Oulun eteläisen ja Keski-Pohjanmaan alueet on jätetty yllättäen pois maa- ja metsätalousministeriön ympäristökorvausten kohdentamisalueesta. Sen sijaan tukialueeseen on viime metreillä liitetty uusia alueita Hämeestä ja Pirkanmaalta. Maa- ja metsätalousministeriön esityksen mukaan ympäristökorvausten maksatus keskittyy uudella ohjelmakaudella eteläisemmille alueille.
Pohjois-Pohjanmaalla tuki on vauhdittanut luopumista syyskynnöistä. Ravinnekuorma pienenee, kun pelloilla on talvisaikaan kasvipeitettä ja kun ne kynnetään vasta keväällä. Eräs peruste kohdentamisalueen muutokselle voikin olla se, että etelän savisia peltoja yritetään siirtää kevätkyntöön.
Pohjoisessa on kuitenkin ihmetelty sitä, että Etelä-Suomen viljelijöille edullinen ratkaisu meni oudon sujuvasti läpi. Epävarmuutta herättää, onko taustalla todellinen huoli ympäristöstä vai halu kohdentaa hupenevat tukirahat jatkossa enenevässä määrin etelään. Tällainen olisi pohjoisen kannalta täysin kestämätöntä politiikkaa.
Maatalouspolitiikan uudistusten yhteydessä on päätetty, että suorien tukien saaminen edellyttää viljelijältä uusia ympäristötoimia. Jos ympäristökorvausten ehdot heikentävät satoisuutta ja lannoitteiden käyttöä, on vaara, että viljelijät luopuvat ympäristötuista kokonaan. Viljelijät ovatkin moittineet uutta järjestelmää kannustavuuden puutteesta.
Pahin vaihtoehto olisi kuitenkin se, että ministeriön uusi karttarajaus olisi viesti myös siitä, missä päin maata peltoviljelyä kannattaa harjoittaa. Päättäjien ja maatalouden alueellisten etujärjestöjen on seurattava tilannetta tarkkaan. Maataloutta voidaan ja on voitava harjoittaa menestyksellisesti myös muualla kuin Länsi- ja Etelä-Suomessa.
Pääkirjoitus