Kolumnit

Mainos

"Olisinpa antanut itseni olla onnellinen"

Kolumnit 20.10.2011 0:00
Siru Sipola

Jos tietäisit kuolevasi huomenna, sulkisitko silmäsi tyytyväisenä siihen, miten olet elämäsi elänyt?

Australialainen sairaanhoitaja, pitkään saattohoitajana työskennellyt Bronnie Ware kokosi verkkosivuilleen asioita, mitä parantumattomasti sairaat ihmiset katuvat kuolinvuoteellaan.

Waren kokemukset levisivät nopeasti ja saivat paitsi tiedotusvälineet tarttumaan aiheeseen, myös ihmiset ajattelemaan elämäänsä.

Näin ainakin siitä päätellen, kuinka paljon Waren edesottamuksista puhutaan, aiheesta tehtyjä juttuja linkitetään ja kommentoidaan muun muassa sosiaalisessa mediassa.

Saattohoitaja kertoo, että useimpia kuolemaan valmistautuvia ihmisiä kaduttaa jokin. Suurinta osaa se, ettei tullut eletyksi niin kuin itse halusi. Elämä meni muiden ehdoilla kitkuttaessa. Pienetkin unelmat jäivät aivan liian usein unelmiksi.

Myös tunteiden tukahduttaminen on yleinen katumuksen aihe. Ihmiset kieltävät tunteensa tullakseen toimeen toistensa kanssa ja välttääkseen ristiriitoja.

Näin elämä sujuu näennäisesti hyvin, mutta ihminen katkeroituu, kun ei voi olla sitä, mitä on, eikä anna itselleen lupaa tuntea, niin kuin tuntee. Ware pitääkin monen sairastumisen osasyynä tunteiden kieltämisestä syntyvää katkeruutta.

Ironista tässä on, että usein muiden mieliksi eläminen menee metsään siinäkin, että meillä on epärealistisia kuvitelmia siitä, mitä muut meiltä odottavat.

Pahimmassa tapauksessa elämme sekä itseämme että lähipiiriämme kohtaan väärin. Täytämme paikkaa ja roolia, jota ei ole olemassakaan muualla kuin omassa päässämme. Rakennamme itsellemme ajatusvankiloita ja kierrämme niissä kehää, pääsemättä ulos.

Tunteiden avaamisella ja rehellisellä keskustelulla moni asia selviäsi, mutta syystä tai toisesta emme kuitenkaan toimi niin. Haluamme suojella muita ja pelkäämme kohdata vaikeiksi mieltämiämme asioita ja tunteita.

Ajattelemme, että meillä ei ole oikeutta elää niin kuin haluaisimme. Emme pidä haaveitamme arvossa emmekä usko niihin sen enempää kuin itseemmekään. Koemme, että muutos ei ole mahdollinen ja keksimme sen sata syytä siihen, että miksi ei ole.

Ehkä helpottaa, kun oivaltaa, että muutkin ihmiset osaavat ajatella ja ovat empaattisia. He ymmärtävät ja tukevat läheisiään ja heidän ratkaisujaan, samoin kuin me itsekin teemme. Mutta harva meistä on ajatustenlukija.

Kulutamme paljon aikaa negatiivisuudessa vellomiseen sen sijaan, että keskittyisimme elämään hetkessä. Olemaan onnellinen nyt, parantamaan asioita nyt.

Murehdimme tulevaa, luomme skenaarioita puutteellisen tiedon varassa, vatvomme vanhoja ja käytämme valtavan määrän energiaa vihaamiseen ja häpeämiseen.

Elämä ei miettimällä kummene, sitä on elettävä. Hakattava välillä päätä seinään niin, että veri tirskuu, mutta oltava uskollinen itselleen. Mitään ei saa, jos jää odottamaan ihmettä.

Se lienee selvää, että harva meistä saavuttaa koskaan kaikkia unelmiaan, mutta haittaako se, jos yrittää? Viime kädessä kukaan muu ei voi tehdä elämästämme onnellista ja tyydyttävää, kuin me itse. Kukaan muu ei myöskään kanna vastuuta valinnoistamme.

Waren mukaan moni kuoleva katuukin onnellisuuden kieltämistä itseltään. Useat potilaat havahtuvat vasta kuoleman edessä ymmärtämään sen, että onnellisuus on valinta.

Pelko muutoksesta pitää ihmiset vanhoissa tavoissa ja kaavoissa, vaikka he tietäisivätkin, mitä oikeasti haluavat. On helpompi olla tutussa ja epätyydyttävässä, kuin ottaa riski ja hyppy tuntemattomaan. Olemme siitä vinkeitä kulkijoita, että elämässämme tapahtuu harvoin muutosta ilman pakkoa. Elämän on lyötävä tiskirätillä naamaan, ennen kuin lamppu syttyy: Elämä ei ole kenraaliharjoitus.

Piditkö jutusta? Seuraa Kalevaa myös Instagramissa ja Facebookissa!

MAINOS
Mainos

Kommentoi

Näytä kaikki kommentit (124)

Olin onnellinen yksityisyrittäjänä. Nykyisen Avin virkamiehillä on kuitenkin mahdollisuus olla jumalaakin suurempia päättäjiä todellakin viattoman naisyrittäjän elämän ja liiketoiminnan kohtalosta. Tosin nyt olen "onnellinen" ettei minun tarvitse olla enää vastuussa mistään ja voin laiskotella yhteiskunnan piikkiin.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kuolevan ei tarvitse murehtia tulevaisuutta. Siinä on se oleellinen ero. Vai mitä, eläkesäästäjät?

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Tyypillistä konsultin puhetta, vanha ja nykyinen on aina huonoa ja pitäisi tehdä kaikki uusiksi vaikka ei parempaa enää tulisikaan.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Itse en ole uskovainen, mutta ihailin kuinka onnellinen isoäitini oli - hänellä oli Jeesus sydämessä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Onnellinen voi olla vähän aikaa, mutta jos jämähtää liian kauaksi aikaa paikalleen niin ei muista enää miksi olikaan onnellinen. Nauti hetkestä, säilö elämästä hyvät puolet mieleesi ja ole aina avoin uusille asioille. Onni ei löydy etsimällä, vaan avaamalla silmät ja tarkastelemalla maailmaa vailla tietoisuutta omista rajoituksista ja haluista.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Asiaa. tähän tähän täytyy pyrkiä aluksi tietoisesti, jotta siitä tulisi elämän tapa. Harjoitus tekee mestarin.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Jos on kuolemaisillaan, niin se on menua ja turha siinä on ennää vanahoja miettiä. Mukkaan ei lähe mittään. Loppusuoralla voisi jälkeenjääville olla armollinen eikä jättää heitä epätietoisuuteen vaan pyytää ja antaa anteeksi.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Anteeksi pyytämisellä ja antamisella voi onnellisessa tapauksessa välttää enkelien välirikon, siis oman enkelin ja sen henkilön enkelin, jolta pyytää anteeksi tai jolle antaa anteeksi.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

SIlmät avautuvat elämälle kun todella huomaa ja ymmärtää, että onnellisuus ja tyytyväisyys, positiivisuus ja ilo on oikeasti valinta. Ne eivät tule jostakin ulkopuolelta tai saavutusten kautta. Surullista on seurata ihmisten onnellisuuden etsintää kun he odottavat, että jokin tai joku tulee ja tekee minut onnelliseksi. Odottaa saa ja pitkään. Vaikka tulee elämässä paljon hyvia asioita eteen ja on paljon aihetta iloon sekä onneen, pilaa oma asenne usein kaiken. Tässäkö se onni nyt on? Olisiko se sittenkin jossakin muualla? Ei se ole. On vain tehtävä valinta, onko lasi puoleksi tyhjä vai täynnä. Ja tämä valinta tehdään joka hetki, jokaisen päivän tapahtuman myötä aina uudelleen ja uudelleen. Minä valitsen että se on täynnä ja pysyy täynnä. Ympärillä on niin paljon pahaa ja surua sellaista mitä ei voi ymmärtää ja jossa ei ole mitän hyvää. Sen läpi on välillä vaikea nähdä ,mutta on pakko. Muuten kaikki hyvä ja kaunis hukkuu pahan keskelle ja katoaa. Minä valitsen hyvyyden, oven kolahdus kun rakas tulee töistä kotiin tai aamukahvin tuoksu herätessä, lasten äänet pihalla leikkiessä, lapsen käsi omassa kädessä tai äärettömän kaunis maisema auton ikkunasta matkalla ohi viilettäessä. Jokaisesta päivästä löytää jotain hyvää,jos uskaltaa sen ottaa vastaan. Uskallatko Sinä? :)
Elämä on heitellyt ja murjonut, monta kertaa on kysytty ,että eikö sinua murra mikään, katkeruus, viha, suru, pettymys... kyllä murtaa, monta kertaa on rikkonut, mutta rikotun voi aina kasata uudelleen ja löytää jotain hyvää matkalla eheyteen. Paljon sellaista mitä ei muuten olisi tullut vastaan. Elämä ei ihmistä murra eikä asiat, tulee vain tilaisuuksia oppia ja ymmärtää. Sinä päätät mitä niistä sinulle jää. Älä pelkää pysähtyä ja kuunnella. Elämä on nyt! Se on tässä hetkessä ja Sinä päätät otatko hetkestä ilon irti ja hyvän itsellesi vai odotatko aina jotain suurempaa ja hienompaa. Se on jo täällä! Avaa silmät ja uskalla <3

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Saattohoitajan mukaan useimpia kuolemaan valmistautuvia kaduttaa jokin elämän valinta. Samalla tavalla varmaan meillä, joiden "kuolemaan valmistautuminen" on vielä vaiheessa, tulee vastaan aika ajoin valintoja, joita joutuu kovasti pohtimaan. Olennaista oman elämän onnellisuuden kannalta mielestäni on se, jääkö tekemäänsä valintaa kaivelemaan. Kun valinta on tehty, yritän nähdä tekemäni valinnan hyvät puolet. Jos jälkikäteen valinta ei näytä viisaalta, yritän ajatella toimineeni päätöshetkellä parhaan tiedon ja tunteen varassa. Puhun koko ajan yrittämisestä, sillä eihän se aina ole helppoa. Pointtini on se, että elämänsä voi pilata jäämällä vellomaan katkeruuteen tekipä "itselleen tai toisille uskollisen ratkaisun". Minun mielestäni nykyään kuulee jopa liika usein ajatustapaa "uskollinen itselleen" perusteluna itsekkään kuuloisille valinnoille. Jospa sitten tulevaisuuden saattohoitajat saavat kuulla vähemmän katkeria tarinoita, vai...?

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Viisi vuotta sitten lahdin Intiaan rakkauden perassa. Elin, karsin kulttuurien yhteentormayksesta, nautin elaman kaikista mausteista, metropolin sykkeesta. Kolmen avioliittovuoden jalkeen herasin kuolleen miehen vieresta ja pari kuukautta myohemmin pakenin keskella yota henkeni edesta mieheni rahanhimoista perhetta. Tuska raastaa, mutta silti en vaihtaisi naita vuosia. Jos voisin kaantaa kellon takaisin vuoteen 2009, en valitsisi toisin. Ainakin elin. Ja kun tasta jalleen nousen, elan jalleen taysilla.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Niinettä, jos olisin elänyt itsekkäämmin, olisi elämä ollut onnellisempaa? Paljon mahdollista, että elämä olis menny huonommin toisella tapaa elettynä. Justiin nää itsekkäät jos eläis jotenki muuten, tekisivät toisten elämän onnellisemmaksi.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Itsekkyyttäkin on montaa sorttia. Jos elää itsekkäästi toisista välittämättä ja toisia ja toisten elämää murskaamalla ollaan hakoteillä. Mutta jos elää itsekkäästi, ettei välitä siitä mitä muut sinusta ajattelevat tai miten muut sinun tekojasi ja tekemättä jättämisiä tuomitsevat (ei vahingoiteta toista fyysisesti eikä psyykkisesti) niin itsekkyys on sallittua. On tiedettävä, että oma elämäkin on arvokasta siinä missä "lattiamatoksi" pyytäneenkin, käskeneen, pakottaneenkin henkilön elämä. Mutta on sanottava itsekkäästi rajat omalle jaksamiselle ja kestämiselle. Kaikkeen ei tarvitse alistua eikä kaikkea p.... tarvitse sietää. Joskus vaan on yksinkertaisesti oltava itsekäs ja ajateltava vain itseään ja omaa elämäänsä ja tulevaisuutta.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Tällaiset jutut kyllä kääntävät veistä haavassa. Elämä olisi ollut aika erilaista jos olisi ollut rohkeutta olla itsekkäämpi, eikä elää "läheisten" ehdoilla.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti
Näytä kaikki kommentit (124)
Mainos
Mainos

Uutisvirta

64
Niinistöä haastettiin rajusti MTV:n tentissä – vältteli epäselviä vastauksia
51
Kylmä on myrkkyä akillesjänteille - tennareiden ja nilkkasukkien käyttö ympäri vuoden on lisännyt oireilua
47
Kolme Kärppäpelaajaa olympiajoukkueeseen, Kukkonen neljänsiin kisoihinsa
42
Iissä Postin jakeluautot välittävät jo kuvaa tien päältä – Destia tutkii keinoja digitalisoida maanteiden hoitourakoita
42
Uhka taas ilmassa: Sähköyhtiö Loisteen mukaan sähkölinjat eivät kestä kuuran painoa, jopa 5 000 voi jäädä sähköttä tällä viikolla
42
Cheek esiintyy Qstockissa vielä kerran – "Tulossa näyttävä ja tunteikas show"
31
Puolustusministeri Jussi Niinistö: Viranomaisilla oltava keinot estää soluttautuminen kriittisten kohteiden lähelle

Etusivulla nyt

Mainos

Paikallissää

Varoituksia voimassa!

Ajokeli muuttuu huonoksi aamusta alkaen Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakunnissa sekä Lapin itäosassa lumisateen ja pöllyävän lumen vuoksi.

Juttutupa

Kuumin keskustelu nyt

Lopettakaa jo Väyrysen kannattajat

247 viestiä | Lue keskustelu

Päivän tykätyin viesti

Voi voi Sipilä

tullessaan, että hän eroaa, jos homma ei toimi. Sipilällä on mennyt homma lukemattoman monta kertaa pieleen eron edestä.... Lue lisää...
Sipilä lupasi päämin...

Jari ja sarjakuvat

Jari

20.1.

Naapurit

22.1.
Mainos
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

www.kaleva.fi/yrityspalvelut


stats-image