Kansanedustaja Kaj Turunen (ps.) sanoi eduskunnassa tiistaina pitämänsä puheenvuoron lopuksi: "Tässä jäisi aikaa puoli minuuttia pitää hiljainen hetki Pohjois-Korean rakastetun johtajan Kim Jong Ilin muistolle."
Hänen puoluetoverinsa, edustaja Juho Eerola jatkoi keskustelua toteamalla, että Turunen "otti hyvin kauniilla tavalla osaa siihen suureen suruun, joka nyt on kohdannut Pohjois-Korean sitkeää kansaa".
Eerola halusi lisäksi toivottaa "rauhallista joulua ja kaikkivaltiaan siunausta suurelle seuraajalle Kim Jong Unille ja tsemppiä vaativaan tehtävään".
Myöhemmin sekä Turunen että Eerola kertoivat julkisuudessa lausumiensa olleen humoristinen kannanotto diktaattorin kuolemasta ilkkuneille kansanedustajille.
Turunen ja Eerola näyttävät unohtaneen, ettei Suomen eduskunta ole mikään kirkonkylän huoltoaseman baariparlamentti, jossa voi laskea leikkiä mielin määrin.
He ovat eduskunnassa politiikan teon tärkeimmällä paikalla. Heiltä odotetaan edes jonkinlaista tapojen tuntemusta. Jos jotain sanoo, on syytä sanoa se niin, ettei kuulijan tarvitse arvuutella onko kyseessä tosi vai vitsi. Kuolemalla pilailu on sen sortin huumoria, että sitä on vaikea ymmärtää.
Lapsuksia sattuu toki muillekin kuin untuvikoille perussuomalaisten kansanedustajille. Kovin tyylikkäänä ei voi pitää kokeneen demarikonkarin, ulkoministeri Erkki Tuomiojan Kim Jong Ilin kuoleman jälkeen julkisuuteen antamaa lausuntoa. Tuomiojahan totesi, ettei kukaan jää kaipaamaan Kimiä.
Vaikka Kim Jong Ilin jäljiltä Pohjois-Koreasta ei ole paljon hyvää kerrottavaa, ei suomalaiseen kulttuuriin ole kuulunut ilkkuminen toisten haudalla. Sellainen käytös osoittaa melkoista arvostelukyvyn puutetta.