Presidentti Vladimir Putinin puhe Venäjän turvallisuusneuvoston kokouksessa viime viikolla valotti paljon sitä, mistä Venäjän johdon aikaisempaan aggressiivisemmaksi muuttuneessa käyttäytymisessä on kysymys.
Kärkevässä vuodatuksessaan Putin totesi kaikilla hallinnon tasoilla olevan velvollisuus tehdä voitavansa, ettei Venäjällä tapahdu ”värivallankumousta”. Tällä hän viittaa entisissä Neuvostoliiton tasavalloissa kuten Georgiassa, Ukrainassa ja Kirgisiassa syntyneisiin joukkoliikehdintöihin, jotka johtivat vanhan vallan kaatumiseen.
Putin näkee ”värivallankumoukset” yhteiskuntaa vahingoittavana ääri-ilmiönä, jota käytetään ”geopolitiikan ja vaikutusalueiden uusjaon välineenä”. Hänen mielestään tapahtumat ovat oppi ja varoitus.
Vaikka Putinin asema Venäjän johdossa näyttää vahvalta ja mielipidemittausten mukaan 80 prosenttia kansalaisista tukee yhä hänen politiikkaansa, taustalla vaanii huoli asemien säilyttämisestä.
Pelko vallassa pysymisestä selittää monet demokratiaa ja kansalaisvapauksia rajoittavat päätökset, joita Putinin hallinto on tuottanut lähimenneisyydessä.
Pinnan alla pelätään olevan tyytymättömyyttä, joka valloille päästyään saattaa johtaa mihin tahansa. Muistissa on vielä muutosta politiikkaan vaatineiden venäläisten marssit Moskovan kaduilla joitakin aikoja sitten.
Tilanne on Putinin hallinnon kannalta mennyt siinä mielessä huonompaan suuntaan, että Venäjän taloudesta ei ole tällä kertaa apua kansalaisten pitämiseksi tyytyväisinä. Talouden kasvu on tyssännyt, eikä uutta jaettavaa synny. Elintaso on laskussa. Jopa talouden valtiaiden, oligarkkien, omaisuus on menettänyt arvoaan talouden syöksykierteessä. Aineksia tyytymättömyydelle on kasautunut.
Historia valitettavasti toistaa itseään Venäjällä. Tukalassa tilanteessa vallanpitäjillä on taipumus yrittää pönkittää asemaansa etsimällä ulkoisia vihollisia. Tällöin huomio kiinnitetään muualta tulevaan uhkaan toivossa, että kansalaiset tyytyisivät vähempään.
Ulkoisen vaaran alla saatetaan panna toimeen rajoituksia, jotka toisenlaisessa tilanteessa aiheuttaisivat ärtymystä. Kun miltei koko propagandakoneistokin on hallinnon valvonnassa, tekemisille saadaan hiljainen hyväksyntä.
Putinin vuodatus turvallisuusneuvostossa kielii siitä, että Kremliä askarruttaa mitä tuleman pitää. Siihen yritetään vastata jo Neuvostoliiton ajoilta tutuksi tulleella tavalla, kiristämällä hallinnon otetta kansasta.
Putin sanoi puheessaan Venäjän olevan vapaa ja demokraattinen maa ja sen kansalaisilla olevan oikeus mielipiteisiinsä, jopa oppositiossa olemiseen. Jos tämä pitää paikkansa, Putinin hallinolla ei pitäisi olla mitään tarvetta tiukentaa otetta kansasta eikä lietsoa ulkoista vaaraa.
Demokratiassa valta saadaan kansalta, mutta kansalla täytyy olla myös oikeus ja mahdollisuus vaihtaa vallanpitäjiä.
Pääkirjoitus