Turvapaikanhakijoiden määrän äkkikasvu on synnyttänyt osassa suomalaisia sinänsä ymmärrettäviä pelkoja omasta turvallisuudesta. Viime vuonna tänne saapuneista yli 32 000 tulijasta joidenkin epäillään syyllistyneen vakaviin rikoksiin, joihin poliisi ja oikeuslaitos ovat tarttuneet niin kuin pitääkin.
Liikkeellä on myös paikkansapitämättömiä huhuja ja vääriä ilmiantoja kuten Ylivieskan afrikkalaistaustaisia asukkaita syvästi loukannut valheellinen rikosilmoitus raiskauksesta. On tärkeää, että viimeksi kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Juha Pylväs (kesk.) otti jyrkän kannan tällaiseen henkiseen vainoon.
Viime aikojen ilmiö on, että ääriryhmät pyrkivät hyödyntämään turvapaikanhakijoihin liittyviä pelkoja. Ne levittävät tulijoista propagandaa ja lietsovat turvattomuuden tunnetta sekä julistautuvat sen jälkeen jalosti suomalaisten, erityisesti naisten ja lasten, suojelijoiksi.
Osa aktivoitumista ovat järjestöjen katupartiot, joita on nähty Oulussakin. Kaupungissa on ollut ajoittain liikkeellä ainakin Suomen vastarintaliikkeen jäseniä. Toinen päätään nostaneista järjestöistä, itsensä skandinaavisen Odin-muinaisjumalan mukaan nimennyt, ilmoittaa olevansa ”katupartiokerho suomalaisten turvaksi”.
Turvallisuus on tavoite, jota käytännössä kaikki suomalaiset pitävät tärkeänä. Vapaaehtoista toimintaa on tällä saralla ollut Oulussakin jo aiemmin. Omaisuusrikoksia on torjuttu alueellisten vapaaehtoisten vartiointirenkaiden avulla, ja vanhempien ryhmiä on jalkautunut rauhoittamaan nuorison viikonlopun viettoa. Tällainen toiminta on kannatettavaa.
Nyt suomalaisten suojelijoiksi ilmoittautuneiden ryhmien taustalla on kuitenkin aivan muita tavoitteita kuin katujen turvallisuus. Esimerkiksi Kansallinen vastarintaliike on toiminnassaan peittelemättömän natsistinen ja rasistinen. Järjestö puhuu vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen kaatamisesta, eikä tämän tavoitteen toteutumisessa uskota demokraattisiin keinoihin.
Helsingin Sanomat kertoi tällä viikolla katupartiotoiminnassa kolmella paikkakunnalla mukana olevien taustoista. Jokaisella paikkakunnalla partioiden johdossa oli henkilöitä, joilla oli rikostaustaa, useilla myös väkivaltarikostuomioita. Minkäänlaisen roolin antaminen turvallisuuden ylläpidossa tällaisille jengeille loisi kuvaa poliisin kyvyttömyydestä ja olisi todellinen yhteiskuntamoraalinen pohjakosketus.
Kansalaisten turvallisuuden tunnetta voi vahvistaa parhaiten niin, että poliisilla on käytössään riittävät resurssit. Suomalaiset luottavat poliisiin, ja kun sillä on kyky hoitaa tehtävänsä, ääriryhmien katupartiot jäävät vaille kaikupohjaa.
Tuoreen poliisiylijohtaja Seppo Kolehmaisen lausunto teemasta oli epäonnistunut. Hän piti myönteisenä talkootyyppistä vapaaehtoistyötä turvallisuuden takaamiseksi erottelematta sitä, millaisia ryhmiä hän apuna näkisi.
Onneksi sisäministeri Petteri Orpo selvensi ministeriön kannan. Myös Poliisijärjestöjen liitto linjasi, että poliisin on tehtävä pesäero ryhmittymien aikeisiin.