Ulkomaat

Ei juhlaa ilman samppanjaa – kuinka ranskalainen kuohujuoma syntyy?

Valmistus on osittain raakaa työtä ja toisaalta pikkutarkkaa osaamista.
Ulkomaat 18.12.2017 22:07
Patrick Le Louarn

Kävimme kahdella samppanjatilalla katsomassa, kuinka ranskalainen kuohujuoma syntyy.

Ranskassa valmistetaan lukuisia laadukkaita, alkuperäluokitettuja kuohuviinejä. Niitä nautitaan piipahdettaessa naapurissa, grillin ympärillä tai piknikillä. 

Ei kuitenkaan tarvitse olla kuin kissanristiäiset, niin samppanja on pakollista. Bistrossa ystävien kesken tilataan helposti pullo samppanjaa.

Periranskalainen aperitiivi, Kir, jossa lasin pohjalle lorautetaan mustaherukkalikööriä ja päälle kaadetaan valkoviiniä, nautitaan usein samppanjaversiona. Se on naisten suosikki, Kir Royal. Ranskalaisille samppanja ei ole elitististä, se on tapa tehdä arjesta juhla.

Samppanjaan käytettäviä rypäleitä viljellään noin 35 000 hehtaarilla. Vuosittain ne tuottavat noin 270 miljoonaa samppanjapulloa. Rypäleitä kerää noin 120 000 henkeä. Työ on rankkaa, ja pestit kestävät parisen viikkoa.

Samppanjaviljelmät alkavat noin sadan kilometrin päässä Pariisista. Pääkaupunkilaisten syksyn rituaaleihin kuuluu käynti pienellä samppanjatilalla. Laatikoita hankitaan useampi joulun ja uudenvuoden juhlintaan. Samppanja käy aperitiivina ja vaikka ankanmaksan tai jälkiruuan kaverina. Varsinkin loppuvuoden juhlissa samppanjalla vedetään läpi koko ateria.

Taittinger on yksi suurista samppanjantuottajista. Sen vuotuinen myynti on noin 6 miljoonaa pulloa, joista valtaosa menee vientiin. Yritys on erilainen, sillä päinvastoin kuin suuret kilpailijat, Taittinger on perheyritys.

- Tietysti olemme omaleimaisia, koska päätökset tehdään perheen kesken. Voimme valmistaa erilaisia, voimakasluonteisia samppanjoita, kertoo Vitalie Taittinger, 37, Reimsin pääkonttorissa.

- Perussamppanjamme kypsyy vähintään kolme vuotta säädöksissä määrätyn 15 kuukauden sijasta. Tuotannostamme merkittävä osa on hyvin persoonallisia vuosikertasamppanjoita. Päätimme, että käytämme rahat markkinointikampanjan sijaan luonnonmukaisen viljelyn kehittämiseen. Olemme vähentäneet huomattavasti torjunta-aineiden käyttöä. Emme kuormita luontoa, ja nostamme samppanjoittemme laatua. Tällaisia päätöksiä voimme tehdä, koska takanamme ei ole osinkoa vaativia osakkaita, tähdentää madame Taittinger.

Taittingerin kellarit kulkevat yli 2000 vuoden ikäisten kalkkikivikaivosten ja 1200-luvun Saint-Nicaise-luostarin perustusten keskellä. Täällä lepää lappeellaan vähintään kymmenen vuoden ajan 2 miljoonaa pulloa talon huippuvuosikertasamppanjaa.

Jo ennen ajanlaskumme alkua Remes-kelttiheimo louhi kalkkikiveä maan uumenista. Rooman keisarikunnan aikana orjat raatoivat täällä. Ensimmäisessä maailmansodassa kellarit toimivat sotilassairaalana. Seinillä on lukematon määrä haavoittuneiden koskettavia kirjoituksia.

Samppanjan pääkaupungeissa Reimsissä ja Epernayssa on lukemattomia tuottajia, joiden kellareihin pääsee tutustumaan. Välimatkaa kaupungeilla on 30 kilometriä, ja maisema on silmänkantamatonta viininviljelmää.

Champagne Jean Velutin nuori isäntä Benoit Velut, 30, tanssittaa käsin samppanjapulloja. Tämä on tärkeä vaihe. Pulloihin muodostunut sakka valutetaan joko käsin tai mekaanisesti kaulaosaan. Tanssitus käsin kestää noin kuusi viikkoa, mekaaninen viikon.

Champagne Jean Velut on yksi monista alueen pientuottajista.

- Montgeux'n kylä on kuulunut samppanjanviljelyalueeseen vuodesta 1927 lähtien. Kuitenkin tuotanto alkoi todenteolla 1940-luvulla. Meillä on 7,5 hehtaaria, mikä on samppanjatilaksi jo merkittävä, kertoo Benoit Velut, 30, perhetilan kellarissa.

Hänen maanviljelijäisoisänsä osti aikoinaan maata lähes ilmaiseksi.

- Nykyään hehtaari samppanjanviljelymaata maksaa noin miljoona euroa, Velut kauhistelee.

Richard Blanc, 23, ja Kevin Notre, 22, ovat arkkitehtiopiskelijoita. ”Tämä on kovaa mutta kivaa. Olemme molemmat olleet monta kertaa sadonkorjuussa”, selvittää Blanc.

Champagne Jean Velut valmistaa pääasiallisesti blanc de blanc -samppanjoita, joihin käytetään pelkästään valkoisia rypäleitä.

- Me pientuottajat voimme suorittaa ensimmäisen käymisen hyvin valikoidusti vaikka palsta kerrallaan. Näin saamme lukemattomia eri tyyppisiä ”alkuviinejä”, jotka yhdistelemme makujemme mukaan ennen toista käymistä. Toimintatapa takaa persoonallisia juomia.

Vuosittain Jean Velutin tuottamista noin 30 000 pullosta 60 prosenttia menee vientiin, lähinnä Yhdysvaltoihin, Japaniin, Italiaan ja Tanskaan.

- Näin hyvä vienti on vaatinut tolkuttomasti työtä, Benoit Velut tähdentää.

- Usein kuulee puhuttavan hyvistä ja huonoista samppanjoista. Minä en sanoisi noin. Määräykset ja niiden valvonta takaavat peruslaadun. Sitten koko prosessin aikana voidaan ammattitaidolla, pikkutarkkuudella ja pidentämällä vaikka toisen käymisen jälkeistä lepoaikaa antaa samppanjalle uusia, erilaisia vivahteita. Samppanja on aina samppanjaa. Jokainen valitsee samppanjan makunsa mukaan, Velut toteaa painokkaasti.

Näin samppanja tehdään

Samppanjaa saa valmistaa ainoastaan määrätyllä maantieteellisellä alueella tarkasti säädetyin menetelmin.

Samppanjaan saa käyttää seitsemää rypälelajiketta. Chardonnay, Pinot noir ja Pinot meunier kattavat 99 prosenttia samppanjoista. Arbanne, Petit méslier, Pinot gris ja Pinot blanc ovat marginaalisia.

Rypäleet puristetaan ja mehu käytetään. Lisäksi voidaan suorittaa malolaktinen käyminen.

Käyneet perusviinit yhdistellään. Ne voivat olla eri palstoilta kerätyistä rypäleistä tai edellisten vuosien tuotantoa.

Tuleva samppanja pullotetaan, siihen lisätään hiivoja, sokeria ja suljetaan. Tämä toinen käyminen muodostaa hiilihapon. Käymisen päätyttyä samppanjan on kypsyttävä vähintään 15 kuukautta.

Pullot ”tanssitetaan", jolloin sakka valuu pullon kaulaosaan. Sakka jäädytetään, korkki poistetaan ja paine lennättää jäätyneen sakan.

Pulloihin lisätään hiven sokeroitua viiniä. Sokerin määrästä riippuu, onko samppanja brut, sec tai demi sec. Jos sokeria ei lisätä lainkaan, samppanja on brut intégral tai extra brut.

Korkki päälle, etiketti kylkeen ja sitten vielä lepoa ennen samppanjan toimittamista maailmalle.

MAINOS

Kommentoi

7 rypälettä? Tarkastakaa tieto. Kävin lokakuussa neljässä eri samppanjatalossa Epernayssä ja Ayn kylässä. Painottivat, että aito samppanja tehdään vain kolmesta: pinot noit, pinot meunier ja chardonnay

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Puolimakeat ja miedot ovat miellyttäviä juomia, ja varsinkin makeat, jos niitä vain saa kohtuulliseen hintaan.

Espanjalainen puolimakea 7% Fiesta del Sol -kuohari mielyttävä juoma, jonka Alko on tietenkin poistanut myynnistään, (juuri huomasin). Samoin italialainen puolimakea 9,5% Spumante Coralba -kuohari on miellyttävää juoda, ja on jopa vielä ainakin myynnissä Alkossa.

Ei ne ranskalaiset hiivanmakuiset mitään juhlaa ole juoda.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Muuan kilometri Marne jokea ylöspäin La Fetré sous Jouarre kylästä, kävin uudenvuoden samppakaljapullon hakemassa:) Hyvää Joulua kaikille:)♡

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Yliarvostettua ja hinnoiteltua. Hyvä Cava on aina hintansa väärti.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Etusivulla nyt

Paikallissää

Juttutupa

Päivän tykätyin viesti

Osittainen varhennettu vanhuuseläke

Jos eläkekatto tulee voimaan nyt, siis nyt. Se vaikuttaa ensimmäisenä tällä hetkellä 17-18v työuraansa aloittelevilla. I... Lue lisää...
öö ei...

Jari ja sarjakuvat

Jari

23.6.
Jari on tauolla.

Naapurit

18.10.

Fingerpori

18.10.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

yrityspalvelut.kaleva.fi


stats-image