Suomessa on tänä talvena keskusteltu susista enemmän kuin vuosikymmeniin. Taustalla on joillakin alueilla raivoava susiviha sekä siihen liittyvä eläinten laiton metsästys, johon ovat osallistuneet jopa kokeneet metsästäjät.
Susivihalle on vaikea löytää järjellistä syytä, sillä susia on todella vähän eivätkä ne ole käyneet ihmisen kimppuun Suomessa ainakaan sataan vuoteen. Samoilla apajilla tapaamiensa koirien päälle sudet saattavat hyökätä. Ne kokevat koirat lajikilpailijoiksi, joten yhteenotot ovat luonnollisia. Niitä on vaikea välttää.
Susikeskustelun perusteella voisi luulla, että hukat vaanivat talojen nurkilla tilaisuutta iskeä viattomiin ihmispoloihin. Näin ei ole ole. Susi on arka eläin. Harva ihminen näkee sutta koko elämänsä aikana muualla kuin eläintarhassa.
Ilmeisesti juuri siksi, että harvat näkevät suden, pelkkä jälkien havaitseminen aiheuttaa pelonsekaisia tunteita ja saa aikaan eläimellistä raivoa tuota harvinaista kulkijaa kohtaan.
Suomen susiasiantuntijoiden kärkikaartiin kuuluva erikoistutkija Ilpo Kojola Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta kertoi Kalevassa (26.3.), että susipelko on meillä omaa luokkaansa verrattuna muihin EU-maihin.
Monissa maissa susia on paljon enemmän kuin täällä. Suomessa susia arvioidaan olevan 125–135. Espanjassa ja Romaniassa niitä on parisen tuhatta.
Suomalaiselle susipelolle on vaikea löytää järjellistä selitystä. Pelko on sukua ikivanhalle petovihalle, jonka juuret ovat kaukana agraariyhteiskunnan ajoissa.
Korkea aika olisi tässäkin asiassa astua tähän päivään, lopettaa pelon lietsonta ja antaa susien jolkutella Suomen metsissä.
Pääkirjoitus