Vieras

Mainos

Mo­ni­na­pais­tu­mi­nen lisää tur­vat­to­muut­ta

Vieras 6.1.2017 12:00
Kristi Raik

Uusien valtakeskusten nousua on seurattu maailmanpolitiikassa jo vuosia. Arviot Kiinan, Venäjän ja muiden vahvistuvien suurvaltojen vaikutuksesta kansainväliseen järjestykseen ovat olleet lännessä usein pessimistisiä tai vähintäänkin huolestuneita. Sekä Moskovan että Pekingin tavoitteena on moninapainen maailma, joka päättäisi kylmän sodan jälkeisen Yhdysvaltojen hegemonian aikakauden. Vuosi 2016 saattoi olla käännekohta, joka asetti maailmanjärjestyksen kiihtyvän moninapaistumisen raiteelle.

Miksi tästä pitäisi olla huolissaan, vai pitäisikö? Ainakin siksi, että murrosvaihe on epävarma ja epävakaa. Kun uudet voimat haastavat vanhaa järjestystä, sotien ja konfliktien todennäköisyys kasvaa ja ennakointi vaikeutuu.

Lännessä koetaan ahdistusta myös siksi, että meillä on eniten menetettävää. Länsimaat ovat yliedustettuja monilla kansainvälisillä foorumeilla alkaen YK:sta ja Kansainvälisestä valuuttarahastosta IMF:stä. Eikö siis ole aivan oikeutettua, että muu maailma haluaa äänensä paremmin kuuluviin?

 

Ajatus Yhdysvaltojen hegemonian epäoikeudenmukaisuudesta elää vahvana monessa ei-läntisessä maassa. Venäjän näkökulmaa erittelee hyvin esimerkiksi Richard Sakwan hiljattain suomeksikin ilmestynyt kirja Taistelu Ukrainasta. Sakwa esittää moninapaisen maailmanjärjestyksen oikeudenmukaisempana ja vakaampana, jopa luonnollisempana kuin Yhdysvaltojen ylivallan. Tällainen maailmankuva välittyy presidentti Putinin puheista.

Moninapaisuudella on kovin vähän tekemistä oikeudenmukaisuuden kanssa, jos asiaa lähestytään muidenkin kuin ’napojen’ tai sellaiseksi pyrkivien näkökulmasta. Venäjän suosima käsitys moninapaisuudesta kumpuaa realistisesta maailmankuvasta, joka asettaa voiman oikeuden edelle. Siihen sisältyy ajatus valtioiden välisestä hierarkiasta: suurvalloilla on luonnostaan etuoikeuksia suhteessa pienempiin ja heikompiin maihin, sillä ne vaan ovat vahvempia. Ne saattavat myös keskenään sopia pienempien maiden asemasta vastoin näiden omaa tahtoa, vannoen ’vakauden’ nimiin. Tällaiseen mahdollisuuteen viittasi presidentti Sauli Niinistö uudenvuodenpuheessaan.

Kun Yhdysvaltain uusi presidentti Donald Trump vannoo virkavalansa kahden viikon kuluttua, maailman moninapaistuminen saanee uutta vauhtia.

Trumpin edeltäjän Barack Obaman puheita on luonnehtinut vahva usko liberaaliin, normipohjaiseen kansainväliseen järjestykseen. Hän on edustanut Yhdysvaltain histo-
riallista pyrkimystä rakentaa kansainvälisiä instituutioita ja monenkeskistä yhteistyötä. Tästä näkyvin esimerkki on Obaman aktiivinen panostus ilmastonmuutoksen hallintaan.

Yhteistyön hengessä Yhdysvallat on myös onnistunut luomaan laajan aidosti vapaaehtoisuudelle perustuvan liittolaissuhteiden verkoston. Obamaa on kuitenkin moitittu siitä, ettei hän ole ollut valmis tekemään paljoakaan liberaalin järjestyksen puolustamiseksi. Hänen tekojensa varovainen realismi on jättänyt Venäjälle tilaa haastaa liberaalia järjestystä Ukrainassa, Syyriassa ja myös itse länsimaissa.

 

Liberaali monenkeskisyys joutuu alakynteen realistisen moninapaisuuden nousun myötä. Trumpin lausunnoista välittyy lähinnä väheksyvä ja ivallinen suhtautuminen kansainvälisiin instituutioihin ja normeihin. Hänen puheensa Yhdysvaltain suuruuden palauttamisesta antavat aihetta odottaa, että suurvaltojen välinen kilpailu kiihtyy. Ehkä kilpailua seuraa myös pyrkimys ’tehdä diilejä’ suurvaltojen kesken uutta tasapainoa tavoitellessa. Trumpin tiedetään konsultoineen realistisen diplomatian veteraania Henry Kissingeriä, joka suosittelee uuden tasapainon rakentamista Yhdysvaltain ja Venäjän kesken, Ukrainan itsemääräämisoikeuden kustannuksella.

Tällainen kehityssuunta asettaa Euroopan unionin ja sen jäsenvaltiot, jotka maailman mittakaavassa ovat kaikki enemmän tai vähemmän pieniä, varsin tukalaan asemaan. Transatlanttisen liittolaissuhteen perusta heikkenee, eikä EU ole riittävän yhtenäinen toimiakseen moninapaisen järjestyksen yhtenä napana. Unionin ulkopolitiikan korkea edustaja Federica Mog-herini puhuu EU:sta supervaltana, jolla on muita vahvuuksia kuin perinteisillä suurvalloilla. Näin hän yrittää haastaa moninapaisen realismin maailmankuvaa, mutta puheensa eivät juuri vakuuta edes kotiyleisöä eivätkä tuo ratkaisuja naapuruston sotiin.

Eurooppalaisten päällimmäisenä huolena on nyt aivan aiheellisesti oman turvallisuuden vahvistaminen ja suojautuminen ulkoisia uhkia vastaan. Samalla ei pidä kuitenkaan unohtaa laajempaa ja pidemmälle tulevaisuuteen tähtäävää näkemystä kansainvälisestä järjestyksestä. Sitoutuminen kansainvälisiin normeihin ja instituutioihin, myös niiden uudistamiseen, sekä pyrkimys laajaan yhteistyöhön globaaliongelmien hallinnassa on agenda, joka saa yhä tukea myös Euroopan ulkopuolella ja voi hillitä moninapaista kilpailua.

Kristi Raik on vanhempi tutkija Ulkopoliittisessa instituutissa.

MAINOS
Mainos

Kommentoi

Jos länsimaat haluavat säilyttää asemansa niin heidän on ITSE sitä puolutettava ja pidettävä kiinni omista eduistaan eikä vain odottaa, että joku muu niistä huolehtii. Länsimaiden noudattama liberaali politiikka on merkinnyt sitä, että länsmaat ovat jakaneet omaansa sille joka vain on osannut ottaa. Länsimaiden johtajat ovat viis veisanneet omien kansalaistesna turvallisuudesta ja tulevaisuudesta. Ja näistä pahin on nimenoman ollut Barack Obama jonka toiminta on todella voimakkaasti vähentänyt länsimaiden vaikutusvaltaa maailmassa.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Suurin osa maailman turvattomuudesta johtuu tällä hetkellä juuri siitä että USA käyttäytyy kuin maailman napa. Yksinapaisuus ei sinänsä ole huono idea, mutta kun johdossa on jatkuvasti kansainvälisiä pelisääntöjä ja lakeja rikkova valtio, jonka lyhytnäköinen ja ahne ulkopolitiikka aiheuttaa sotia, terrorismia ja pakolaisvirtoja, silloin se on huono asia. Ehkä joskus saadaan maapallolle yksi maailmanhallitus YKn tilalle jolloin yksittäisten valtioiden sooloilu vähenee.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Vain aika näyttää, toimiiko valtio lyhytnäköisesti vaiko ei.

Luulen, että olet tehnyt väärän analyysin maailman tilanteesta. Ja kuten tiedämme, niin väärä analyysi johtaa helposti vääriin johtopäätöksiin.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Aika on jo näyttänyt. Ehkä kannattaisi tutustua esim. Operaatio Cycloneen jossa Amerikka afghanistanissa alkoi tukemaan naisten koulutuksesta pillastuneita äärimuslimeja. Tarkoitus oli tietenkin laittaa kapuloita Neukkujen rattaisiin, mutta sivutuotteena syntyi USAn rahoituksella Taleban ja Al-qaida.
Saddamin valtaan auttaminen ja "arabikevät" ovat myös esimerkkejä USAn hölmöilyistä.
Kannattaa tutustua asioiden taustoihin ja pyrkiä yleissivistykseen maailmanpolitiikassa, se auttaa realistisen kokonaiskuvan muodostamisessa. Lapsenuskoinen amerikkafanitus johtaa yleensä aika lailla todellisuudesta irrallaan olevaan maailmankuvaan.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Realistinen kokonaiskuva oli 1960-luvula lähtien, että NL uskoi kumouksensa menestyvän. Ohjelmaan kuului meno Afganistanin kautta kohti Persian Lahden öljyjä. Lännessä sen uskottiin menevän konkurssiin, kun 1971-73 Kiina ja USA päättivät vastustaa sen ylivaltapyrkimystä. NL:n konkurssin tuloksena sen blokin jopa arvioitiin hajoavan, mm. Puolan ja Balttian itsenäistyvän.

USA:n pres. Carterin lähettiläs vahvisti tämän tavoitteena myös Helsingissä 1977. Valitettavasti Suomessa ei saanut arvioida NL:n menevän konkurssiin. Joukko asiantuntijoita keskusteli aiheesta jopa NL:n johtajien kanssa. Mutta satelliiteissa ja Suomessa aihe oli kielletty. Siiinä kokonaiskuvaa, jonka raameissa tositörppö Suomi seurasi NL:oa konkurssiin, kun sen olsi tullut ostaa ainakin Saimaan kanava ja Viipuri takaisin. Bonn osti koko DDR:n.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kommentoin nimenomaan USAa ja sen ylivaltaan perustuvaa yksinapaista maailmaa. Neuvostoliiton vallankumous oli hieno juttu, huono puoli oli se että suuri osa maailmasta ajatteli jenkkien alkavan hallita maailmaa harkiten ja vastuullisesti. Toisin kävi. Vallanhimo ja ahneus on ne tyypillisimmät amerikkalaiset luonteenpiirteet.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Ei ole muuta sanottavaa kuin se, että meillä on sotaan nyt syytä varautua henkisesti, fyysisesti ja teknisesti. Liittoutua viimeinkin läntisiin yhteisöihin. Kaikki asiat huolehtia kuntoon tätä ajatellen. On herättävä todellisuuteen venäjän kanssa, tonttikaupat yms. sodankäyntiin vaikuttavat asiat demilitarisoitava.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Suurvaltapolitiikka, ns. "great game," siirtyi kylmän sodan kommunismin vs. kapitalismin kaksinapaisuudesta kolmeen napaan, kun Kiina ja NL alkoivat kiistellä rajansa vedosta 1960-luvulla. Se tuotti jopa aseellisia yhteenottoja. Tuohon aikaan NL myös uskoi vallankumouksensa menestykseen maailmassa. Eli "maailma oli meidän tiellämme," sen strategit arvioivat. Tuon tien yksi pää oli Persian Lahti, sen öljyt, joita kohti NL:n uskottiin lähtevän Afganistanin kautta. Tätä odotettiin 1960-luvun puolivälistä, kun Che Guevara epäonnistui Kongossa. NL kustansi sitten Kuuban joukot Angolaan 1975, minne meni myös vahva divisioona sen Puna-Armeijaa.

Vietnam, sen jälkeen Kambodsha, oli osin mukana tässäkin pelissä. Se oli voittamassa NL:n aseiden turvin. Kiina ei oikein halunnut noille rajoilleen NL:n satelliittia. Se otti valvontaansa kumouksen Kanbodshassa alkuun. Sitten se päätti vaihtaa puolta myös Agfanistanissa, missä se valmistautui vuosista 1971-73 vastustamaan USA:n rinnalla NL:n miehitystä. Se teki sen sitten menetelmin, jotka olivat jo tehonneet aikoinaan Vietnamissa. Se toimitti tuhannet muulit, joita tarvittiin aseiden ja muun varustuksen kuljetuksiin vuoristossa.

Tuolloin tuon kolminapaisuuden idea oli, että kaksi kolmesta suuresta asettui kolmannen valtapyrkimystä vastaan. NL:n ja sen blokin katoaminen särki sitten asetelman. EU:n tosi synty ei tilannetta selventänyt. Selväksi kuitenkin tuli vähitellen, etä Intia oli mukana isossa pelissä ja Kiina sen kun vahvistui. Eli napoja on nyt monta, mutta liike niiden ympärillä on epäselvä. Tuo Kissinger oli muuten omana aikanaan kolminapaisuuden mies. Hän olisi mieluimmin jatkanut NL:n blokin kanssa, vaikka hän jotenkin onnistui niittämään mainetta sen katoamisesta. Tuo prosessi kun alkoi hänen 1971 matkastaan Pakistanin kautta Pekingiin. Kutsu sinne tuli Pekingin uhkauksena sodasta Vietnamissa.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Niinpä.
Tiedät, mutta pelaajia on muitakin kuin esilletuomasi.
Tuntuu, että maailma hajoaa käsiini.
En haluaisi sitä, voi luoja, en jaksa enää.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Moninapainen maailma on illuusio, joka särkyy aika pian.

Venäjä ei ole resursseiltaan supervalta, eikä voi siksi muodostaa merkittävää napaa maailmaan. Putinin politiikka rapauttaa Venäjän talouden ja sitä kautta sen poliittisen painoarvon. Kiina on myös epävakaalla pohjalla. Supervallan kehitystä ei voi ohjata ylhäältä vallan kammareista - siinä vain vääristyy yhteiskunnan ja talouden rakenteet, mikä voi johtaa todella isoon romahdukseen.

Aiemmin oli vallalla illuusio kahdesta järjestelmästä: kapitalismista ja kommunismista. Nyt fantasioidaan maailman moninapaisuudesta, ja kuvitellaan että se voidaan saavuttaa sotilaallisen tai keskitetyn ohjauksen keinoin. Mikähän mahtaakaan olla seuraava fantasia...?

Yhdysvallat on ollut supervalta koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan. Monimutkaiseen maailmaan ei voi syntyä kilpailevaa napaa revoluution, vaan ainoastaan evoluution kautta. Merkittävää evoluutiota ei ole tapahtumassa Yhdysvaltain ulkopuolella muualla kuin Euroopassa. Jää vain nähtäväksi, jatkuuko EU:n evoluutio vai sortuuko se Euroopan valtioiden itsekkyyteen.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Seuraavaa fantasiaa ei tiedä pirukaan, pahoin pelkään ettei sitä tulekaan.
Intia on mielenkiintoinen maa monessakin mielessä. Eurooppa on jo eutanasian partaalla, siitä brexitit oiva esimerkki.
USA, no tekee mitä voi..
Afrikka.. Kyllä sieltäkin löytyy..
China...
Vaikea sanoa, ehkäpä euraasia höystettynä afrolla.
Siinä ei valkoisella miehellä enää ole sanomista.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Fantasioita ja illuusioita ei todellakaan voi arvata etukäteen. Maailma on hyvin kompleksinen, mutkikas, eikä tulevaisuudesta voi tietää.

Jotain kuitenkin voi sanoa. Uusia olioita - supervaltoja - voi syntyä vain evoluution kautta. Kiinan kommunistinen puolue tai Putin eivät ole Jumalia, joilta supervallan luominen onnistuisi. Epäjumalien luomukset todennäköisesti romahtavat rytisten jossain vaiheessa.

Eurooppa ei ole eutanasian partaalla. Euroopassa on meneillään aika nopeastikin etenevä evoluutio. Isot ongelmat juuri tätä todistavat, näin evoluutio juurikin toimii! Euro- ja velkakriisi sekä Brexit ovat juuri tätä evoluution aiheuttamaa rakenteiden liikkumisen natinaa.

Toisen maailmansodan jälkeen Eurooppa oli alamaissa jaettuna/miehitettynä kahteen blokkiin. Idästä päästiin eroon Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä. Brexit ja Trump puolestaan voivat vaikuttaa siten, että Euroopan on pakko alkaa uskoa itseensä ja omaan ideaansa. Britanniahan on ollut tässä yhtenä EU:n kehityksen jarrumiehenä. Riippumatta siitä lähteekö Britannia vaiko jää, niin tämä jarruvaijeri on nyt poikki...

Evoluutio tarvitsee pitkäaikaista, uskottavasti vakaata ympäristöä. Sellaista ei maailmassa tällä hetkellä ole muualla kuin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Näin se vain on, valitettavasti... :)

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Hyvä kirjoitus taas, Kristi.
Maailma moninapaistuu, vääjäämättä. Se on luultavasti vaarallinen asia, mutta eihän voi olla niin, että yksi maa, USA, tekee mitä tahtoo.
On ollut imperiumeja, jotka aika on hävittänyt, niin se vain on, että vain muutos on pysyvää.
Mielestäni maailman pitäisi päästä napaisuuksista eroon ja pyrkiä humanismiin, joka sinunkin kirjoituksessasi ilmeni.
Muuten toivoa ei ole.
rome

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

voi balttian "demokraatti" ajatella kuin, että harmi kun Usa-johtoisen lännen ja sotilasliitto Naton vähemmistövalta saa rajat. Baltit tutisee ja aiheesta. Nyt pitää omistakin vähemmistöistä ottaa vastuu.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti
Mainos
Mainos

Uutisvirta

77
Nuorten tupakointi vähentynyt, kannabiksen käyttö suomalaisten keskuudessa yleistynyt
76
Kerro meille: Mikä tärkeä tuote on kadonnut ruokakaupan hyllyltä? Mitä kaipaat sinne takaisin?
61
Jyväskylän yliopisto aloittaa esiselvityksen presidenttiehdokas Laura Huhtasaaren gradusta - tutkii plagiointiväitteet
57
Oulu haluaa kaupunkilaisilta kehittämisideoita Ou jees! -kampanjalla –  "Sykkivä keskusta ja kyllä kylillä kelpaa"
45
Linnanmaan yhteiskampus etenee, alueelle kehitetään yritysaluetta - havainnekuviin piirretty myös raitiovaunurata
39
Suomi haluaa tehostaa ilmatorjuntaa yli 10 kilometrin korkeudessa - tarjouspyyntöjä uusista ohjuksista valmistellaan
35
Rinnettä alas jopa 80 kilometriä tunnissa – Kempeleen Köykkyriin Suomen neljäs alamäkiluistelurata

Etusivulla nyt

Mainos

Paikallissää

Juttutupa

Kuumin keskustelu nyt

Merja Kyllönen ylivoimainen !

189 viestiä | Lue keskustelu

Päivän tykätyin viesti

Merja Kyllönen ylivoimainen !

Näistä presidettiehdokkaista harvoja joka keskittyi omaan sanomaansa eikä keskittynyt louskuttamaan muiden virheitä! Ehk... Lue lisää...
Nuusa

Jari ja sarjakuvat

Jari

18.1.

Naapurit

18.1.
Mainos
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

www.kaleva.fi/yrityspalvelut


stats-image