Suomen rikosrintamalla valmistaudutaan syksyn mediasirkukseen. Parin viikon päästä alkaa oikeudenkäynti maan rikoshistorian erikoisimmasta henkirikoksesta.
Syyttäjät vaativat Anneli Auerille tuomiota aviomiehensä, sosiaalipsykologi Jukka S. Lahden surmasta Ulvilassa joulukuussa 2006. Rikosnimikkeenä on kovin mahdollinen eli murha.
Auer on oikeudessa kiistänyt jyrkästi olevansa syyllinen puolisonsa kuolemaan farssiksi muuttuneen poliisitutkinnan ja oikeusprosessin aikana.
Satakunnan käräjäoikeus tuomitsi jo kertaalleen Anneli Auerin murhasta elinkautiseen vuonna 2010. Seuraavana vuonna Vaasan hovioikeus päätyi päinvastaiselle kannalle ja vapautti Auerin.
Korkein oikeus palautti jutun viime syksynä uuteen käsittelyyn käräjäoikeuteen, missä sen puimisen pitäisi alkaa 20. elokuuta.
Auerin vuoksi Satakunnan käräjäoikeus on koko alkusyksyn valtakunnan valokeilassa. Tuomioistuin käsittelee kohujutun vahvistetussa kolmen tuomarin kokoonpanossa. Sen puheenjohtajana toimii Satakunnan käräjäoikeuden laamanni Martti Juntikka. Päällikkötuomari, talonsa korkein virkamies.
Oululaiset muistavat Juntikan Oulun talousrikoshistorian laajimmasta vyyhdestä eli Riihi-säätiöstä. Juntikka toimi oikeuden puheenjohtajana kokoonpanossa, joka hylkäsi syksyllä 2008 kaikki Riihi-säätiöön liittyneet kymmenet syytteet ja korvausvaatimukset yli 500-sivuisessa tuomiojärkäleessä.
Jutun syyttäjät pitivät tuota järkälettä suoranaisena tuomiovirheenä. Heidän mielestään siitä puuttuivat lain edellyttämät ratkaisun perustelut käytännössä kokonaan. Pumaskaa eräänkin kerran lukeneena käsitykseen on helppo yhtyä.
Syyttäjät veivät ylempiin oikeusasteisiin etupäässä säätiön hallituksen entistä puheenjohtajaa Toivo J. Kannista koskeneet syytteet. Mies tuomittiinkin sekä hovissa että korkeimmassa oikeudessa pääosin kaikista niistä rikoksista, joissa Oulun käräjäoikeus ei Juntikan johdolla onnistunut löytämään näyttöä. Miten tuomioistuin voi hairahtua näin pahasti?
Nyt Martti Juntikka on uransa kovimmassa paikassa. Hän pitää lankoja käsissään poikkeuksellisessa ja laajassa henkirikosjutussa, jonka käsittely pitäisi sujua tehokkaasti ja suunnitelmallisesti.
Sotkun setvimiseen on varattu 1,5 kuukautta, minkä aikana saliin on määrä marssia keskimäärin kolmena päivänä viikossa.
Saa nähdä, pitävätkö suunnitelmat. Riihi-säätiössähän käsittely venähti selvästi aiottua pidemmäksi peräti 65 päivään. Rönsyilyn vaara on ilmeinen Auer-vyyhdissäkin, sillä poliisin tutkinta on vieläkin kesken.
On äärimmäisen kiinnostavaa seurata, mitä uutta Juntikan salissa tulee julki. Aiemmin käsittelemättömiä todisteita ja todistajia on paljon aina saatananpalvontaan erikoistuneesta asiantuntijasta lähtien.
Jokainen käänne tullaan uutisoimaan tarkasti. Juntikka joutuu tottumaan siihen, että käräjäsali pullistelee toimittajia päivästä toiseen. Salamavalojen räiskeessä ei ole helppoa pitää päätä kylmänä.
Mille kannalle Satakunnan käräjäoikeus Martti Juntikan johdolla lopulta päätyy? Räpsäyttääkö se murhasta elinkautisen naiselle, joka istuu jo nyt vankilassa 7,5 vuoden vankeustuomiotaan 3–11-vuotiaiden lasten törkeistä raiskauksista, törkeistä seksuaalisista hyväksikäytöistä ja törkeistä pahoinpitelyistä?
Vai vapauttaako se Auerin murhasyytteestä todeten, ettei hänen syyllisyytensä tueksi ole riittävästi näyttöä?
Varmaa on vain se, että Juntikan kokoonpanon sana ei ole viimeinen. Se punnitaan vielä ylemmissä oikeusasteissa.
Ja hyvä niin. Riihi-säätiö-huti jätti Martti Juntikan ammattitaitoon leiman, joka ei hevillä himmene.