Vuo­ris­to-Ka­ra­ba­his­sa on sodittu satoja vuosia – ny­kyis­ten on­gel­mien sie­me­net kyl­vet­tiin neu­vos­to­ai­ka­na

Armenialaisjoukkojen hallussa on alueita, jotka Josif Stalin siirsi sata vuotta sitten Armenialta Azerbaidzhanille.

Armenian puolustusministeriön lehdistötoimiston julkaisemassa kuvassa näkyy armenialaissotilaita taistelussa Azerbaidzhanin joukkoja vastaan.
Armenian puolustusministeriön lehdistötoimiston julkaisemassa kuvassa näkyy armenialaissotilaita taistelussa Azerbaidzhanin joukkoja vastaan.
Kuva: epa08761765

Pieni, vuoristoinen ja metsäinen noin 150 000 asukkaan Vuoristo-Karabah on tänä syksynä noussut otsikoihin siellä uudelleen leimahtaneen konfliktin takia.

Yli tuhat ihmistä, joiden joukossa on sekä sotilaita että siviilejä, on kuollut sen jälkeen, kun Azerbaidzhan syyskuun lopussa hyökkäsi alueelle, joka virallisesti kuuluu sille, mutta on julistautunut itsenäiseksi vuonna 1992.

Armenialaiset kristityt ja azerbaidzhanilaiset muslimit kiistelivät alueen hallinnasta satoja vuosia, kunnes se päätyi Venäjän vallan alle 1800-luvun alussa. Kun tsaarin valta kaatui sata vuotta myöhemmin, ja Armenia sekä Azerbaidzhan julistautuivat itsenäisiksi, kiista leimahti uudestaan.

Maiden itsenäisyys jäi kuitenkin lyhyeksi ja 1920-luvun alussa ne päätyivät osaksi Neuvostoliittoa. Vuoristo-Karabahista tuli tällöin osa Armenian sosialistista neuvostotasavaltaa.

Alue haluaa osaksi Armeniaa

Vuonna 1923 Neuvostoliiton tuore kansalaisuuksien komissaari ja myöhempi johtaja Josif Stalin siirsi Vuoristo-Karabahin osaksi Azerbaidzhanin sosialistista neuvostotasavaltaa, vaikka 94 prosenttia alueen asukkaista oli etnisiä armenialaisia.

Seuraavien vuosikymmenten aikana konflikti pysyi kurissa. Tyytymättömyys siihen, että Azerbaidzhan rajoitti Vuoristo-Karabahin autonomiaa, syrji armenialaisia ja pyrki azerbaidzhanilaistamaan aluetta, kasvoi, mutta Neuvostoliiton keskushallinto ei halunnut puuttua vallitsevaan tilanteeseen.

Kun Neuvostoliitto alkoi Mihail Gorbatshovin valtakaudella avautua ja keskushallinnon ote löystyä, tapahtui jotain ennennäkemätöntä. Vuoristo-Karabahin aluehallinto äänesti pyynnöstä siirtyä Armenian sosialistisen neuvostotasavallan alle.

Keskushallinto ja Azerbaidzhan vastustivat siirtoa. Kansa lähti kaduille ja ensimmäiset yhteenotot azereiden ja armenialaisten välillä johtivat kuolonuhreihin.

Hallinto pysyy pystyssä Armenian tuella

Keskushallinto vastasi viemällä Vuoristo-Karabahilta itsehallinnon ja siirtämällä sen suoraan Azerbaidzhanin sosialistitasavallan alle. Tämän jälkeen alue ilmoitti liittyvänsä Armenian sosialistitasavaltaan ja kahakat laajenivat sodaksi.

Neuvostoliitto romahti, sota alueella jatkui ja Vuoristo-Karabah julistautui itsenäiseksi. Armenia ja Azerbaidzhankin itsenäistyivät, ja sota niiden välillä jatkui vuoteen 1994 solmittuun tulitaukoon saakka.

Konfliktin aikana kuoli noin 30 000 ihmistä, sadattuhannet joutuivat jättämään kotinsa. Vuoristo-Karabah sekä sen ja Armenian väliset alueet jäivät armenialaisten joukkojen haltuun. Aluetta hallinnoi paikallinen separatistihallinto, mutta käytännössä se pysyy pystyssä Armenian ja ulkomailla asuvien armenialaisten tuella.

Vanha tulitauko piti hyvin

Joitain satunnaisia leimahduksia lukuun ottamatta tulitauko piti tähän syksyyn asti hyvin, mutta neuvottelut rauhansopimuksesta eivät edenneet.

Diplomaattista ratkaisua kriisiin ei tällä hetkellä ole näköpiirissä, sillä Azerbaidzhanin presidentti Ilham Alijev on sanonut, että neuvottelujen ehtona on armenialaisten joukkojen vetäytyminen Vuoristo-Karabahista.

Alijevin mukaan Azerbaidzhanilla on oikeus vallata alueensa takaisin voimaa käyttäen, kun neuvottelut eivät ole edenneet vuosikymmeniin.

Fakta

Vuoristo-Karabah

Virallisesti Azerbaidzhanille kuuluva alue, jota hallitsee etnisistä armenialaisista koostuva itsehallinto.

Julistautunut itsenäiseksi vuonna 1992, mutta yksikään maa ei tunnusta sen itsenäisyyttä.

Vuonna 1994 solmittu aselepo piti joitain poikkeuksia lukuun ottamatta, kunnes jännitteet kasvoivat nopeasti viime kesänä.

Azerbaidzhan hyökkäsi Vuoristo-Karabahiin syyskuun lopussa.

Taisteluissa on kuollut syyskuun jälkeen ainakin satoja, ellei jopa yli tuhat ihmistä.