– Me elämme murroskautta, Suomen olympiakomitean Huippu-urheiluyksikön johtaja Mika Lehtimäki tunnusti torstaina avatessaan Helsingissä tiedotustilaisuutta, jossa Olympiakomitea julkisti kesälajien tämän vuoden tukipäätökset.
Tuo murros on urheilun jakautuminen ympärivuotisia työpaikkoja urheilijoille, valmentajille ja tukihenkilöille tarjoavien joukkuelajien ja perinteisten olympiayksilölajien maailmoihin. Jälkimmäisten urheilijat ovat suuresti riippuvaisia julkisista varoista jaettavista tuista. Niiden kokoa havainnollistaa se, että Olympiakomitean torstaina julkistamien kesälajien tehostamistukien yhteissumma oli runsaat 3,9 miljoonaa euroa – noin miljoona vähemmän kuin pelkkä koripalloilija Lauri Markkasen tämän kauden palkka euroiksi muunnettuna.
– Joudutaan jakamaan pähkinöitä, tosin vähän isompia pähkinöitä, Lehtimäki sanoi.
Se tarkoitti sitä, että Tokion olympialaisten suomalaisten mitalitoivojen kärkikaartiin kuuluvat nyrkkeilijä Mira Potkonen, karateka Titta Keinänen ja painija Petra Olli eivät Lehtimäen mukaan joudu tekemään kompromisseja harjoittelussaan rahan takia. Toisaalta yhdelläkään heistä ei ole vielä olympiapaikkaa.
– Meillä on isoja haasteita olympiayksilölajeissa. Kilpailu on kovaa, ja meidän kyky roikkua mukana on koetuksella, Lehtimäki sanoi.
Olympiakomiteasta matkatoimisto?
Se ei ole ihme, kun katsoo maailman väestötilastoja. Mutta isompi kysymys kuuluu, onko suomalaisten olympiamitaleilla mitatulla kyvyllä roikkua mukana merkitystä.
Urheilun konkaritoisinajattelija Alpo Suhonen on jo sanonut ääneen, että Olympiakomitean voisi hänen mielestään riisua matkatoimistoksi, jonka tehtävät rajoittuisivat olympiakisaedustamiseen. Rahanjaon Suhonen haluaisi keskittää opetusministeriöön ja valmennuksen kehittämisen lajiliittoihin.
Viime vuosina Suomessa on kuljettu päinvastaiseen suuntaan. Vuonna 2017 syntynyt "uusi Olympiakomitea" sisältää Huippu-urheiluyksikön lisäksi laajat tavoitteet liikunnan edistämisestä.
Suhosen puheet ovat kiirineet Lehtimäenkin korviin.
– Tavoitteet määrittävät operatiivisen toiminnan. Meidän avainkysymyksemme on, mitä on Suomen urheilumenestys 2020. Onko se edelleen olympiamitaleja vai jotain muuta? Ei me haluta dinosaruruksen leimaa selkään. Yksilöurheilun pitää pystyä kasvamaan ja muuttumaan, mutta meillä ei ole vielä toimintatapoja, Lehtimäki sanoi.
Lehtimäki sanoi olevansa samaa mieltä Suhosen peruslähtökohdasta.
– Olen samaa mieltä Apen kanssa urheilun muutoksen suunnasta, mutta mielestäni hän unohtaa OIympiakomitean roolin liimana lajiliiittojen välillä. Mutta allekirjoitan hänen puheidensa taustalla olevan ajatuksen, että Olympiakomitean pitää elää ajassa.
