Mainos

Itä-Saksa ei ole enää DDR,mutta ei myöskään kuin länsi

None None
Kolumnit  27.9.2002 | Ylönen Seppo Muuta tekstin kokoa -+

Pitää olla hyvä havainnointikyky ja vahva historian taju tietääkseen, milloin matka käy yli muinaisen Berliinin muurin. Samat neonvalot loistavat niin Itä- kuin Länsi-Berliinissäkin. Samat kauppaketjut, samat kermankeltaiset taksit, samat valkovihreät poliisiautot.

Havainnollisemmaksi ero vanhan kommunistisen Itä-Saksan ja kapitalistisen lännen välillä käy, kun jättää suurkaupungin vilinän hetkeksi taakseen.

Vanhan DDR:n pikkukaupungeissa ja maaseudulla eivät muurin murtumisen jälkeiset 13 vuotta ole muuttaneet elinympäristöä niin paljoa kuin ulkopuolinen voisi kuvitella. Läntisiä mainoskylttejä on tullut katukuvaan, selvä se, kuten myös muutama kapakka ja lähiökauppa. Mutta useimmat rakennukset ovat samassa kunnossa kuin natsivallan kukistumisen aikoihin vajaat 60 vuotta sitten. Kommunistien valtakausi ei ole niihin jälkiään jättänyt, eikä yhdistyneessä Saksassa ole löytynyt paikallista pääomaa tai ulkopuolisia investoijia.

Massiivisesta talousavusta huolimatta itäisen Saksan osavaltiot ovat silti kaikilla talouden mittareilla mitattuna kaukana läntisten osavaltioiden perässä. Harppi-Saksa pysyi pystyssä neljä vuosikymmentä. Ehkä vauraan lännen ja köyhän idän elintasoeron umpeenkasvamiseen menee sama aika.

Saksojen yhdistymisen voittajia on toki joka puolella Itä-Saksaa kuten häviäjiäkin. Kaikkein vakavin asia ex-DDR:n osalta on se, että nuori, koulutettu väestö muuttaa työn perässä länteen. Kaupungit ja maaseutu tyhjenevät Itä-Saksassa vähän samaan tapaan kuin Suomesta Ruotsiin kolme vuosikymmentä sitten. Mittavista ponnisteluista huolimatta Itä-Saksasta ei ole tullut sellainen suurten mahdollisuuksien paikka kuin mitä siitä kuviteltiin vuosikymmen sitten.

Harvalla poliittisella lupauksella on ollut niin kauaskantoisia poliittisia seurauksia kuin liittokansleri Helmut Kohlin tokaisulla muurin murtumisen jälkimainingeissa. Kohl vakuutti, että Itä-Saksasta tulee "blühende Landschaften" eli "kukoistava maisema". Sillä lupauksella Kohl varmisti pari jatkokautta itselleen ja paikan Saksan historiassa "yhdistymisen kanslerina".

Kukoistava maisema on tietysti katsojan silmässä, mutta monien itäsaksalaisten mielestä kehitystä on tapahtunut tuskastuttavan hitaasti. Liikenneväyliä on toki rakennettu ahkerasti ja kaikenlaisia kaapeleita vedetty Elben ja Oderin välillä, mutta itäsaksalaisten huolena ovat ennen muuta työpaikat. Kun ei ole työtä, ei vapaus tai muu makea maistu suussa hyvältä.

Toiveet ja todellisuus eivät ehkä kuitenkaan ole niin kaukana toisistaan kuin pessimistisimmät itäsaksalaiset kuvittelevat. Palkkataso ei ole täysin yhteneväinen, mutta ainakin julkisella sektorilla maksetaan samaa palkkaa vanhan muurin molemmin puolin. Puhelinverkosta alkaen moni asia on Itä-Saksassa uusinta huutoa.

Muurin sanotaan poistuneen maastosta mutta jääneen ihmisten mieliin. Kaikki saksalaiset tietävät, ovatko he itäsaksalaisia "osseja" vai länsisaksalaisia "wessejä". Nuorille ikäluokille tällä jaottelulla on kuitenkin vuosi vuodelta vähemmän merkitystä.

Normaali olotila leviää. Politiikassa Saksan kaksi osaa muistuttavat jo suuresti toisiaan. Itäsaksalaisten "oma" puolue PDS alkaa olla enää marginaalinen ilmiö, johon DDR:ää haikailevat vanhat kommunistit tarrautuvat kuin katoavaan maailmaan - vähän samaan tapaan kuin DDR:n ajalta hengissä säilyneisiin kuohuviini- ja ketsuppimerkkeihin.

Lähetä kuva, video tai juttuvinkki viestinä puhelimellasi numeroon 13222 tai käytä lomaketta.

Mainos
Mainos
Mainos
Mainos
Uusimmat » | Kolumnit Down Up
Pääuutiset
Mainos
stats-image
Takaisin ylös