Kevan toimitusjohtaja Merja Ailuksen mahdollisuudet jatkaa tehtävässään ovat menneet. Julkisten eläkevarojen hoito ja sotkut työsuhteen ehdoissa eivät sovi samaan kuvaan.
Kuntien eläkevakuutus Keva painii keskellä uskottavuuskriisiä. Yhtiön hallitus kokoontuu perjantaina ylimääräiseen kokoukseen puimaan toimitusjohtaja Merja Ailuksen työsuhde-etuuksiin liittyvää suhmurointia.
Noin 1,3 miljoonan pienipalkkaisen julkisen sektorin työntekijän ja eläkkeensaajan työeläkepalveluita hoitava Keva on käyttänyt ällistyttävän paljon vaivaa ja rahaa toimitusjohtajan työsuhde-etuihin.
Tilannetta ei pelasta se, miten asiat ovat, vaan miltä ne näyttävät. Ja pahalta näyttää. Pöydän siivoaminen edellyttää toimitusjohtajan eroa ja etuuksien perkausta. Kevan hallitukselle asia on kiusallinen. Toimitusjohtajan palkasta ja muista eduista päätettiin edellisen hallituksen aikana, mutta huonosta harkinnasta vastuun joutuu kantamaan alkuvuodesta aloittanut uusi hallitus.
Ailukselle on ehditty ostaa ja remontoida kaksi hulppeaa miljoonalukaalia. Virheellisten verotusarvojen takia hän on maksanut kummastakin liian vähän veroja. Sen lisäksi toimitusjohtajalle on hankittu kallis työsuhdeauto, jonka hankintamenettely on herättänyt ihmetystä.
Viimeinen niitti Ailuksen uskottavuuteen ovat autoetuun liittyvät kiemurat. Kunta-alan eläketurvan rahoituksen ohella toimitusjohtajalla on ollut aikaa askarrella työsuhdeauton mukavuutta lisäävien yksityiskohtien parissa. Ihmetellä sopii esimerkiksi sitä, miksi avobemari tarvitsee automaattisen ilmastoinnin.
Työsuhdeasunto ja autoetu ovat nimensä mukaisesti verotettavia etuja, joilla työnantaja sitouttaa ja palkitsee henkilöstöään. Etuudet varmistavat joustavan liikkuvuuden, kun yritykset rekrytoivat haluamiaan ammattilaisia.
Asuntoetu pääkaupunkiseudulla arvoalueella onkin kullan arvoinen, sillä työsuhdeasuntoja verotetaan verotusarvon, ei markkinavuokrien mukaan.
Kevan toimitusjohtajan pesti on kaiken lisäksi poliittinen mandaattipaikka, jolle keskusta istutti Julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliiton Jytyn puheenjohtajan, kun edellinen toimitusjohtaja Markku Kauppinen joutui eroamaan vaalirahakohun tiimellyksessä 2009.
On ymmärrettävää, että yksityiset yritykset voivat palkita johtoporrastaan ja henkilöstöään, kuten haluavat. Sen sijaan työntekijöiden ja eläkkeensaajien lakisääteisistä työeläkerahoista vastaavat yhtiöt eivät voi menetellä näin. Ison rahakirstun vartijana oleminen ei merkitse sitä, että johto ja hallintoelimet voivat mennä palkkioperusteissa kohtuuttomuuksiin.
Kevan tapaus paljastaa, että itselleen etuja kahmiva eliitti ja tavallinen kansa elävät eri todellisuuksissa. Ailusta varten ostetut työsuhdeasunnot maksoivat yli miljoona euroa.
Toisen asunnon pelkkä keittiöremontti maksoi oululaisen kolmion verran. Työsuhdeautolle kertyi erikoistoiveiden jälkeen hintaa 46 000 euroa. Kansalaisten keskivertoeläke on noin 1 500 euroa kuukaudessa.
Parasta olisi, kun palkitsemisessa siirryttäisiin rehellisesti vain selkeään rahapalkkaan, kun maksajana ovat veronmaksajat.