Helsingissä vieraillut Naton varapääsihteeri Alexander Vershbow mylläsi omalla tavallaan Suomessa käytävää jäsenyyskeskustelua uuteen asentoon Kalevan sunnuntaina julkaisemassa haastattelussa.
Yhdysvaltalainen Vershbow täsmensi Nato-yhteistyötä lupailemalla varmaan monen yllätykseksi, että mahdollisessa sotilaallisessa kriisissä esimerkiksi Itämerellä Nato-maat voisivat auttaa läheistä kumppaniaan Suomea.
Samalla Naton ulkopuolinen Suomi otettaisiin vastapalveluksena mukaan puolustusliiton sotilaallisiin vastatoimiin.
Vershbow´n haastattelussa korostuu, että Suomen ja Naton välinen yhteistyö on tiiviimpää kuin koskaan aiemmin. Vaikuttaa siltä, että myös yhdysvaltalaiset pitävät kumppanuuden kehittymistä oikeansuuntaisena.
Suomen puolustusvoimia on 1990-luvulta saakka rakennettu aseistuksen, koulutuksen ja kumppanuussopimusten kautta Nato-yhteensopivaksi.
Silti on kokonaan toinen asia, millaiseksi yhteistoiminta muodostuisi todellisen kriisin puhjettua. Suomi ei ole Naton jäsen, joten suoran sotilaallisen tuen takaava viides artikla ei ole voimassa.
Artiklan mukaan jäsenvaltioilla on velvollisuus puolustaa uhkan kohteeksi joutunutta jäsenmaata. Hyökkäys yhtä Nato-maata vastaan tulkitaan hyökkäykseksi kaikkia 28 jäsenvaltiota vastaan.
Vershbow´n näkemys Naton avusta ei-jäsenelle perustuu neljänteen artiklaan, jossa kumppanimaa voi pyytää Natoa neuvonpitoon, mikäli turvallisuustilanne on vaarassa heiketä.
Tällaisia tilanteita olisivat itsenäisyyden menettämisen tai alueellisen koskemattomuuden uhka.
Neljättä artiklaa on viimeksi käytetty Euroopassa Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan keväällä 2014.
Tavallaan neljäs artikla on ollut usein käytössä Suomen ja Naton välillä. Kuten Vershbow´kin toteaa, Nato arvioi jatkuvasti yhdessä Suomen kanssa Itämeren uhkia ja harjoittelee säännöllisesti kriisinhallintaa.
Sopimuspykälistä huolimatta Naton korkea-arvoisen virkamiehen lausuntoa on syytä pitää ennen muuta kohteliaisuutena suomalaisille ja viestinä venäläisille.
Nato haluaa näyttää Kremlin suuntaan, että sillä on tarpeen vaatiessa halua puolustaa kaikkia Itämeren maita, jos Venäjä haastaa alueen turvallisuuden.
Suomessa kannattaa muistaa, että neljäs artikla ei millään muotoa ole viides artikla. On turha kuvitella, että Suomi saisi apua pelkästään sen perusteella.
Neljännen pykälän käynnistämiseen vaaditaan kaikkien jäsenmaiden yksimielinen päätös. Kysyä sopii, kuinka mielellään Naton joukkoja ylläpitävät maat haluavat tukea vapaamatkustajia.
Auttamishalukkuus tuskin lisääntyy, jos ulkopuolinen maa voisi nauttia Naton takaamasta turvasta olematta jäsen ja osallistumatta täysin kustannuksiin.
Pääkirjoitus