Liikenneministeri Merja Kyllösen (vas.) selitykset eivät kerta kaikkiaan vakuuta.
Viime torstaina eduskunnassa esiintyi ärtynyt ministeri, joka vakuutteli, ettei hänellä ollut mitään tietoa Liikennevirastossa laaditusta säästölistasta, jossa teiden rakentamista ja korjaamista karsittaisiin peräti miljardilla eurolla. Uudelleenarvioinnin kohteiksi joutuisivat muun muassa nelostie välillä Jyväskylä–Oulu sekä Oulun ja Kemin välinen tieosuus.
”Koska en ole ohjeistanut Liikennevirastoa laatimaan mitään miljardileikkauslistaa, niin sinä päivänä kun minä saan sen listan käsiini, minä tulen repimään sen tuhannen kappaleiksi, vieläpä poltan sen”, Kyllönen totesi eduskunnassa.
Vain päivää myöhemmin Ilta-Sanomat ja Helsingin Sanomat julkistivat tietoja kahdesta kirjeestä, joilla liikenneministeriö nimenomaan on ohjeistanut Liikennevirastoa. Kyllönen kiistää edelleen tilanneensa mitään leikkauslistoja ja oli saanut julkisuuteen vuotaneen muistion käsiinsä vasta viime perjantaina eli päivä räyhäkkään eduskuntaesiintymisensä jälkeen.
Mikäli näin suuria linjauksia tehdään ministerin tietämättä, vaihtoehtoja on kaksi: Kyllönen ei ole tehtävänsä tasalla tai ministeriön virkamiehet eivät enää osaa tehdä eroa virkamiehen ja ministerin välille. Jos ministeri ei kykene valvomaan, miten hänen ministeriönsä ohjeistaa näinkin keskeisissä kysymyksissä alaistaan virastoa, hän joutaa jättämään tehtävänsä.
Jos taas ministeriä on erehdytetty tai jätetty informoimatta, se tietää perinpohjaista siivousta itse ministeriössä. Muutama korkea virkamies takuulla erotetaan, pelkästään sen muistuttamiseksi, kuka hallinnossa esittelee asiat ja kuka niistä päättää.