Salamajärvi +15 prosenttia. Isojärvi +18 prosenttia. Pyhä-Luosto peräti +26 prosenttia.
Kesän ja syksyn ennakkotiedot kertovat kansallispuistojen suosion kasvun jatkuvan.
Siinä ei ole mitään yllättävää. Vuonna 2015 kansallispuistojen käyntimäärät kasvoivat 15 prosenttia verrattuna edelliseen vuoteen, ja vuosien 2012 ja 2015 välillä kansallispuistojen käyntimäärät ovat kasvaneet 26 prosenttia.
Kävijämääriä luontokohteissa nostavat monet seikat, kuten uusien reittien ja tupien avaaminen ja vanhojen kunnostaminen, erilaiset tapahtumat sekä kulkuyhteyksien parantaminen esimerkiksi merellisissä puistoissa.
Kokonaiskävijämäärään vaikuttaa tietysti myös uusien puistojen perustaminen. Ensi vuodesta lähtien tilastoja kaunistaa Hossan kansallispuisto.
Retkeilijöiden määrän lisääntyessä ovat kasvaneet myös matkailutulot. Vuonna 2015 kansallispuistoissa kävijät toivat lähiseudulle yli 12 prosenttia enemmän rahaa kuin vuonna 2014.
Metsähallituksen laskelmien mukaan kansallispuistoissa kävijöiden rahankäyttö tuo lähialueelle keskimäärin noin 10 euroa jokaista puiston retkeilypalveluihin ja luontokeskuksiin sijoitettua euroa kohti. Matkailualueilla sijaitsevissa puistoissa hyötysuhde on korkeampi, keskimäärin 14 euroa.
Tämä ei ole kuitenkaan koko totuus. Itse kävin syyslomalla Pallaksella. Rahaa jäi Enontekiölle, jonka puolelta löytyi mökkimajoitus, mutta myös Kittilään, Kolariin ja Pelloon. Ruokakauppaan, huoltamoille ja kahvilaan.
Lappi on niin laaja, että ainakin omalla autolla matkustavat ripottelevat matkailutuloja tasaisesti matkansa varrelle. Sama pätee tietysti etelämpänä, sillä moni ajaa pohjoiseen pääkaupunkiseudulta asti.
Näiden asioiden pohdinta on ajankohtainen Oulussa nyt, kun Sanginjoen ulkometsän suojelu tulee uudelleen valtuuston käsiteltäväksi.
Oulu on toistaiseksi päättänyt jättää käyttämättä parhaan retkeilyhoukuttimensa, mutta tilanne voi muuttua. Esityksenä on kansallispuistotasoinen suojelualue.
Sanginjoen suojelulle löytyy Oulusta vastustusta, mutta myös paljon ymmärrystä. Ei tästä ole kuin muutama vuosi, kun uuden Oulun yhdistymishallitus linjasi, että Ouluun tavoitellaan kansallispuistoa ja nimenomaan Sanginjoen alueen katsottiin soveltuvan hyvin siihen.
Kansallispuiston asemaa Sanginjoki ei tietenkään heti saisi, ei ehkä pitkään aikaan. Kansallispuiston status on nykyään haluttu, ja kilpailu uusien puistojen perustamisvaiheessa on kova.
Sanginjokea esitettiin kansallispuistoksi 2012, kun ympäristöministeriö pyysi ehdotuksia uusiksi puistoiksi. Tuolloin ehdotuksia tuli vajaa 20, eikä aloite Sanginjoen puistosta päässyt jatkovalmisteluvaiheeseen.
Matkailutulojen näkökulmasta suojelun varmistuminen takaisi kuitenkin Ouluun retkeilijöiden euroja, vaikka kansallispuiston asemaa ei tulisikaan.
Käynnit vaikkapa Simon Martimoaavalla (soidensuojelualue) ja Kuusamon Närängänvaarassa (vanhojen metsien suojelualue) osoittavat, että ei siellä yksin tarvitse kulkea. Ja on Hossassakin riittänyt kävijöitä jo nyt, kymmeniä tuhansia vuodessa.
Samalla tavoin Sanginjoki houkuttaa kulkijoita nykyiselläänkin, mutta suojelualueena ja parannetulla palveluvarustuksella houkuttelisi entistä enemmän.
Matkailijan euroja painavampi argumentti on kuitenkin alueen luontoarvojen suojeleminen.
Kolumni