Mennyt viikko oli murheellinen sananvapaudelle. Yleensä toimittajia tapetaan sodan tai muun kriisin keskellä olevissa maissa. Tällä kertaa journalistit joutuivat maalitauluiksi sivistysmaa Ranskassa.
Siellä täällä Suomessa on esitetty arvioita, että vapaat tiedotusvälineet vetäytyisivät kyykkyyn iskun takia joksikin aikaa tai että pilapiirtäjät olisivat kyllä rohkeita, mutta tiedotusvälineet eivät.
Käsitys on väärä: tällainen terrori panee toimitukset vain teroittamaan kynänsä entistä terävämmiksi ja puolustamaan sananvapautta, avoimen yhteiskunnan yhtä keskeistä arvoa.
Kynä on ollut läpi historian vaarallinen esine, miekkaakin terävämpi. Kynän merkitys ei perustu väkivaltaan, vaan päinvastoin väkivallan vastustamiseen ja tuomitsemiseen.
Satiirilehti Charlie Hebdon tapahtumat jos mitkä kertovat kynän vaarallisuudesta. Sen kyniä ei yritetty hiljentää sensuurilla tai pidätyksillä, vaan suoran toiminnan väkivallalla.
Ranskalaislehteä vastaan tehty terroriteko sai sananvapauden puolustajat liikkeelle ilahduttavasti myös Suomessa, mediatalojen lisäksi sosiaalisessa mediassa ja kaduilla.
Myös Kaleva pitää Ranskan iskun sananvapautta vastaan äärimmäisen huolestuttavana. Maailma on pienentynyt niin paljon, että vastaava voisi tapahtua aivan hyvin Suomessakin. Vielä muutama vuosi sitten luulimme, ettei meillä voi tapahtua kouluiskuja. Emme usko enää.
Tämän huolen takia pilapiirtäjä Jarin piirros nostettiin perjantain lehden uutisaukeamalle ja pääkirjoitussivulla julkaistiin kuva kynät pystyssä olevasta toimituksesta. Lauantaina useat Lännen Median osakaslehdet ja myös useat muut lehdet julkaisivat koosteen toistensa julkaisemista piirroksista.
Sananvapauden puolustaminen ei ole kuitenkaan vain tiedotusvälineiden asia. Ilman kansalaisten tukea sananvapaus on heikoilla.
Tiedotusvälineet ja kansalaiset eivät saa olla sananvapaudesta eri mieltä eikä kansalaisten pidä suhtautua sananvapauteen välinpitämättömästi. Jos näin olisi, silloin pelkoa kylvävät terroristit pääsisivät tavoitteeseensa eli niskan päälle.
Demokratialla ja medialla on vähän aseita silmittömien väkivallantekojen edessä. Demokratia ja media eivät voi vastata samalla mitalla. Demokratia voi vastata vain oikeusvaltion keinoin. Media voi vastata vain käyttämällä sananvapautta ja puolustamalla sitä.
Esimerkiksi oikeasta tavasta reagoida terroriin sopii Norja, joka vastasi kesällä 2011 Anders Breivikin terroritekoihin ihailtavasti.
Norja seisoi yhdessä rintamassa surunsa kantaen, raivonsa hilliten ja tuomitsemalla Breivikin oikeudessa.
Ranskan terroriteko on vielä niin tuore, ettei sillä ole alettu tehdä politiikkaa laajemmin. On kuitenkin olemassa vaara, että politiittinen mäiskintä alkaa kunhan suru ja järkytys hivenen laantuvat.
Näin uhkaa käydä paitsi Ranskassa, mutta näin voi käydä myös meillä Suomessa. Eduskuntavaaleihin on alle sata päivää.
Kaikenlaisten kiivailijoiden olisi hyvä muistaa, että juuri tähän terroristit Ranskankin iskulla pyrkivät. Tällaiset teot, olivatpa tekijät keitä tahansa, ruokkivat aina ääriajattelua.
Sananvapauteen liittyy vapauden tavoin aina vastuu. Jotta sana voi olla vapaa, pitää ymmärtää siihen liittyvä vastuu.
Kalevallekin tuli ehdotuksia, että olisimme julkaisseet iskuun johtaneet pilapiirrokset. Kiitämme rohkeista ja sananvapautta puolustavista ideoista. Asia ei vain ole aivan yksinkertainen.
Ensinnäkään ei ole selvää, iskivätkö terroristit Charlie Hebdoon joidenkin tiettyjen pilapiirrosten ärsyttäminä vai kohdistuiko terroriteko lehteen yleensä. Toiseksi satiirilehti on aivan oma lajityyppinsä, erilainen kuin yleissanomalehti. Julkaisupäätökselle pitäisi olla myös journalistinen peruste.
Mutta eiköhän Kalevan suhtautuminen Charlie Hebdon terrori-iskuun ole käynyt ilmi muutenkin.
Je suis Charlie.