Kansainvälisen politiikan tutkimuslaitoksen The Royal Institute of International Affairsin tutkija John Lough on esittänyt, että Suomen kannattaisi harkita vakavasti uudelleen ydinvoimayhteistyötä venäläisten kanssa. Jopa luopua siitä.
Venäjän-asiantuntijana tunnetun Loughin mukaan Venäjä on muuttunut niin huonoon suuntaan, ettei kansallisesta energiapolitiikasta kannata antaa sille siivuakaan. Suuren ja mahtavan Neuvostoliiton aikaa haikaileva Venäjä on kaikessa sotilaallisessa uhossaan epäluotettava kumppani.
Fennovoima on rakennuttamassa suomalaisvenäläistä ydinvoimalaa Pyhäjoelle. Laitteiston Pohjanlahden rannalle Hanhikiveen suunnittelee ja toimittaa venäläinen Rosatom, joka myös omistaa 34 prosentin osuuden voimayhtiöstä.
Kuninkaallista vanhaa tutkimuslaitosta sanotaan Lontoossa sijaitsevan toimitalonsa mukaan Chatham Houseksi.
Taloa ei tunneta seinille hyppivistä hysteerisistä kirjatoukistaan, vaan viileän tarkasta analyysista. Lontoolaiset eivät uhoa esittäessään näkökulmia.
Loughin mukaan Suomessa tulisi välttää sitoutumista moneksi vuosikymmeneksi venäläislaitteistoon ja ennen kaikkea venäläiseen valtiolliseen omistukseen.
Lough huomautti viime perjantaina pidetyssä lehdistötilaisuudessa Helsingin Sanomille, että suomalaisten pitäisi muistaa ydinvoimayhteistyössä olevan kyse paljon muustakin kuin energiasta.
Energia on pistorasiasähkön lisäksi vallan väline, jolla voi painostaa pientä maata taipumaan isomman tahtoon.
Ajatus vältellä liiallista sitoutumista Venäjään on perin tuttu. Se ei ole lähtöisin Chatham Housesta, vaan pari tuhatta kilometriä idempää, Suomesta.
Vielä muutama vuosi sitten suomalaiset halusivat pitää venäläiset tietoisesti loitolla uusista ydinvoimalahankkeista.
Suomessa oli harkinnan jälkeen päädytty siihen, että kaksi venäläistä ydinvoimalayksikköä Loviisassa saavat riittää. Neuvostoliiton urakoimat yksiköt aloittivat toimintansa 1970-luvun taitteessa.
Siitä syystä Fennovoiman laitoksesta piti tulla saksalainen taidonnäyte. Yksi pääomistajista oli Düsseldorfissa majaileva maailman suurin yksityisten omistama energiayhtiö, EON.
Fennovoiman liikeidea oli hajauttaa sähköntuotantoa ja kasvattaa huoltovarmuutta vähentämällä energiariippuvuutta muista maista. Nämä ”muut maat” tarkoittavat ennen muuta Venäjää.
Energiantuotanto hinnanmuodostuksineen olisi Fennovoimassa yksityisissä käsissä, jolloin poliittisten intohimojen osuus saadaan olemattomaksi.
Vakaa yksityinen energiatarjonta ilman valtion syytämiä tukiaisia on tunnustettu kilpailuvaltti.
Äkkiä suunnitelma rypistyi ja lennähti roskakoriin. Saksalaiset päättivät luopua runsaan kolmanneksen omistuksestaan Fennovoimasta syksyllä 2012.
Venäläiset huomasivat hetkensä koittaneen. Rosatom hankki saksalaisten osuuden itselleen. Yksityinen omistus korvautui venäläisellä valtiollisella hallinnalla.
EON-konsernin lähtö muljautti omistusta muutenkin. Useat teollisuusyritykset ilmoittivat luopuvansa sijoituksistaan. Fennovoima haali tilalle nopeasti kuntien energiayhtiöitä.
Ideologinen käännös on niin valtava, että siihen kyetään vain Suomessa. Yksityinen omistuspohja korvattiin vieraalla valtiolla, jonka energiariippuvuudesta haluttiin alunperin päästä eroon, ja veronmaksajilla.
Fennovoima sai uuden periaateluvan kunnallis-venäläiselle ydinvoimalalle eduskunnassa viime joulukuussa. Arkadianmäellä humisi historian ironia. EU-komissio suunnitteli samaan aikaan Euroopan yhteistä sähkömarkkinaa, jolla Venäjän mahdolliset kiristysaikeet energialla saadaan kuriin.
Suomi tarvitsee energian tuotantoa. Yksi kasvihuonepäästötön vaihtoehto on ydinvoima.
Mutta ei voi mitään, että Pyhäjoelta kohoaa nenään suomettuneisuuden nauriskellarin tunkkainen löyhkä.
Kolumni