Usko tulevaisuuteen on koetuksella, kun talouskasvu hiipuu ja yt-ilmoituksia tulee päivittäin. Teollisuustuotanto uhkaa yhä supistua loppuvuotta kohden, ja kuluttajien luottamus omaan tulevaisuuteen hiipuu. Päälle painavat Euroopan talousvaikeudet ja finanssikriisi.
Pohjois-Suomelle tuli kova kolaus torstaina, kun vahvaa perusteollisuutta edustava Rautaruukki ilmoitti aloittavansa yt-neuvottelut. Oulussa puolestaan kärvistellään Nokian jälkeisessä ict-alan murroksessa. Uutta yritystoimintaa ja työpaikkoja on Oulussa pystytty luomaan, ja usko tulevaisuuteen pohjoisten alueiden hankkeissa on kova.
Jatkuvien yt-ilmoitusten saattelemassa ilmapiirissä kytee kuitenkin epävarmuus myös pohjoisen suurin odotuksin ladatuista hankkeista. Ovatko toiveet ylimitoitettuja? Miksi päättäjät reagoivat niin hitaasti pohjoisen suunnan mahdollisuuksiin? Fennovoiman ydinvoimalan liepeillä väreilevä levottomuus herättää myös huolta.
Neljän vuoden takaiseen notkahdukseen verrattuna tilanne työmarkkinoilla on aiempaa epävarmempi. Tällä kertaa yt-neuvotteluissa ei tyydytä pelkkiin lomautuksiin, vaan luvassa on myös irtisanomisia. Työttömien työnhakijoiden määrä on koko maassa kasvanut huhtikuusta alkaen.
Tilanne kielii siitä, että kyse ei ole pelkästä talouden taantumasta vaan myös ennakoitua nopeammin syliin tulevasta rakennemuutoksesta. Paperiteollisuudessa rakennemuutos on jäytänyt jo pitkään, työpaikkoja on vähennetty ja kokonaisia tuotantolaitoksia on ajettu alas. Samaan aikaan alalla etsitään kiivaasti uusia kaupallisia tuotteita.
Mutta mihin keskittyvät poliitikot kotimaan politiikassa? Kestävyysvaje kuristaa tuota pikaa, taloudessa kehrätään nollakasvua, työttömyys on nousussa ja valtionvelka kipuaa ennätysmäiseen sataan miljardiin euroon.
Poliitikot kiistelevät siitä, mitä palveluja on lisättävä ja minkälaisissa rakenteissa. Toinen kaiken kattava aihe, joka nielee voimavaroja, on riitely Euroopan kriisirahastojen yksityiskohdista.
Tilanne on vähintäänkin vakava. Vaaran merkit ovat nähtävissä, mutta vielä on aikaa toimia. Parasta olisi tehdä ennakoivia sopeutustoimia ja vastaavasti ennakoivia panostuksia kilpailukyvyn ja osaamistason parantamiseksi. Sitä kautta syntyy myös uusia vientituotteita ja työpaikkoja.
Kukaan ei halua 1990-luvun äkkipysäytystä, jolloin paniikinomaisissa oloissa leikattiin sieltä täältä, nostettiin verot korkeuksiin ja hädin tuskin vältyttiin päätymästä Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n holhoukseen.
Nyt kaivataan johtajuutta ja rohkeutta. Pitäisi osata katsoa välittömien vaikeuksien ohi kauemmaksi ja luoda strategia, jolla Suomi selviytyy, ettei hukka peri.
Politiikassakin on palattava perusasioihin eli siihen mistä saadaan työtä ja leipää. Yhden vaihtoehdon sijaan käytössä voi olla monta keinoa. Jatkossa joudumme alentamaan elintasoamme ja tyytymään vähempään, jos huonot uutiset jatkuvat.