Voisitko kuvitella asuvasi takapajuisessa valtiossa, jossa jokainen kotiosoitteeseen tilattu ulkomainen aikakauslehti pitää ilmoittaa viranomaiselle? Ilmeisesti rangaistuksen uhalla.
Mikä maa?
Jos haluat lueskella kotisohvalla maaten kerran kuukaudessa yhdysvaltalaista tiedelehti Scientific Americania tai viikoittain ilmestyvää Timeä, kuulut ilmoitusvelvollisuuden piiriin ja joudut tullaamaan lehdet.
Maassa on voimassa erityinen laki, jonka mukaan Norjassa ilmestyvän suomenkielisen Ruijan Kaiun saapumisesta postilaatikkoon pitää tehdä asianmukainen ilmoitus.
Mikä maa?
Monet maan kansalaisista ovat lainkuuliaisia. Niinpä he tahtovat toimia säädösten mukaan ja raportoida lukemisestaan.
He eivät paljon kysele, miksi ilmoitus pitää antaa ja mitä sillä tiedolla tehdään.
Mikä maa?
Käytännössä menettely pelaa niin, että toimistossaan istuva tullivirkailija merkitsee saamansa ilmoituksen ulkomaisesta lehdestä tietokantaan. Tullilla on myös oikeus pyytää oman maansa lehtikustantajilta ja myyjiltä listat lehtien tilaajista.
Mikä maa?
Niin käy, että hiljalleen, ilmoitus ilmoitukselta, tietokannasta muodostuu ovela rekisteri nimineen ja osoitteineen.
Pian viranomaisilla on hallussaan käyttökelpoinen listaus henkilöistä, joilla on yhteyksiä ulkomaille tai jotka harrastavat jotakin kiintoisaa erityislajia ja tilaavat alan julkaisua.
Mikä maa?
Orastavaa kansalaisyhteiskuntaansa nujertava Venäjä se ei ole, vaikka siltä vaikuttaa.
Eikä muunmaalaisia karsastava Pohjois-Korea tai Euroopan liberaalia aateperintöä hylkivä Unkari. Maa ei myöskään ole osaan Irakia konekivääritulella muodostettu kiilusilmäisten kaikenkieltäjien kalifaatti.
Maa on Suomi ensi vuonna.
Eduskunnan päätettäväksi on tulossa arvonlisäverolain muutos, joka vaikuttaa massiiviselta hölmöydeltä sivistysvaltiolle.
Lainmuutoksen myötä jokainen olisi velvollinen ilmoittamaan yhdenkin EU:n tullialueen ulkopuolisesta maasta postin mukana saapuneen lehden viranomaisille.
Lailla on periaatteessa hyvä tarkoitus. Arvonlisäverolain muutoksella halutaan tukkia pieni porsaanreikä, jota pitkin valtiolta karkaa tuloja.
EU:n ulkopuolisista maista tilatuista lehdistä ei ole tarvinnut maksaa kymmenen prosentin arvonlisäveroa varsinkin jos ne on kuljetettu mantereelle veroalueeseen kuulumattoman Ahvenanmaan kautta. Valtio haluaa estää lehtien saarikierrätyksen.
Veromuutoksen valmistelu alkoi perustuslakivaliokunnassa toukokuussa. Verohallinnon, elinkeinoelämän ja tullin asiantuntijoiden kuuleminen päättyi syyskuussa.
Lausunnonantajien joukossa ei ole yhtään sananvapauteen tai tiedon vapaaseen liikkuvuuteen erikoistunutta asiantuntijaa.
Verosta on tehty pelkästään tekninen kysymys eikä sen etenemisestä ole huudeltu.
Kukaan perustuslakivaliokunnasta ei ole kertonut, paljonko valtiolta menee rahaa sivu suun, kun jotkut suomalaiset tilaavat erikielisiä lehtiä.
Täytyy mennä paljon, säkeittäin. Ei kai maahan muutoin säädettäisi ilmiselvästi sananvapautta kaventavaa lakia.
Sananvapaus saattaa kalskahtaa turhan korskealta pienen harmittoman säädösviilauksen yhteydessä. Vaan ei ole.
Sananvapaudessa ei ole mitään juhlavaa, sillä se on käytännöllinen juttu, arkinen asia.
Lain seurauksena ulkomailta on vaivalloista tilata paperille painettuja lehtiä, kun vastaanottamiseen liittyy viranomaiskäsittely. Suomessa ei olisi entisenlaista vapautta vastaanottaa tietoja alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten puuttumatta.
Valtio ei aio ulottaa ilmoitusmenettelyä ulkomailla ilmestyvien verkkolehtien tilauksiin. Se vaatisi verkkourkintaa.
Huomaavatko kansanedustajat, millaista lakia ovat hyväksymässä? Syksy kertoo.
Kolumni