Hirvittävät uutiset Irakista eivät ota loppuakseen. Tuorein kohu on noussut tiedoista, joiden mukaan Yhdysvaltain sotilaat ovat käyttäytyneet kuin kuolemanpartiot: väitettyjen joukkomurhien uhreina on ollut naisia ja lapsia, ylipäätään sivullisia, joilla ei ole ollut mitään tekemistä vastarintaliikkeen kanssa.
Hadithan marraskuisessa tapauksessa kuolleita siviilejä on 24. Perjantaina BBC:n esittämien tietojen mukaan Ishaqissa maaliskuussa Yhdysvaltain sotilaat ampuivat erään talon sisälle 11 ihmistä, joukossa viisi lasta ja neljä naista.
Tällainen toiminta on aivan yhtä vastenmielistä ja väärää kuin se, mitä venäläiset sotilaat ovat tehneet siviileille Tshetsheniassa. Yhteistä on myös se, että tilanteen koko kuva kurjuudessaan tuskin on edes tiedossa ja että vastuullisten löytäminen on hyvin vaikeaa. Yhdysvalloissa sentään edes tehdään selvityksiä ja voidaan keskustella asiasta.
Irakin väkivallan täyttämässä ilmapiirissä amerikkalaiset sotilaat ovat koko ajan hyvin stressaantuneita. He tietävät itse olevansa koko ajan mahdollisia maalitauluja. Siitä huolimatta olisi kyettävä näkemään moraalinen raja, jota ei kerta kaikkiaan saa ylittää. Tiedot siviilien murhaamisesta ja jälkien peittelystä kertovat, että tuo raja on ylitetty, eikä luultavasti vain yksittäistapauksina.
Irakin uusi pääministeri Nouri Maliki on sanonut liittouman sotilaiden väkivallan siviilejä vastaan olevan tavanomaista.
Tällaisissa tilanteissa julkisuuden paine on melkeinpä ainoa keino saada muutosta aikaan. Abu Ghraibin vankilakuvissa, Hadithassa ja Ishaqissa toistuu sama kaava: raakuuksia ryhdytään toden teolla selvittämään sitten, kun ne ovat tulleet julkisuuteen. Kuitenkaan toistaiseksi komentoketjujen huipuilla ei ole otettu vastuuta tapahtumista.
Vastarintaliike pommeineen surmaa siviilejä silmittömän tuntuisesti. Se ei silti tee irakilaisten ihmishenkiä vähemmän arvokkaiksi kuin kenen tahansa muun eikä oikeuta vastaamaan samalla mitalla. Jos Yhdysvaltain joukot ovat menneet Irakiin edistämään demokratiaa, heitä on silloin myös arvioitava demokratian kriteerien mukaan. Joukkomurha on joukkomurha, tekipä sen kuka tahansa.
Yhdysvaltain sisäinen julkinen mielipide on tässä ratkaisevassa asemassa. My Lain verilöylyn tulo julkisuuteen oli yksi Vietnamin sodan henkisistä käännekohdista. Nyt kyse on siitä, millaisia reaktioita sotarikokset Irakissa saavat aikaan. On vaarallista, jos kuva oikeasta ja väärästä hämärtyy.