Jos työntekijä ei kykene työhön työpaikan sisäilmaongelman vuoksi, hänellä pitää olla oikeus siirtyä puhtaisiin tiloihin. Ellei se onnistu, ainakin toimeentulo on turvattava.
Rakennusten sisäilmaongelmat on pitkään tiedostettu suureksi kansantaloudelliseksi riesaksi. Myös niiden terveyshaitat tunnetaan, vaikka syyseuraussuhteita ei kaikissa tapauksissa kyetä aukottomasti todistamaan.
Osa sisäilmaongelmien vuoksi työkykynsä menettäneistä on pudonnut toimeentuloloukkuun. Tämä koskee varsinkin henkilöitä, jotka oireilevat työssä, mutta eivät työpaikan ulkopuolella. Puhutaankin työpaikkakyvyttömistä erotuksena täysin työkyvyttömistä (Kaleva 7.1.2015).
Työpaikkakyvytön saattaa jäädä kokonaan ilman korvauksia menettämistään ansioista. Tämä on selvä epäkohta. Jos työntekijälle ei kyetä osoittamaan puhtaita työtiloja eikä etätyö tule kysymykseen, tulee vähintäänkin varmistaa toimeentulo.
Sekä Kelan että eläkevakuutusyhtiöiden tämänhetkisen tulkinnan mukaan työpaikkakyvytön ei ole työkyvytön. Asiallisesti tulkinta on oikea, koska tällainen henkilö kykenee tekemään samaa työtä toisissa olosuhteissa. Tähän vedoten työntekijältä evätään sairauspäiväraha ja työkyvyttömyyseläke. Se puolestaan ei ole oikein.
Työpaikkakyvytön jää toimeentulossa niin sanotuksi väliinputoajaksi. Koska hän ei kykene tekemään työtä työnantajan hänelle osoittamassa paikassa, hän ei tietenkään saa palkkaa. Ja koska työpaikkakyvyttömyyttä ei lueta työkyvyttömyydeksi, sairastunut työntekijä jää ilman normaalisti työkyvyttömyyden ajalta annettavaa sosiaaliturvaa.
Epäkohta on ilmeinen. Työpaikan sisäilman vuoksi sairastunut ei ole itse syyllinen siihen, ettei hän voi työskennellä tällaisissa tiloissa. Niiden, joita sisäilman epäpuhtaudet eivät kiusaa, on vaikea ymmärtää, että samoissa tiloissa työskentelevistä yhdet sairastuvat mutta toiset eivät.
Yleisimpiä epäpuhtaan sisäilman aiheuttamia terveysongelmia ovat hengitystievaikeudet. Tupakointi on kuvaava esimerkki siitä, miten ihmiset reagoivat eri tavalla ärsykkeisiin. Jotkut pystyvät polttamaan koko ikänsä vailla suurempia terveysvaikutuksia kun taas useimmille tupakka aiheuttaa ainakin hengitystieoireita.
Lähtökohtana tulee olla, että työpaikkojen ja julkisten tilojen sisätilaongelmiin puututaan ja epäkohdat korjataan. Jos työtä ei kykene tekemään yhdessä paikassa, pitää osoittaa toinen työtila aina kun se on mahdollista. Ongelma on kuitenkin niin laaja, ettei ole realistista odottaa tilanteen muuttuvan merkittävästi paremmaksi lähitulevaisuudessa.
Koko ajan paljastuu uusia sisäilmaongelmatapauksia. Vaikka suomalaista rakentamista kuinka pidetään laadukkaana, edelleen tehdään karkeita virheitä, joiden seuraukset ilmenevät vasta vuosien kuluttua.
Tärkeintä on puuttua home- ja kosteusvaurioiden syihin, jotta kielteinen kehitys saadaan poikki. Tämä tarkoittaa rakentamisen laadun kohentamista ja parempaa huolenpitoa rakennuksista.
Korvausjärjestelmää on puolestaan kehitettävä niin, ettei kukaan jää väliinputoajaksi sisäilmaongelmien vuoksi.