Jos kunnat eivät kykene yhdistymään ja uudistamaan toimintojaan, tuloveroprosentit jatkavat nousuaan. Edes talouskasvusta ei ole pysäyttämään tätä kehitystä.
Kolmannes kunnista korottaa tuloveroprosenttiaan ensi vuonna. Sama kehityssuunta jatkuu seuraavinakin vuosina, ellei toimintoja kyetä uudistamaan merkittävällä tavalla.
Valtiota on turha huutaa apuun, sillä myös sen pelivara käy velan kasvun myötä koko ajan pienemmäksi. Päinvastoin pelättävissä on, että valtio sälyttää edelleen uusia velvoitteita kunnille ilman, että sillä olisi osoittaa rahat niiden kattamiseen.
Talouskasvukaan tuskin nousee lähivuosina sellaisiin lukemiin, että entinen meno voitaisiin rakentaa sen varaan.
Kunnat voivat selvitä kuiville jaloille, mutta se edellyttää rohkeutta tehdä asiat eri tavalla kuin ne on tähän saakka tehty. Tämän perusedellytys on kyky luopua nurkkakuntaisesta kotiinpäin vetämisestä, niin vaikeaa kuin se joillakin alueilla on.
Kuntaliitokset eivät ole mikään tae onnellisemmasta tulevaisuudesta, mutta ne tarjoavat oivan mahdollisuuden järjestellä toiminnat uudella tavalla. Tähän on nyt korkea aika tarttua.
Kuntien tuloveroprosentit alkavat olla jo niin korkeat, että voidaan oikeutetusti kysyä, missä on ihmisten sietokyvyn raja. Kovin pitkälle historiassa ei tarvitse mennä, kun 20 prosenttia pidettiin eräänlaisena kriisipylväänä. Nyt tuo taso alkaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus.
Koko maan korkein prosentti ensi vuonna on 22 Mänttä-Vilppulassa. Lähes samaan yltävät Sievi ja Siikalatva 21,75 prosentillaan.
Tuloveroprosenttiaan korottaa kaikkiaan 119 kuntaa. Nousu koskettaa 1,5 miljoonaa kansalaista. Korottajien joukossa on Oulu, jonka veroprosentti kohoaa 0,25:llä eli 19,25:een. Suomussalmea lukuunottamatta kaikki Kainuun kunnat nostavat veroprosenttejaan.
Veroprosentin nostolla ei ratkaista yhdenkään kunnan palveluiden järjestämiseen liittyviä ongelmia, vaikka hetken helpotus saatetaankin saada.
Jos nykymeno jatkuu, ensi vuonna korotusvuorossa on ainakin seuraava kolmannes kunnista. Sama meno toistuu niin kauan kuin sen annetaan toistua eikä kunnallisia toimintoja rakenneta uudelle pohjalle, leveämpien hartioiden varaan. Siihen hallituksen patistelut kuntaliitoksiin tähtäävät.
Mielipidemittausten mukaan kansalaiset hyväksyvät korkeatkin verot, jos niille löytyy katetta palveluissa. Nyt on käynyt niin, että verot ovat kohonneet, mutta monen peruspalvelun taso on suorastaan laskenut. Varsinkin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestäminen tuntuu olevan yhtä taistelua huononnuksia vastaan.
Kuntaliitoksista ei saada täyttä hyötyä heti, vaan yleensä menot jatkavat nousukiidossa seuraavat lähivuodet. Toki menot kohoavat senkin jälkeen, mikäli mitään ei tehdä. Byrokratialla on taipumus lihottaa itse itseään, jos siihen annetaan tilaisuus.
Kuntaliitokset tarjoavat kuitenkin paremmat puitteet ratkaista palveluiden tuotantoon liittyvät pulmat. Helppo tie sekään ei ole, kuten voidaan todeta tähänastisen kokemuksen perusteella.
”Kuntaliitokset eivät ole mikään tae onnellisemmasta tulevaisuudesta, mutta ne tarjoavat oivan mahdollisuuden järjestellä toiminnat uudella tavalla.”