Ulkomaat

Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys vahvistaa Pohjois-Euroopan tur­val­li­suut­ta – tärkeä puheenvuoro julki molemmissa maissa

Suomen ja Ruotsin liput liehuvat yhä useammin rinnakkain sotilaallisissa yhteyksissä. Suomen ilmavoimat osallistuivat sotaharjoitukseen yhdessä Ruotsin ilmavoimien kanssa Visbyssä syksyllä 2016. KUVA: Joel Maisalmi
Ulkomaat 19.6.2018 20:00
Lännen Media

Tunnetut ruotsalaiset ja suomalaiset ulkopolitiikan tekijät, kokeneet tutkijat ja tarkkailijat haastavat yhteisessä puheenvuorossaan maitaan valmistelemaan samanaikaista Nato-jäsenyyttä. Kirjoittajien mukaan paras tilanne Pohjolan turvallisuudelle on, jos kaikki viisi pohjoismaata kuuluvat Natoon. Julkaisemme artikkelin yhtä aikaa ruotsalaisen Svenska Dagbladet -lehden kanssa.

Sadan kuluneen vuoden aikana on pyritty monin tavoin vahvistamaan Suomen ja Ruotsin yhteenkuuluvuutta. Vaikka kokemuksemme ovat erilaiset, monet turvallisuuspolitiikkamme perusedellytyksistä ovat yhteisiä. Olemme toisistamme riippuvaisia, ja yhden linjaratkaisuilla on seurauksia toiselle. Kokemuksissa, näkökulmissa ja ehkä eduissakin on toki myös eroja. Avoin maiden välinen keskustelu auttaa paremmin näkemään nämä erot.

Suomen ja Ruotsin turvallisuuspolitiikka nojaa sotaa ehkäisevään pelotekykyyn, joka taas rakentuu oman kansallisen puolustuksen, laajojen verkostojen ja muiden maiden kanssa harjoitettavan kahdenvälisen sotilaallisen yhteistyön varaan. Yhteistyö on välttämätöntä nykyisessä turvallisuuspoliittisessa tilanteessa, jossa Venäjä on haastanut Euroopan turvallisuusjärjestyksen ja osoittanut taipumusta käyttää sotilaallista voimaa poliittisiin tarkoituksiin. Venäjä on näin rikkonut avoimesti kansainvälistä oikeutta ja Etyjin periaatteita, joita se on ollut itse neuvottelemassa ja hyväksymässä.

Venäjä lisää joukkojensa varustusta ja uhkaa ydinaseiden käytöllä. Pienten naapurimaiden tulee sen takia hakea vahvempien kumppaneiden tukea, jotta niillä olisi sotaa ehkäisevää puolustuskykyä Venäjän mahdollista aggressiota vastaan.

Tässä tilanteessa on selvää, että entisaikojen sotilaallisesti liittoutumaton politiikka (”puolueettomuuspolitiikka” tai ”liittoutumattomuus”) ei vastaa muuttuneita tarpeita. Sekä Ruotsi että Suomi hakevat avoimesti tukea toisiltaan ja useilta Nato-mailta, erityisesti Yhdysvalloilta.

Suomi ja Ruotsi ovat kehittäneet keskinäistä puolustusyhteistyötä, joka ei ole muodollinen liitto mutta jonka on selvästi sanottu toimivan myös rauhan ajan ulkopuolella. Sen lisäksi molemmat maat kehittävät samanaikaisesti yhteyksiään monien Nato-maiden ja Naton itsensä kanssa; ei vähiten Naton kanssa solmitun, sekä Suomen että Ruotsin ratifioiman isäntämaasopimuksen pohjalta.

Tässä suhteessa tärkein on transatlanttinen yhteys. Siitä on molempien maiden poliittinen johto tietoinen. Suomi ja Ruotsi ovat solmineet puolustusyhteistyön syventämistä koskevia sopimuksia Yhdysvaltain kanssa. Toukokuussa 2018 näiden kolmen maan puolustusministerit allekirjoittivat tämän yhteistyön kolmikantaista kehittämistä koskevan aiejulistuksen. Yhteistyötä Ison-Britannian kanssa syvennetään myös Brexitin jälkeen.

On erinomaista, että syvennämme nyt konkreettista keskinäistä puolustusyhteistyötämme ja yhteistyötä Yhdysvaltain kanssa, mutta meidän tulee käydä keskustelua ja syventää yhteistä analyysiä siitä, miten jatkamme maidemme etenemistä kohti täysimääräistä Nato-jäsenyyttä.

K9-panssarikanuuna puhuu maavoimien vaikuttamisharjoituksessa Rovajärven ampuma-alueella. Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist ja Suomen puolustusministeri Jussi Niinistö seurasivat yhdessä tätäkin harjoitusta.

Sotilasstrategiselta kannalta Pohjoismaiden ja Baltian maiden muodostama alue on yhtenäinen. Jos Venäjä ryhtyisi hyökkäystoimiin jotain pohjoismaata tai Baltian maata vastaan, se koskisi väistämättä sotilaallisesti myös Suomea ja Ruotsia. Siksi politiikkamme Venäjän suhteen tulee olla sotaa ehkäisevää, jotta estäisimme ennalta konfliktien syttymisen. On tärkeää, että molemmat maat kaikissa oloissa panostavat omaan kansalliseen puolustukseensa. Mutta paras tapa varmistaa, että pelotteemme ehkäisee Venäjän mahdollisia Itämeren alueeseen kohdistuvia sotilaallisia aikomuksia, ja samalla merkittävästi lisätä Suomen ja Ruotsin puolustuskykyä, olisi molempien maiden jäsenyys Natossa.

Myös pohjoismaista yhteistyötä hyödyttäisi merkittävästi, mikäli kaikki viisi pohjoismaata olisivat Naton jäseniä. Naton sisällä Pohjola muodostaisi tärkeän alueellisen pilarin läntisessä puolustusjärjestelmässä. Tämä hyödyttäisi koko liittokuntaa ja myös vahvistaisi Itämeren alueen vakautta.

Erittäin hyödyllisiä ovat yhteisharjoitukset, joita on järjestetty Suomen, Ruotsin ja useiden Nato-maiden kesken. Ruotsi järjesti Aurora-harjoituksen syksyllä 2017, Norja pitää Trident Juncture -nimisen harjoituksen syksyllä 2018, ja Suomen hallitus on päättänyt järjestää laajan kansainvälisen harjoituksen kansallisen pääsotaharjoituksen yhteydessä vuonna 2021. Joukko-osastoja ja esikuntia harjoitetaan toimimaan yhdessä taktisesti ja operatiivisesti.

Jotta nopeasti ilmaantuvissa tilanteissa kyettäisiin toimimaan, tarvitaan kuitenkin pidemmälle meneviä suunnitelmia ja sotaa ehkäisevää puolustussuunnittelua. Tämä ei ole mahdollista Suomen ja Ruotsin nykyisessä liittoutumattomassa tilanteessa, eikä sitä voi improvisoida konfliktin jo käynnistyttyä. Liittoutumattomien maiden kahdenväliset yhteistyöjärjestelyt ovat väistämättä rauhan ajan rakennelmia, jotka eivät merkitse sitovia puolustustakuita, eikä niitä ole tarkoitettukaan luomaan perustaa yhteiselle, operatiiviselle puolustussuunnittelulle.

Nato sen sijaan on tällaisen suunnittelun luonnollinen kehys. Tähän työhön osallistuminen olisi olennaista paitsi Suomen ja Ruotsin puolustukselle myös sotilaallisten hyökkäysten ehkäisemiselle koko Itämeren alueella. Arktiksen kehitystä ajatellen on erittäin tärkeää, että suunnittelu kattaa myös arktisen alueen.

Toisinaan väitetään, että Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyys merkitsisi perusteellista turvallisuuspoliittisen tilanteen muutosta ja että jännitys Pohjois-Euroopassa kasvaisi sen takia, että Venäjä kokee kasvanutta uhkaa. Tällaiset väitteet ovat todellisuudelle vieraita. Venäjän retoriikan taustalla on mieluumminkin sen halu maksimoida oma sotilaallinen toimintavapautensa kaikissa mahdollisissa tilanteissa.

Suuri muutos on sitä paitsi jo tapahtunut, kuten edellä on todettu. Suomen ja Ruotsin jo nyt pitkälle menevä yhteistyö Naton ja yksittäisten länsimaiden kanssa sekä EU:n puolustuspolitiikan kehitys merkitsevät, että liittoutumattomuus ei Moskovan silmissä ole uskottavaa. Sen sijaan Venäjä pitää Suomea ja Ruotsia kiinteänä osana länttä ja ajattelisi todennäköisimmin näin myös konfliktitilanteessa. Se taas merkitsee, että liittoutumattomuus on muuttunut tarkoituksensa vastaiseksi ulkopuolisuudeksi.

Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden myötä lännen yhteenlaskettu sotaa ehkäisevä kyky muodostuisi nykyistä merkittävästi suuremmaksi. Se johtaisi todennäköisesti Venäjän hetkelliseen ärtymiseen, kun Kreml ymmärtäisi, ettei sillä enää olisi sotilaallista toimintavapautta hyökätä naapurimaihin joutumatta sotaan koko läntistä maailmaa vastaan. Jonkin ajan kuluttua Venäjä hyvin todennäköisesti hyväksyisi uuden tilanteen, joka olisi nykyistä huomattavasti vakaampi. On siksi rauhan edun mukaista, että Suomi ja Ruotsi integroituisivat muiden länsimaiden kanssa myös sotilaallisesti.

Frank Belfrage

Suurlähettiläs, Ruotsin hallituksen kabinettisihteeri 2006–2014

Tomas Bertelman

Suurlähettiläs (Madrid, Riika, Varsova, Moskova). Kirjoitti hallituksen selvityksen Ruotsin kansainvälisestä puolustusyhteistyöstä 2014. Ruotsin sotatieteellisen akatemian (KKrVA) jäsen.

Yrsa Grüne

Journalisti, ulko- ja turvallisuuspoliikan kommentaattori. Pääkirjoituskirjoittaja Hufvudstadsbladetissa (HBL) 2009–2016; kolumnisti, HBL:n bloggaaja 2016–.

Hannu Himanen

Suurlähettiläs. Toiminut turvallisuuspolitiikan tehtävissä ulkoministeriössä 1980-luvulta; suurlähettiläs Jakartassa, Geneven YK-järjestöissä ja Moskovassa (2012–2016); turvallisuuspoliittinen kirjoittaja ja kommentoija.

Bo Hugemark

Ruotsin puolustusvoimien eversti (evp), entinen sotahistoriallisen osaston päällikkö, Ruotsin Atlantti-seuran kunniapuheenjohtaja. Ruotsin sotatieteellisen akatemian (KKrVA) jäsen.

Jaakko Iloniemi

Suurlähettiläs, ministeri. Ulkoministeriössä 1965–1983, muun muassa suurlähettiläs Washingtonissa; sen jälkeen elinkeinoelämän tehtävissä ja EVA:n toimitusjohtaja (1990–2000). Turvallisuuspoliittinen kommentoija ja kirjoittaja.

Liisa Jaakonsaari

Europarlamentaarikko vuodesta 2009. Suomen Atlantti-seuran puheenjohtaja (2009–), sosialidemokraattien kansanedustaja (1979–2009), ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja (1999–2007), työministeri (1995–1999).

Diana Janse

Suurlähettiläs (Damaskus/Beirut, Tbilisi/Jerevan), virkavapaalla.

Pauli Järvenpää

Suurlähettiläs, valtiotieteen tohtori, vanhempi tutkija Tallinnassa sijaitsevassa tutkimuslaitoksessa International Centre for Defence and Security (ICDS). Puolustuspolitiikasta vastaava puolustusministeriön ylijohtaja (2002 –2010), Suomen suurlähettiläs Afganistanissa (2010–2013); Ruotsin sotatieteellisen akatemian (KkrVA) kutsuttu jäsen.

Johan Molander

Suurlähettiläs (Moskova, Helsinki), laaja kokemus aseidenriisunnasta.

Juha Pyykönen

Suomen puolustusvoimien prikaatikenraali (evp), valtiotieteiden lisensiaatti. Puolustusvoimissa 1980–2015; kriisinhallinnan johtotehtävissä sekä EU:n että Naton päämajassa kolmella vuosikymmenellä.

Jukka Tarkka

Valtiotieteen tohtori. Julkaisee historiantutkimuksia ja kolumneja; kansanedustaja 1995–1999.

Katarina Tracz

Ruotsalaisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ajatushautomon Frivärldin johtaja.

Mike Winnerstig

Filosofian tohtori, Ruotsin sotatieteellisen akatemian (KKrVA) jäsen.

Puheenvuoro ilmestyy samanaikaisesti Suomessa Lännen Median sanomalehdissä ja Ruotsissa Svenska Dagbladetissa.

MAINOS

Lue lisää aiheesta

Kommentoi

Näytä kaikki kommentit (102)

Luikahtaa sotilaspassi liukkaasti pääesikuntaan, jos edes yhteistoimintaa NATOn kanssa yritetään tiivistää!!!

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

WAU!

Nato-yhteistoimintaa tiivistetään koko ajan, joten kipin-kapin vain postimerkin ostoon...

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Heti käynnistyi kova trollaus! :D

Se kuitenkin on täysin selvää, että Suomi liittyy Natoon yhdessä Ruotsin kanssa, ja nimenomaan Ruotsin aloitteesta. Muunlainen toiminta olisi sellaista hasardia, että sellaiseen Suomi ei lähde. Yksin jääminen Naton ja Venäjän väliin muuttaisi Suomen aseman kertaheitolla todella ikäväksi.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Ei sotilaallista littoutumista vastustava enemmistö voi edes trollata eli provosoida. Se trollaus ja propagointi on Nato-myönteisen pienen vähemmistön harrastus, kuten yllä näemme.
(Ruotissa nykyinen ja tuleva hallitus ei ole viemässä Ruotsia Natoon ja Nato-päätöksen Suomi tekee aivan itse)

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

"...tuleva hallitus ei ole viemässä Ruotsia Natoon..."

Aina ilahduttaa huomata joukossamme olevan tulevaisuuden selvänäkijöitä. :)

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Se on vain matematiikkaa kuten Suomessa. Kokoomus ei yksin meitä voi viedä Natoon ja muualta ei tukea löydy.
Sama on tilanne Ruotsissa. Vaikka oikeisto voittaisi Ruotsin vaalit, tarvitsisi oikeistohallitus tukea muista poliittisista leireistä Nato-hakemuksen jättämiseen ja sitä sielläkään ei ole.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Ruotsalaisten Nato-kannatus on gallupien valossa selvästi suurempaa kuin Nato-vastustus ja kannatus on kasvussa. Ja syksyn vaaleissa voimasuhteet parlamentissa näyttävät heilahtavan selvästi Naton suuntaan.

Kyllä tämä nyt näyttäisi menevän siihen, että pian kaikki pohjoismaat kuuluvat Natoon.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Emme liity koskaan Natoon ja hyvä niin. Maailman fiksuin kansa ja sen valitsemat päättäjät ja presidentti pitävät meidät pois tästä meille tarpeettomasta liitosta. Sotilaallinen liittoutumattomuus on ehdottomasti ylpeyden aihe. Ollemme turvan tuottaja, emme kuluttaja. Syksyllä on kiva lähteä taas tuottamaan turvaa sotilaallisesti liittoutumattoman maan kertauharjoituksiin aktiivisena ja aihetta tarkasti seuraavana reservinupseerina. En yhtään ihmettele että Naton kannatus on ollut laskussa. Kuka täysjärkinen haluaa sotilaalliseen liittoon Erdoganin Turkin ja Trumpin Yhdysvaltain kanssa? Nyt olemme hyvässä läntisessä ja liittoutumattomassa seurassa Ruotsin, Svetsin, Itävallan ja Irlannin kanssa. Tällä linjalla on hyvä jatkaa. Kiitos kansa, kiitos Sauli!

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Samaa mieltä. Se tarkoittaa sitä, että pidetään tämän maan puolustus omissa käsissä ja ei päästetä tänne NATOa hääräämään miten haluaa. Jossakin mielessä NATOon liittyminen on Suomelle iso turvallisuuspoliittinen riski. Suomi ei pullistele, vaan rakentaa ja siinä on todella ISO ero.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Suomen Nato-jäsenyydelle on olemassa riittävät turvallisuuspoliittiset perusteet. Eräs Suomen kansanedustaja sanoikin noin vuosi sitten, että Nato-jäsenyyttä on vastustettu vääristä ja tunnepitoisista syistä johtuen. Historian valossa puolueettomuuten vetoaminen ei ole auttanut kertaakaan. Muistellaampa vain Tilsitin sopimusta 1809, jossa silloinen Itä-maa (lue: Suomi) osana Ruotsia annettiin Venäjän etupiiriin. Samoin kävi vuonna 1939, jolloin Suomi annettiin taas Venäjän etupiiriin. Sen lisäksi useita kaupallisia sopimuksia on torpattu Venäjän toimesta ja jopa Marshall-apu estettiin, jolla Suomi olisi pystynyt jälleenrakentamaan yhteiskuntansa 2. maailmansodan jälkeen. Venäjä Suomen suurlähettilläs Beljajev karkoiteettiin Suomesta, kun hän yritti puuttua ja vaikuttaa Suomen sisäpolitiikkaan.

Venäjä voi korkeintaan vain kiukutella Suomen Nato-jäsenyyttä niin kuin Baltian maiden kohdalla kävi 90-luvulla. Naton jäsenyyssopimuksen 5.artikla takaa Suomen koskemattomuuden, koska Putin on sanonut, että Nato-maahan emme hyökkää, Tämä onkin anioa asia, johon uskon hänen puoleltaan. Trumpista ei tarvitse pitää, mutta ajopuuteoriakaan ei ole toiminut. Suomemn turvallisuudelle ei ole olemassa hintaylärajaa, koska kyse on koko kansakunnan olemassaolosta. Presidentti Sauli Niinistön on oltava koko kansakunnan unilukkari, koska se kuuluu yksiselitteisesti olennaisena osana hänen uskottavaan rooliinsa.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Rutkasti yli puolet suomalaisista ei halua Naton pykäläturvaa. Ehkä he haluavat mieluummin Venäjän turvaa. Sehän olisi loogisesti ajatellen paras turva Suomelle. Jos turvaa ei haetakaan niin silloin pitää alkaa puhumaan oikeasti. Nyt voitte tarkastella baltteja ja puolalaisia, ei käy kateeksi kun elämä pyörii turvatakuiden tai niiden riittävyyden ympärillä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Venäjän turvaan ei ole luottamista. Neuvosto-Venäjän diktaattori Josef Stalin antoi v. 1939 "bolshevikin kunniasanan" Latvian ulkoministerille siitä, ettei sotilastukikohtia Latvian maaperälle perustava NL puutu Latvian sisäisiin asioihin. Meni vuosi ja kommunistinen, ulkoaohjattu kumoustoiminta johti Latvian hallinnon sortumiseen ja vallankaappaukseen. Stalinin kunniasana ei merkinnyt mitään – NL ei kunnioittanut mitään sitoumuksiaan. Ei Latvian, ei Viron eikä Liettuan suhteen. Suomalaiset ymmärsivät taistella vastaan ja välttivät maan miehityksen. Myös nykypolven on ymmärrettävä roolinsa ja varauduttava puolustamaan maataan. Mieluiten liitossa niiden kanssa, joiden taholta meidän ei tarvitse pelätä hyökkäystä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Ja vuodesta 1809 eteenpäin Suomi ei enää ollut ruotsalaista rannikkoa lukuunottamatta rautakaudella. Saatiin omat rahat, postimerkit, eduskunta jne. Ensimmäiset kolme tsaaria (Aleksanteri I, Nikolai I ja Aleksanteri II) perustivat suomeen kaupunkeja, kouluja ja yliopistoja, määräsivät ensimmäistä kertaa Suomen kielen viralliseksi kouluissa opetettavaksi kieleksi ja saivat näin aikaan Suomalaisen kansallistunteen nousun ja Suomen taiteiden kulta-ajan. Ikävä kyllä kaksi viimeistä tsaaria olivat oman aikansa Stalineita ja halusivat venäläistää Suomen. Bobrikovit ja Schaumannit muistetaan. Siitä huolimatta aina jenkkidokumenteissa ylistetään kommunistien murhaamaa tsaari Nikolai II:sta. Veristä tsaari Nikolai II:sta joka sorti Suomea minkä kerkesi, mutta kun kommunistit tappoivat Nikolain niin kaikki sortokaudet ovat "lännen" mielestä hyväksyttyjä. Kyllä Suomessa varmasti juhlittiin kun tuo kammottava tsaari pantiin viralta.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Suomen pitäisi hankkia neljä patteria S-400 ohjuksia estämään naton lentely ilmatilassamme. Lisäksi pitäisi irtisanoutua kaikista pakotteista ja sopia viisumivapaudesta Venäjän kanssa. Tämän jälkeen nähtäisiin nato:n todellinen arvopohja. Vai onko kirjoittajien motiivina pelko, että nato kohdistaa Suomeenkin Libyan mallin?

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Taasko on "asiantuntijat" ohjaamassa Suomea Naton jäseneksi.. Oisko kuitenkin viisainta pysytellä pois tästä porukasta. Rahat ei taho riittää Suomella nytkään, eikä se ole ilmasta lystiä. Parempi vain olla puolueeton, eikä sekaantua näihin Nato- porukoihin. Maksumieheksi Suomi kyllä kelpaa, niinkuin EU:ssakin. Ei hyvältä näytä tämän kotimaamme tulevaisuus.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Nato ei kasvata kuluja vaan turvallisuutta. Kotimaamme tulevaisuus ei näytä hyvältä, jos me poloiset olemme yksin Venäjän edessä. Siispä muiden demokraattisten maiden porukkaan eli Natoon kiitos.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Näin oli Venäjän kaiken kattava ohjuspeitto vuonna 2002. Kuluneen ajan huomioonottaen täkki peittänee nykyisin koko Euroopan.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Valikoivaa retoriikkaa, kun vuoroin isäntämaasopimus vie lähemmäs nato:a ja välillä mikään ei ole muuttunut. Jos yhteistyösopimuksilla Ruotsin, Britannian ja Yhdysvaltojen kanssa on haettu sotilaallista vakautta, mutta ei turvatakuita ja on saatu epäuskottava puolueettomuus ja kohonnut riski joutua mukaan sopimusmaiden hyökkäyssotiin muualla, niin ovatko sopimuksentekijät olleet tehtäviensä tasalla ajamassa Suomen etua? Jos Suomen ja Ruotsin nato-jäsenyys lisää sotaa ehkäisevää kykyä, niin se lisää myös sodalla uhkaamisen kykyä. Tämä onkin tärkeää, koska nato on kriisissä Turkin liukuessa ulos liittokunnasta, eikä sen liittolaisuus ole enääkään uskottava.

Lopussa on jo uskomaton uhkaus "rauhanpuhujilta" ryhtyä sotaan Venäjää vastaan heti, jos missä tahansa sen naapurimaassa syttyy konflikti. Lähihistoriasta jo tiedämme, miten rutiinia on toimeenpanna provokaatio käyttämällä dollaripinoja, twitter-tilejä, rinkeleitä ja tarkka-ampujia ampumassa molempia osapuolia.

Artikkelin kirjoittajilla ei ole pienintäkään uskottavuutta puhua kansainvälisen oikeuden rikkomisesta tai etyj:n periaatteista ja te tiedätte sen hyvin miksi.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kirjoitit "jos missä tahansa sen (Venäjän) naapurimaassa syttyy konflikti". Se nyt on vaan ja ainoastaan Venäjä, joka imperialistisella politiikallaan noita konflikteja aiheuttaa, ei mikään muu maa. Baltian mailla on niin karmeat muistot Neuvosto-Venäjän hirmuvallasta, että ne viisaasti hakeutuivat Naton suojiin. Samaa suojaa Suomi tarvitsee. On myös sanottava, etten pidä otsikostasi " nato-kärpäsille", se ei ole arvostavaa kielenkäyttöä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Sodan voittaa se joka kestää/sietää suuremmat tappiot. Paljonko nyky-Eurooppa sietää hävitystä. Oma arvio on, että täysi sota Venäjää(/Kiinaa/Intiaa...) vastaan on ohi päivässä. Parasta-ennen tyypit voivat kertoa mikä logiikka on tuhovoiman kasvattamisessa (ottaen huomioon olevat ydinaseet).

Vastaa Ilmoita asiaton viesti
Näytä kaikki kommentit (102)

Uutisvirta

116
Oulun punaiset pyöräilybaanat löydettiin ja todettiin heti liian kapeiksi – väylien erottuvuus kerännyt kiitosta
87
Iltalehti: Jani Toivola nostaa korotettua kulukorvausta tyhjillään olevasta Riihimäen-asunnostaan, vaikka asuu Helsingissä
46
Polttoainesuuttimiin on muodostunut suolaa – Nesteen bensiinin Mercedes-Benzeihin aiheuttamaa vikaa tutkitaan yhä
39
Lippo Pesiksen sarjapaikka siirtyy Lippo Junioreille – uusi yhtiö vastaa sarjapaikasta
34
Oulun kaupunki ei aio keskeyttää Move-testin tekemistä – sivistysjohtaja Mika Penttilä toivoo kuolemantapauksen avointa käsittelyä
33
Koodareista on Suomessa huutava pula – helpotusta haetaan sieltä, missä pippuri kasvaa
31
Maatilojen kriisituen valtaosa suunnattiin kuivuudesta eniten kärsineeseen Etelä-Suomeen – mihin kriisituki riittää?

Etusivulla nyt

Paikallissää

Juttutupa

Päivän tykätyin viesti

Suomessa on 60 000 työssäkäyvää köyhää

Olen paremmin köyhästä, henkilökohtaisen konkurssin kokeneesta perheestä jossa ei paljon rahalla rellestetty. Otin opiks... Lue lisää...
Olen erimieltä!

Jari ja sarjakuvat

Jari

23.6.
Jari on tauolla. 24.6. - 26.9.

Naapurit

18.9.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

yrityspalvelut.kaleva.fi


stats-image