Yle: Pastori Árpád Kovács on ollut pe­rus­ta­mas­sa anar­kis­tis­ta ryhmää Ouluun – "Meitä ei tar­vit­se pelätä"

Maaliskuussa toimintansa aloittanut ryhmittymä kertoo Facebook-sivuillaan, että se pyrkii järjestämään matalan kynnyksen anarkistista toimintaa Oulun seudulla.

Árpád Kovács on ollut perustamassa anarkistista ryhmittymää Ouluun.
Árpád Kovács on ollut perustamassa anarkistista ryhmittymää Ouluun.
Kuva: Pekka Peura

Oulun tuomiokirkkoseurakunnassa työskentelevä kansainvälisen työn pastori Árpád Kovács on Ylen mukaan ollut perustamassa Ouluun äärivasemmistolaista ryhmittymää, Oulun anarkistiliittoa.

Maaliskuussa toimintansa aloittanut ryhmittymä kertoo Facebook-sivuillaan, että se pyrkii järjestämään matalan kynnyksen anarkistista toimintaa Oulun seudulla. Ryhmä kertoo myös, että se haluaa olla luomassa ”laajempaa pohjoista antiautoritääristä liikehdintää”.

Kovács kertoo Ylelle, että hän on ollut jo vuosia anarkisti.

– Minulla on oma yksityiselämäni, jossa voin olla se, mikä olen.

Kovácsin mukaan anarkistiliitto toimii rauhanomaisin keinoin.

Toukokuussa liitto kuitenkin latasi Facebook-seinälleen kuvan aseistautuneesta miehestä, jolla on anarkistitunnus. Kuvatekstinä lukee ”Support Rojava!” eli ”Tue Rojavaa!”. Rojava tarkoittaa Länsi-Kurdistaniaa.

Árpád Kovácsin mukaan kuva ei ollut uhkaus tai muu väkivaltainen viesti. Kuva otettiin ampumaradalla. Ammunta on Kovácsin harrastus.

– Meitä ei tarvitse pelätä. Me pidättäydymme tiedon levittämisessä. Kuvalla haluttiin tahallaan herättää ihmisiä ajattelemaan, että muualla maailmassa ihmisiä sorretaan niin, että he joutuvat puolustautumaan, pastori sanoo Ylelle.

Rikostarkastaja Konsta Korhonen Oulun poliisilaitokselta sanoo Ylelle, että poliisi on tietoinen Oulun anarkistiliitosta. Asekuvan julkaisun jälkeen ryhmää on seurattu tarkemmin.

Árpád Kovács on ollut aiemmin julkisuudessa muun muassa siksi, että hän vihki samaa sukupuolta olevan parin. Hän sai tapauksesta kirjallisen varoituksen tuomiokapitulilta. Myöhemmin hallinto-oikeus kumosi varoituksen.

Kyse oli ensimmäisestä Suomessa annetusta hallinto-oikeuden päätöksestä kyseisen tyyppisessä tapauksessa.