Ulkomaat

Siperian al­ku­pe­räis­kan­sat öl­jy­mil­joo­nien puristuksessa

_ KUVA: Anja Harju
Ulkomaat 1.10.2006 0:01
Anja Harju
Tytöt tirskuvat hantikylän koululla Kyshikissa. Koulu sijaitsee noin 70 kilometriä länsisiperialaisesta Hanti-Mansijskin kaupungista. Kyshikiin pääsee kolmesti viikossa moottoriveneellä, yhdensuuntainen matka kestää kolme tuntia. Jos kiirettä pitää, matka maalikylille taittuu joutuisasti helikopterilla.

Kylän 780 asukkaasta 519 on hanteja, sukulaiskansaamme. He kuuluvat samaan suomalais-ugrilaiseen kieliperheeseen kuin mekin.

Kun Masha Horova ja Julia Tarlina lukevat Kyshikin koululla hantinkielen oppikirjojansa, puheesta on kuulevinaan jotain tuttua. Sanoissa vilisee äätä ja öötä ja lukusanoissa on jotain samaa kuin suomenkielessä.

Masha Horovalle ja Julia Tarlinalle kielen opiskelu on yksi osa hantiperinteiden opiskelua. Tytöt ovat hanteja, mutta silti ei ole itsestään selvää, että vanhat perinteet olisivat heille tuttuja. Kaikki kyläkoulua käyvät lapset eivät osaa edes hantin kieltä, sillä monissa perheissä perinteet eivät ole siirtyneet sukupolvilta toisille. Hantilaisuutta on jopa hävetty ja lapset on haluttu koulia pikimmiten venäläisiksi, joko omasta tai venäläisten tahdosta.

Hantien ja mansien (alueella asuva toinen suomensukuinen kansa) ankarat elinolosuhteet huononivat voimakkaasti 60-luvulla, jolloin öljybuumi Länsi-Siperiassa alkoi. Öljymogulit pukkasivat alkuperäiskansat synnyinsijoiltaan ja rakensivat taigalle öljyntuotantoalueita. Hantien ja mansien elinkeinojen, porotalouden, metsästyksen ja kalastuksen, harjoittaminen vaikeutui. Suomensukuisten kansojen määrä kutistui 1,4 prosenttiin koko Hanti-Mansian piirikunnan väestöstä, vain reiluun 20 000 asukkaaseen.



Herätys - viimeinkin


Palataan takaisin Kyshikin kylän pikkutyttöihin, Mashaan ja Juliaan. Heidän tulevaisuutensa hanteina näyttää valoisammalta kuin edellisten sukupolvien. Parikymmentä vuotta sitten Hanti-Mansian autonomisessa piirikunnassa herättiin: ellei mitään tehdä, hantit ja mansit katoavat. Piirikunnassa käynnistyi systemaattinen alkuperäiskansojen säilyttämisoperaatio. Yksi osa tätä on se, että Masha ja Julia saavat opiskella omaa alkuperäiskieltään.

Kuvitellaan, että Kyshikin tytöt menestyvät koulussa ja jatkavat kyläkoulun jälkeen opiskelujaan. Siihen heillä on hyvä mahdollisuus, sillä alkuperäiskansojen opiskelu tuetaan jopa niin, että jatko-opinnot ovat suurimmaksi osaksi ilmaisia.

Yliopiston jälkeen tytöillä on hyvä mahdollisuus jäädä kotiseudulleen vaikkapa opettajiksi tai virkanaisiksi. Omaa kulttuuriaan he voivat vaalia esimerkiksi liittymällä hantien ja mansien teatteriryhmään. Teatterista voi hyvällä onnella irrota myös työpaikka.

Mutta tyttöjen tulevaisuus voi mennä myös toisin. Visioidaan jälleen. Masha, nyt 14-vuotias kahdeksasluokkalainen, rakastuu muutaman vuoden kuluttua tulenpalavasti hantimies Igoriin, joka on koko ikänsä asunut pienessä majassa metsän keskellä muutamien kilometrien päässä hantikylästä.

Masha muuttaa Igorinsa luo yksinäiseen hantitaloon. Pariskunta laiduntaa poroja, metsästää, kalastaa ja poimii marjoja. Alkuperäiskansojen säilyttämistoimenpiteiden ansiosta Masha ja Igor saavat elinkeinojensa harjoittamiseen tukea, samoin kuin asumiseensa. Öljyn sumentamat venäläiset puolestaan pyrkivät suojelemaan ympäristöä niin, että nuori polvi voisi laiduntaa taigalla porojaan ja pyytää Ob-joesta sen sivuhaaroineen kalaa niin kuin ovat tehneet vuosisatojen ajan.

Kun perheenlisäyksen aika tulee, Masha menee jo hyvissä ajoin ennen synnytystä Kyshikin kylään asumaan ja odottelemaan h-hetkeä. Jos hyvin menee, Masha matkustaa veneellä tai helikopterilla Hanti-Mansijskin kaupunkiin synnyttämään tai kiireellisessä tapauksessa hän pyöräyttää pienokaisen entisen kotikylänsä sairaalassa.

Nuori hantiperhe voi välillä turvautua Jugran pelastus -nimiseen kansalaisjärjestöön, jos kokevat oikeuksiensa horjuvan. Johtaja Alexander Novjuhov kertoo, että järjestö tekee onnistunutta ihmisoikeustyötä alkuperäiskansojen parissa.

"Kuuteen viime vuoteen öljy-yhtiöiden kanssa ei ole ollut ongelmia. Olemme saaneet ihmiset tajuamaan alkuperäiskansojen tilanteen. Monia asioita on saatu kirjattua laeiksi asti", itsekin hantijuurilta ponnistanut Novjuhov kiittelee. Hänestä on hyvä, että hantit ja mansit ovat saaneet edustajansa myös paikallishallintoon; vain sitä kautta heidän todellinen äänensä kuuluu eikä heidän suullaan puhu vain alkuperäiskansojen "eliittiedustajat".

Ponnistelujen ansiosta hantien ja mansien määrä on saatu jopa kasvuun. Nykyisin heitä on noin 30 000. Se ei kuitenkaan oikeuta vähentämään alkuperäiskansojen eteen tehtyä työtä. Hantit ja mansit kuuluvat edelleen uhanalaisiin kansoihin. Päättäjien on kannettava vastuunsa Mashasta, Juliasta ja muista nuorista.



Sopeutumista cityelämään


Jatketaan vielä mielikuvitusajattelua. Kyshikin tytöistä Julia muuttaa opiskelun perässä Hanti-Mansijskin kaupunkiin. Hän rakastuu venäläiseen öljymieheen Alekseihin. Julia on kahden tulen välissä: toinen osa häntä kannustaa vaalimaan suvun perinteitä, mutta venäläinen aviomies ei vaimon perinteistä piittaa, vaan tarjoaa tilalle oman sukunsa perinteitä.

Julia ja Aleksei perustavat perheen. Lapset tietävät kyllä äitinsä juuret, mutta hantiperinteet ovat jo kaukana heidän elämänsä arjesta. Liikutaan sillä alueella, jossa vanha unohtuu pikkuhiljaa uuden alle.

Vähän tähän tapaan kävi Zoja Nikiforovnalle, joka syntyi hantimajaan 61 vuotta sitten Kasym-joen varrelle, noin 500 kilometrin päähän Hanti-Mansijskista. Zoja meni naimisiin venäläisen miehen kanssa, ja monet perheen perinteet jäivät. Asiaa vaikeutti kaupunkiin muuttaminen.

"Olen asunut jo 32 vuotta Hanti-Mansijkissa", Zoja kertoo. "Minulla on viisi lasta, jotka tuntevat juurensa, mutta eivät puhu hantin kieltä", hän jatkaa. Zojan mielestä on hyvä, että lapset ovat lähellä sivistystä, mutta hän toivoo, että hantiperinteet perheessä säilyisivät.

Hän itse on paneutunut miehensä kuoleman jälkeen hantikulttuurin uudella voimalla. Jutellessaan hän kaivelee kauniin kerrostalokaksionsa ikkunalaudalla olevaa pientä koria, löytää sieltä kasan kalan luita ja selittää tarinaa siitä kuinka kala sai siivet. Hanteille ja manseille luonto on kaikki kaikessa - se on myös uskonto. Monenlaiset olettamukset ja tarut värittävät elämää.

Ehkä juuri siksi yli puolet alkuperäiskansoista viihtyy mieluiten esi-isiensä mailla. Monelle kaupungissa asuminen jää vain kokeiluksi. Zoja myöntää, että elämä kaupungin kerrostalossa vaatii sopeutumista taigalla asumisen jälkeen, hänellekin.

"Totta kai minulla on välillä ikävä. Taigalla on paljon terveellisempää asua. Elämä on siellä luonnonmukaisempaa. Kaukana metsissä syödään esimerkiksi tuoretta lihaa, kun täällä ruoka haetaan supermarketeista", Zoja vertaa.



Ei paluuta entiseen


Voi hyvin kuvitella, että pienissä taloissa ja kota-asumuksissa kaukana sivistyksessä asuvien alkuperäiskansojen siirtyminen asuinalueensa kaupunkeihin ei käy kivutta.

Öljyrahoilla rikastunut Hanti-Mansia on mennyt vauhdilla eteenpäin: esimerkiksi pääkaupungin Hanti-Mansijskin vanhaa asujaimistoa on surutta purettu uuden tieltä tai vanhoja rakennuksia on pinnoitettu uudennäköiseksi. Kaupungista löytyy uusinta teknologiaa, viisi vuotta sitten perustettu yliopisto, ajanmukainen jäähalli ja muut urheilualueet. Rikkaita turisteja ja öljyporareita varten kaupunkiin on rakennettu hyvinvointikeskus sviitteineen ja luksusuima-altaineen.

Metsässä alkeellisissa oloissa asuneelle muutos voi olla liian suuri shokki.

"Siksi pyrimmekin tukemaan hantien ja mansien asumista myös heidän omille asuinsijoilleen", Hanti-Mansijskin kuvernööri Aleksandr Filipenko sanoo, mutta myöntää samalla, että tehtävä ei ole helppo. On selvää, että jokaiseen tundralla seisovaan taloon ei voida esimerkiksi kiidättää helikopteria hädän hetkellä. Asukkaiden on itsensä oltava aktiivisia - tai luotettava luontoon niin kuin ovat tehneet vuosisatojen ajan. Luonto auttaa tai sitten ei.

Parhaimmillaan yhteiselo alkuperäiskansojen ja öljyrahoilla kehittymisen välillä on onnistunutta ja rikasta kulttuurin vaalimista.

Pahimmillaan se johtaa entistä syvempään riistoon ja perinteiden tallautumiseen rahan jalkoihin. Alkuperäiskulttuurista voi tulla vain elämää kaupunkien teattereissa ja valokuvissa. Hanti-Mansia on suurten haasteiden edessä.

Siperialla on, ja tulee olemaan, monet kasvot.

Tiedätkö aiheesta enemmän?
Lähetä vinkki, kuva tai video!
13222
MAINOS

Lue lisää aiheesta

Kommentoi

Uutisvirta

Etusivulla nyt

Paikallissää

Juttutupa

Kuumin keskustelu nyt

Tuntematon sotilas 3.0

266 viestiä | Lue keskustelu

Päivän tykätyin viesti

Paljonko menee ruokaan

En laske mut paljon. Tänään tilaasin kun laiskotutti kotiinkuljetuksella 70 euron eestä valmista ruokaa:) Lue lisää...
Patonki

Jari ja sarjakuvat

Jari

23.6.
Jari on tauolla.

Naapurit

19.1.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

yrityspalvelut.kaleva.fi


stats-image