Kalevan verkkolehden reaaliaikaisissa kävijämittareissa näkyi viime viikolla erikoinen piikki, kun STT:n tekemä sähkeuutinen kolariin joutuneen Päivi Räsäsen (kd.) terveydentilasta alkoi kerätä tiistai-iltapäivällä poikkeuksellisen paljon lukijoita.
Muutaman kappaleen mittainen juttu ei sisältänyt mainittavasti uutta tietoa kolarista eikä se ollut näkyvällä paikalla etusivulla. Otsikkokin oli verkkomaailman mittakaavassa kuivakan asiallinen: ”Kolariin joutuneen Räsäsen terveydentilasta saataneen uutta tietoa tänään”. Silti juttuun virtasi liikennettä Facebookista.
Nopeasti kävi selville, että uutista ei tultu lukemaan sen sisällön tai oikean otsikon vuoksi, vaan siksi, että joku tuntematon sanataitelija oli keksinyt muokata otsikon uuteen muotoon Facebookissa: ”Kolariin joutuneen Räsäsen terveydentilasta saatanan uutta tietoa ’Kiellän kolaroimisen.’”
Otsikkomanipulaatio ei ollut jäänyt pienen piirin vitsiksi. Ihmiset jakoivat päivitystä eteenpäin Facebookissa, ja lyhyessä ajassa kymmenettuhannet ihmiset klikkasivat otsikkoa. Päivi Räsänen ja sielunvihollinen samassa otsikossa oli nähtävästi yhdistelmä, joka puhutteli ainakin jotain kansanosaa.
Työnkuvani puolesta ja kiinnostuksestani ihmismieltä kohtaan kävin läpi tukun Facebook-profiileja, joista otsikkoa oli jaettu. Suurin osa jakaneista oli mennyt retkuun ja luullut, että toimittajalle on sattunut klassinen lyöntivirhe, joka muuttaa otsikon merkityksen perusteellisesti. Monille tuli yllätyksenä se, että Facebook-jaoissa näkyviä otsikkoja voi kuka tahansa sorkkia halutessaan.
Sitten oli niitä, jotka tiesivät tai saivat muiden jättämien kommenttien perusteella tietää, että kyseessä on tekaistu otsikko. Siitä huolimatta he halusivat jakaa otsikkoa ja peukutella päälle.
Heidän kohdallaan pohdin, pitäisikö minun toimittajana vetää herneet nokkaani, tuntea syvää turhautumista vai olla huolissaan, että ihmiset jakavat jonkun some-humoristin Kalevan nimissä kirjoittamaa otsikkoa, vaikka tietävät sen olevan kehnohko väärennös. Vai pitäisikö vain todeta kylmänviileästi, että jos joku saa elämäänsä iloa nähdessään Päivi Räsäsen ja saatanan samassa otsikossa, iloitkoon sitten siitä?
Räsäs-uutisen otsikkomanipulaatio ei maailmaa kaada, mutta se on oiva näyte siitä, kuinka helposti ja huolettomasti sosiaalisessa mediassa jaetaan eteenpäin paikkansapitämätöntä tietoa, jos se vain herättää jakajassaan jonkin tunteen.
Esimerkiksi ”tiedot” maahanmuuttajille maksettavista satumaisista erikoisetuuksista jaetaan täytenä totuutena tuosta vain. Faktoilla ei ole niin väliä, jos aihe herättää tunteen ja se koetaan itselle tärkeäksi.
Verkossa median yksi perusulottavuuksista on sosiaalisuus – tai pikemminkin sosiaaliset toiminnallisuudet kuten jakaminen ja kommentoiminen. Kansainväliset somejätit – Facebook ja Twitter erityisesti – ovat vahvistaneet sosiaalisen ulottuvuuden merkitystä ja samalla muokanneet tiedonvälitystä suhteellisen lyhyessä ajassa.
Verkossa perinteinen media, sosiaalisen median palvelut ja yleisö menevät nyt ristiin, päällekkäin, sisäkkäin ja lopulta kietoutuvat toisiinsa niin, että ne ovat yhtä. Siksi perinteisen ja sosiaalisen median välille on yhä vaikeampaa piirtää selvää jakolinjaa.
Sosiaalinen media on mahdollistanut sen, että viestit eivät enää kulje suurelta julkaisijalta jakeluportaan kautta yleisölle, vaan yksittäisen ihmisen päivitys tai jako voi saada erittäin laajan yleisön. Joskus se tapahtuu ennalta-arvaamattomasti.
Kun yksilöstä tulee julkaisija tai jakelija, myös vastuun pitäisi kasvaa samassa suhteessa.
Viime vuosina on puhuttu paljon, että suomalaisille pitäisi opettaa enemmän medialukutaitoa. Pelkkä lukutaito ei riitä. Pitäisi opettaa mediataitoa eli sitä, miten olla osa mediaa. Viisainta olisi aloittaa aikuisista.