeässä elämänmenossa ne ovat lepopaikkoja, joihin voi astua kuin Liisa Ihmemaahan, täysin toiseen maailmaan. Siirtolapuutarhassa voi kasvattaa todellista lähi- ja luomuruokaa, voi iloita kukkaloistosta. Joku haluaa pihan, jossa voi nauttia olostaan ja rentoutua tekemättä mitään pakollista.
Jo lyhyelläkin lomalla ja vaikkapa työpäivän päätteeksi ehtii mökille. Voi olla aivan omassa rauhassaan ja juttukaveria löytyy varmasti, jos lähtee pihalta kujille kävelemään. Voidaankin todeta, että nykyiset siirtolapuutarhat palvelevat myös Dr. Scheberin alkuperäistä tarkoitusta: toimia terveyttä edistävinä ja voimia antavana virkistyspaikkoina. Puutarhapalstojen hoidolla ja sosiaalisella kanssa käymisellä mökkiläisten kesken on positiivista vaikutusta terveyden ylläpitoon ja iäkkäämmillä myös toimintakyvyn ylläpitämiseen.
Mökkiläinen ei varmastikaan ensisijaisesti ajattele, minkälaisen ilmastoteon hän tekee, kun ei aja autolla pitkien matkojen päähän mökilleen vaan voi polkaista vaikkapa pyörällä pihaan saakka ja bussipysäkki on vieressä. Vettäkään ei liikaa käytellä, kun jokaisen palstan kulmalle tulee yksi kylmävesipiste. Yhteinen sauna lämpiää useamman kerran viikossa. Kompostit muhivat puutarhajätteistä uutta multaa jokaiselle. Jätteiden kierrätyksestä huolehditaan. Aurinkopaneelit tekevät tuloaan katoille.
Lomailu ja kesän vietto siirtolapuutarhassa on luontoa säästävää. Kaupunkiasutuksen kasvaessa ja tiivistyessä kaivataan yhä enemmän kaupungin sisäisiä henkireikiä. Mistä löytyisi uusia paikkoja vuokrausperiaatteella toimiville siirtolapalstoille? Kaupungin rajojen sisältä tai naapurikunnista? Uusissa siirtolapuutarhamökeissä panostettaisiin vielä nykyistä enemmän niiden ekologisuuteen, esimerkiksi sähkö auringosta.
Lomailu siirtolapuutarhoissa tai mökkeily omissa vapaa-ajan paikoissa järvien rannoilla tai syrjäisimmillä selkosilla antavat mahdollisuuden valita omaan elämäntilanteeseen sopiva tapa irtaantua arkirutiineista ja rikastuttaa elämäänsä.
Ritva Tienari
FL, suunnittelumaantiede
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.