Suurmoskeija kaatui, koska koko hanke jäi paljosta puheesta huolimatta epämääräiseksi.
Islaminuskoiset voivat rakentaa moskeijoita, kunhan rahoitus ja toiminta ovat läpinäkyviä ja kestävät julkisen arvioinnin. Nyt niin ei tapahtunut.
Helsinkiin kaavailtu yltiöpäinen suurmoskeijahanke on kaatunut, ainakin toistaiseksi. Kaupunkiympäristölautakunta päätti tiistaina, ettei moskeijalle varata tonttia.
Kielteisen päätöksen perustelut ovat ymmärrettäviä. Hankkeen laajuus, rahoitusjärjestelyt ja taustayhteisöt ovat niin epämääräisiä, ettei muuta ratkaisua olisi voitu tehdä. Asiasta lopullisesti päättävä kaupunginhallitus tuskin asettuu poikkiteloin.
Moskeijan koko olisi ollut ensinnäkin niin valtava, että se olisi ollut täysin ylimitoitettu Suomen noin 70 000 hengen muslimiyhteisön tarpeisiin. Jättimoskeija osana Helsingin kaupunkikuvaa antaisi täysin väärän viestin islamin asemasta Suomessa.
Toiminta ja tilatkin voivat olla vain niin laajoja kuin mitä uskontokunnan koko ja resurssit mahdollistavat.
Suurmoskeijan rahoitus herätti alusta alkaen vahvoja epäilyjä, eikä siitä ole saatu kunnollista selvitystä koko sinä aikana, kun moskeijaa on puuhattu. Rahoituslupaukset ilman ehtoja kuulostivat yksinkertaisesti liian hyviltä ollakseen totta ja jättivät paljon hämärän peittoon.
Epämääräiset lupaukset Bahrainin kuningaskunnan ja Persianlahden maiden vilpittömästä halusta rahoittaa jättimoskeija kaukaiseen Suomeen olivat täysin epäuskottavia. Rahalla voi yrittää ostaa vaikutusvaltaa, myös uskonnollista.
Jopa 140 miljoonan euron moskeijahanke ja vuosittaiset miljoonakulut olisivat jättäneet Suomen muslimiyhteisön aivan liian suureen kiitollisuudenvelkaan.
Ei ole tavatonta, että rikkaat Persianlahden maat pyrkivät kasvattamaan poliittista vaikutusvaltaa länsimaiden muslimien keskuudessa rahoittamalla hulppeita moskeijahankkeita.
On sinisilmäistä väittää, että suurmoskeijasta olisi tullut sekä sunnien että shiiojen kohtauspaikka. Hankkeen taustalta paistoi sunnilaista wahhabismia kannattavaa fundamentalismia.
Suomessa ei ole mitään syytä antaa ulkopuolisille tahoille tai kenellekään muullekaan tilaisuutta luoda tai lietsoa juopaa maassa asuvien sunnien ja shiiojen välille. Uskontokuntien pitää pystyä toimimaan Suomessa rinta rinnan ekumeenisessa hengessä.
Suomessa 1800-luvulta lähtien asuneet tataarit ovat sopeutuneet tänne erinomaisesti ja voivat harjoittaa uskontoaan kaikessa rauhassa.
Suomessa on uskonnonvapaus, jonka hengessä myös islaminuskoisilla on oikeus rakentaa ja pitää hartaudenharjoituspaikkoja. Niiden rahoituslähteiden on kuitenkin oltava täysin läpinäkyviä ja Suomen lain mukaisia.
Tällä hetkellä moskeijat sijaitsevat usein muihin tarkoituksiin rakennetuissa tiloissa.
Ajoittain on puhuttu myös yliopistotasoisen imaamikoulutuksen aloittamisesta. Tätä on esitetty perustellusti sen takia, että näin imaamien koulutus olisi riittävän tasokasta ja opetussuunnitelmien mukaista sen sijaan, että islamin opetus päätyisi jyrkän linjan käsiin.