Ministerit Jari Leppä, Anne Berner, Antti Häkkänen, Mika Lintilä sekä kansanedustajat Anne Kalmari, Antti Kaikkonen ja Ari Jalonen.
Hirvikatto. Me allekirjoittaneet vaadimme, että maa- ja metsätalousministeri, liikenneministeri, oikeusministeri, elinkeinoministeri sekä eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta ja liikennevaliokunta alkavat heti toimenpiteisiin nykyisen ylisuuren hirvikannan selvään ja hallittuun leikkaukseen, pysyvästi.
Esitämme, että nykyinen noin 90 000–100 00 yksilön hirvikanta leikataan noin 25 000–30 000 talvehtivaan yksilöön ja metsästyksellä se myös pidetään tällä tasolla. Kannanarviot tulee olla kohdallaan ja koko valtakuntaa koskeva hirvikatto on asetettava.
Nykyinen hirvikanta aiheuttaa metsänomistajille, maataloudelle sekä tieliikenteelle miljoonien eurojen vuosittaiset vahingot. Hirvikatto vähentää selvästi näitä kustannuksia ja ongelmia.
Asiaa on tuotu esille vuosien saatossa ja hirvien metsästyksestä on tullut metsästäjien ja metsästysorganisaatioiden temmellyskenttä, jossa metsänomistajat ovat sivuroolissa. Ylisuuresta hirvikannasta on tullut ns. uusi normaali, jota hivutetaan maakuntiin ja laskun maksaja on aina metsänomistaja ja tieliikenne.
Hirvituhot näkyvät selvästi ympäri Suomen ja niistä on kärsitty turhaan aina 1970-luvulta lähtien. Missään vaiheessa tätä räikeää kannanlisäystä ei ole kysytty meiltä metsänomistajilta ja vahingot on siirretty automaattisesti riittämättömään hirvivahinkojärjestelmään. Vahinkoarvioinnissa metsänomistaja on kuin sivullinen omalla palstalla ja vuosittaiset pienemmät tuhot jäävät aina huomiotta.
Terveitä metsiä. Asia on myös perustuslaillinen, koska kaikki omaisuus ja elinkeinot ovat suojatut. Metsänomistajat eivät pääse missään vaiheessa aidosti vaikuttamaan lupaprosessiin ja sitä kautta hirvikantaan. Paikalliset ajatukset vesittyvät ja niitä täytyy peräänkuuluttaa jopa oikeusteitse, esimerkkejä löytyy ympäri Suomen.
Ristiriita on todellinen, kun metsien käyttöä tullaan tehostamaan ja Suomelle tärkeän metsäsektorin tulevaisuutta ei pidä uhrata liian suuren hirvikannan ylläpitoon. Useasti metsänuudistaminen on täysin mahdotonta, vaikka metsälaki niin velvoittaakin. Mikä muu elinkeino sietäisi tällaista kampitusta ja "tihutyötä"?
Kysymys on myös nuorten tyttöjen ja poikien tulevaisuudesta sekä heidän elinkeinosta. Kohtuullinen hirvikanta takaa hyvän metsästysharrastuksen myös jatkossa ja tätä ongelmakokonaisuutta ei enää pystytä kompensoimaan hirvituhojärjestelmällä, kun se ei ole toiminut käytännössä tähänkään asti.
Tieliikenteessä kustannukset kaatuvat vakuutusten piikkiin autonomistajien maksettavaksi.
Myös osa metsästäjistä hämmästelee tätä syksyistä hirvikantaa ja teurastusta, jossa metsästyksen nautinto katoaa vähitellen. Jos päästämme eri eläinkannat sietämättömän suuriksi, niin niiden tehokas kannanleikkaus tuntuu olevan kovin vaikeaa, kuten olemme nähneet hylkeiden ja susien kohdalla.
Aktiivisia "asiantuntijoita" tuntuu asioiden ympärillä riittävän. Hirviasioita ei voi jättää vain harrastajien sekä virkakoneiston vastuulle, tarvitaan myös poliittista ohjausta. Metsästyslakia tulee muuttaa niin paljon, että asiat korjaantuvat sekä metsänomistajain asema paranee pysyvästi.
On perusongelman sivuuttamista korvaamalla männynistutukset kuusentaimilla ja rauduskoivun kasvatus on täysin turhaa tuhojen myötä. Tarvitaan rohkeaa ja tervettä hirvipolitiikkaa.
Elinkeinorauhaa. Kaatolupien suunnittelussa metsänomistajain asema on saatava tasavertaiseksi. Palavereissa kuunnellaan, mutta metsäelinkeino jää lopulta taka-alalle vaikka virkavastuu ja metsästyslaki muuta velvoittavat.
Metsästys tapahtuu metsänomistajien kiinteistöllä ja metsästysoikeus on sidottu maanomistukseen, joten myös päätösvalta on seurattava tätä periaatetta. On tehtävä metsätaloutta ja maaseutua tukevaa politiikkaa, kuten on julkisuudessa todettu.
Metsässä on muitakin ongelma-asioita aina myyrä-, lumi- ja tautituhoista lähtien, joihin emme pysty vaikuttamaan. Myös maatieliikenne esimerkiksi länsirannikolla aina Rovaniemelle asti muistuttaa lähinnä venäläistä rulettia.
Metsänuudistuksessa työ ja panostukset häviävät ja menetämme hyvää kasvuaikaa hirvituhojen takia samalla kun myös laatutappiot kasvavat. Metsästysharrastus on sijoitettava sille kuuluvalle tasolle suhteessa metsäelinkeinoon ja metsänomistajien jatkuva nöyryyttäminen on loputtava sekä liikenneturvallisuus ja elinkeinorauha taattava.
Haastamme samalla kaikki Suomen metsänomistajat aktivoitumaan metsästysasioissa.
Ismo Lahti, Heikki Lahti, Teemu Lahti, Aatto Ylimartimo, Eero Ylimartimo, Jukka Aula, Teuvo Mäkimurto, Mauno Ollikkala, Seppo Myllylä ja Väinö Vierelä, Tervola
Eero Yliniemi, Sakari Alakärppä, Keminmaa
Markku Matti, Pello
Ari Ruotsalainen, Esa Teerijoki, Rovaniemi
Esa Alamartimo, Pekka Vaaramaa, Markku Juuso, Tornio
Tuomo Marttila, Juha Parpala, Olavi Posti, Simo
Tapio Kehus, Reijo Kehus, Antti Karen, Ii-Kuivaniemi
Esa Saaristo, Karijoki
Rami Mattila, Ilmajoki
Markku Suhonen, Sotkamo
Tiina Liezen, Suomusjärvi
Hannu Välikangas, Antti Sirviö, Heikki Tapio, Jouko Kivelä, Jari Kivelä, Pentti Airio, Kemijärvi
Arto Kivelä, Salla
Timo Lankila, Kokkola
ja muut metsänomistajat ympäri Suomen
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.