Eduskuntavaalit tuppaavat nykyään olemaan yhä enemmän pääministerivaaleja. Niin näyttää käyvän myös seuraavissa vaaleissa.
Vaalien (kai ne pidetään huhtikuussa?) taistelupariksi nousevat kokoomuksen puheenjohtaja, pääministeri Alexander Stubb ja keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä.
Ei voi mitään: sääliksi käy perussuomalaisten puheenjohtajaa Timo Soinia ja etenkin SDP:n puheenjohtajaa, valtiovarainministeri Antti Rinnettä.
Kun kokoomus ja keskusta taistelevat politiikan paalupaikasta, mediahuomio osuu Stubbiin ja Sipilään.
Odotettavissa onkin mediatemppuja. Soinin poisjäänti Stubbin talouskokouksesta oli niistä esimakua, ja valtiovarainministeri Antti Rinne (sd.) riitauttaa hallituksessa kaiken mahdollisen.
Sekä perussuomalaiset että etenkin demarit ovat gallupeissa niin paljon kokoomuksen ja keskustan takana, etteivät ne pysty tempuillakaan nousemaan kaksikon ohitse.
Taisteluparin varjossa olevan puoluejohtajan paikka ei ole perinteisesti häävi. Viimeksi kylmät kävi kokoomusjohtaja Ville Itälälle. Hän jäi vuoden 2003 vaaleissa Anneli Jäätteenmäen (kesk.) ja Paavo Lipposen (sd.) varjoon.
Puolueiden kaksinkamppailut päätyvät Suomessa yleensä nurinkurisesti niin, että riitapukarit löytävät itsensä samasta hallituksesta. Näin kävi keskustalle ja SDP:lle 2003. Näin voi käydä keskustalle ja kokoomukselle 2015.
Kumpi on sitten kumpi?
12 maakuntalehden Lännen Median mielipidetiedustelussa Sipilä peittosi Stubbin selvin numeroin siinä, kumpi olisi mieluisampi pääministeri.
Sipilä oli gallupeissa supersuosittu heti noustuaan keskustan johtoon. Politiikan luonnonlakien mukaan uutuuden viehätys kauhtui nopeasti.
Stubbille on käynyt samaten. Alun liito on taittunut räpiköinniksi. Lisäksi hän jakaa mielipiteitä aivan toisella tavalla kuin Sipilä. Jälkimmäinen on kyllä omalla työllään rikastunut miljonääri, mutta ensimmäinen on herraskainen somesukupolven edustaja.
Paljon riippuu siitä, miten päin Sipilän päätös jäädä ehdolle Oulun vaalipiiriin toimii.
Pysymällä pohjoisessa Sipilä viestii, mitä Suomea hän edustaa. Se tuo kyllä ääniä etelän rintamaiden ulkopuolella.
Keskustan kokonaismenestyksen kannalta on silti olennaisempaa, miten puolue menestyy etelässä, etenkin Helsingissä ja Uudellamaalla.
Vaalipiirivalinnasta seuraa, ettei Sipilä saa niin paljon julkisuutta kuin jos hän olisi asettunut ehdolle etelässä. Hän jättää pääkaupunkiseudun suosiolla muiden temmellyskentäksi.
Keskustan menestys etelässä on pitkälle kiinni ehdokasasettelusta. Sillä on Helsingistä nyt vain yksi edustaja. Tunnetuin nimi, Mari Kiviniemi, lähti OECD:n leipiin.
Uudeltamaalta eli suurimmasta vaalipiiristä keskustalla on nyt vain kaksi edustajaa. Jos Matti Vanhanen palaa politiikkaan, paikkamäärä voi kasvaa.
Keskustan tunkeutumisesta pääkaupunkiseudulle on puhuttu niin kauan kuin muistan. Puheeksi se on myös aina jäänyt. Tilanne tuskin muuttuu nytkään.
Sipilän ja Stubbin vertailussa vaikuttaa niinkin raadollinen asia kuin terveys. Pääministerin tehtävä on fyysisesti ja henkisesti haastava ja raastava. Terveysvertailussa Stubb on selvästi niskan päällä. Sipilän kunnon kestävyys on puolestaan iso kysymysmerkki.
Stubb on vahvoilla myös kun verrataan kaksikon kansainvälistä kokemusta. Kielitaitoinen Stubb on EU:ssa ja muuallakin kuin kala vedessä kun taas Sipilä on vielä noviisi.
Äänestäjien valintaan vaikuttaa eniten se, millainen on heidän taloudellinen tilanteensa. Tässä vertailussa Sipilä on vahvoilla. Tosin hänen talouslääkkeistään ja etenkään niiden tehosta ei tiedetä mitään.
Entäpä Sipilän ja Stubbin linjaerot? Tuleva vaalikausi on sellaista itkua ja hammasten kiristystä, että kysymys on valinnasta kylmän ja nälän välillä.