Kaleva ja Oulun Suomalainen klubi järjestävät Satavuotias Suomi –kirjoituskilpailun lukiolaisille.
Satavuotias Suomi –kirjoituskilpailun kilpailutekstien lajityypit ovat pakina, kolumni, blogi ja esseetyyppinen artikkeli.
1) Pakina
Pakina on yksi vanhin juttutyyppi sanomalehdissä. Sen alkujuuret ovat satiirisessa kirjallisuudessa. Englantilaiset “moraaliset viikkolehdet” 1600- ja 1700-luvulla julkaisivat kasvattavia esseitä, joissa luotiin eläviä henkilöhahmoja. Monet niistä olivat lyhyitä leikkisiä kertomuksia.
Sanomalehtipakinan piirteet vakiintuivat eri maissa 1800-luvulla, jolloin pakinat olivat nimimerkillä kirjoitettuja kevyitä juttuja arkielämästä ja päiväkohtaisista kysymyksistä.
Suomessa kuuluisimpia ensimmäisiä pakinoita ovat Sakari Topeliuksen Leopold-kirjeet 1840- ja 1850-luvulla Helsingfors Tidningar –lehdessä. Ne olivat kuvitteelliselle henkilölle kirjoitettuja kirjemuotoisia tekstejä arkipäiväisistä asioista Helsingissä.
Pakinaan kuului tuttavallinen sävy lukijaa kohtaan. “Kirjeitä lukijoille” -pakinatyyli sai rinnalleen poleemisen pakinatyylin poliittisen lehdistön valtakaudella 1870-luvulta 1930-luvulle. Pakinoitsijat etenkin poliittisissa lehdissä oivalsivat, että kevyellä ja iskevällä tyylillä oli helppo lyödä poliittista vastustajaa
Pakina kirjoitetaan määrämittaan, se on yleensä nimimerkin kirjoittama (esimerkiksi Kalevassa Pokkitörmän tähystäjä, joka on useamman kirjoittajan yhdessä käyttämä nimimerkki) ja ilmestyy säännöllisesti samalla paikalla.
Pakina tarttuu ajankohtaiseen aiheeseen ja ilmiöön. Teksti voi tyyliltään olla hyvinkin arkipäiväistä, ironista, viihdyttävää ja tarinamaista. Tekstin rakenne voi vaihdella ja olla persoonallinen. Pakinoitsijat rikkovat asioiden, tyylin ja kielen yleisiä normeja.
2) Kolumni
Kolumni on sanoma- ja aikakauslehdissä julkaistuista mielipidekirjoituksen lajeista nuorin. Sillä on amerikkalaisin perinne, sillä kolumni vakiintui sanomalehtiin 1800-luvun lopussa Yhdysvalloissa.
Kolumnilla on vakituinen julkaisupaikka, tunnusvinjetti, nimi ja kirjoittajan valkokuva sekä muita mahdollisia vakiintuneita ulkoasun osia.
Kolumnistit eriytyivät yleensä aihealueiden mukaan. On erikseen politiikan, talouden, urheilun tai vaikkapa musiikin kolumnisteja. Kolumnistilla pitää olla kuitenkin tietoa laaja-alaisesti.
Monet lehden kolumnisteista on lehden ulkopuolisia, persoonallisia kolumnisteja, jotka kirjoittavat ajankohtaisista ilmiöistä ja tekevät asiat suurelle yleisölle ymmärrettäväksi. Hyvä kolumnisti löytää aiheestaan jotain uutta näkökulmaa tai kerrottavaa. Heillä on hyvä eläytymisen kyky.
Kolumnisti kirjoittaa oma äänellään. Kolumni herättää lukijoissaan voimakkaita tunteita. Monet kolumnisteista ovatkin poleemisia ja he uskaltavat väittää asioita. Kolumnistit voivat kirjoittavat minä-muodossa, kunhan omakohtaisuus kytketään yleisempään aiheeseen.
Kolumnien tyyli on asioita erittelevää, usein päiväkohtaisia uutisia tulkitsevaa. Hyvä kolumnisti nostaa esiin ja luo ajankohtaisia keskusteluaiheita. Kun kolumnistin kasvot ja nimi tulevat näkyviin, kolumnisti asettaa itsensä julkisuudelle alttiiksi. Mielipiteet ovat hänen.
3) Blogi
Blogit ovat verkkomedian tuote mielipidekirjoittamiseen. Ihmiset jakavat verkossa henkilökohtaisuutta ja kokemuspohjaista tietoa. Verkosta haetaan itseä kiinnostavaa ja arjessa itselle tärkeää tietoa, ei niinkään yleisesti merkittävää uutistietoa. Verkossa korostuu viihde- ja ajanvietekäyttö. Verkon mahdollisuus lähtee vuorovaikutteisuudesta; verkko on sosiaalinen media.
Blogi tarkoittaa henkilökohtaista päiväkirjaa, joka on luonteeltaan julkinen. Blogin henkilökohtaisuuden aste voi vaihdella. Parhaimmillaan yksityinen yhdistyy yleiseen kiinnostavuuteen.
Blogin muotoja voivat olla erilaiset päiväkirjat eri aihealueista, kuten harrastuksista, elämäntavoista, työtehtävistä, asiantijuudesta tai ryhmistä. Blogissa ratkaisee kirjoittajan rooli: tietämys, kokemus, näkemys ja tunneilmaisu ovat olennaista.
Blogi on yleensä nopea ja lyhyt ”huomautus”, ”väite”, ”nosto” ajankohtaisesta aiheesta. Se on tiivis ja ilmaisultaan tarkka. Blogiin voi tuoda lisätietoa linkkauksilla.
4) Esseetyyppinen artikkeli
Artikkeli (esimerkiksi lehden pääkirjoitus tai asiantuntijan näkemyksellinen esseetyyppinen vieraskolumni) tarttuu ajankohtaiseen rajattuun aiheeseen, missä kirjoittaja tarjoaa lukijalle uutta tietoa ja analysoi tiedon merkitystä.
Argumentointi tekstissä perustuu uuteen näkökulmaan tai uuteen tietoon. Kirjoittaja perustelee väitteitään erittelemällä aiheeseen liittyviä erilaisia näkökohtia.
Tekstin tyyli on suostutteleva, ei välttämättä poleeminen vaikka toki voi olla kantaaottava.
Esseetyyppisen artikkelin rakenne etenee loogisesti. Kirjoittaja esittelee asian käytännöllisesti ja liittää esiin nostettavan kysymyksen tai väitteen yleiseen. Kirjoituksen lopussa kirjoittaja kokoaa johtopäätöksiään.
