Oulunkaari kokeilee Pudasjärvellä lapsiperheiden tilapäisten kotipalvelujen myöntämistä ilmaiseksi elokuun alusta alkaen. Kokeilu jatkuu huhtikuun 2020 loppuun saakka.
Kotipalveluun sisältyy muun muassa asumiseen, lapsen hoitoon ja kasvatukseen tai asiointiin liittyviä tehtäviä ja niissä avustamista.
Maksuton kokeilu koskee vain tilapäistä palvelua, jossa käyntejä on keskimäärin alle kerran viikossa korkeintaan kolmen kuukauden ajan. Kokeilun aikana on mahdollista saada maksutonta palvelua yhteensä 12 tuntia perhettä kohden. Palvelun myöntämisen kriteerit ja säännöllisen kotipalvelun asiakasmaksut säilyvät ennallaan.
Kokeilulla halutaan tietää, kuinka paljon kotipalvelun maksullisuus vaikuttaa siihen, kuinka paljon perheet pyytävät kotipalvelua. Oulunkaari selvittää myös, tuleeko kokeilun aikana esiin perheiden uusia tarpeita. Kokeilujakson aikana arvioidaan maksuttoman kotipalvelun tarvetta ja vaikuttavuutta.
– Lapsiperheiden jaksaminen on ollut paljon esillä julkisessakin keskustelussa. Palvelun vastaanottamiseen vaikuttaa usein perheen taloudellinen tilanne. Meillä on mahdollisuus katsoa ja kokeilla palvelun vaikuttavuutta ja arvioida tarvetta, kun palvelu on ilmaista kriteerit täyttävien perheiden osalta, kertoo Pudasjärven perhepalvelujen palveluesimies Tuula Tolkkinen.
Kokeilu tukee lapsiperheiden hyvinvointia ja mahdollistaa tilapäisen kotipalvelun saamisen ilman, että se vaikuttaa perheen talouteen.
Syitä kotipalvelun saamiselle voivat olla esimerkiksi synnytys tai pienen vauvan hoito, perheenjäsenen sairastuminen, avioero, vanhemman uupumus tai lapsen vakava vamma. Avun tarpeen arvioi palveluohjaaja.
MAINOS
Kommentoi ()
Tarkemmin lukiessa kyse on siis tilapäisen palvelun maksuttomuuden kokeilusta ja sen vaikuttavuuden selvittämisestä. Kokeilulla ei siis rajata lakisääteisten palvelujen myöntämistä tai saatavuutta, kuten tekstissä todetaankin.
Voimassa oleva Sosiaalihuoltolaki (laki tullut voimaan vuonna 1982 ja sitä ennen oli vuodesta 1952 asti voimassa Laki kunnallisista kodinhoitajista) velvoittaa jokaisen Suomen kunnan ja kaupungin järjestämään lapsiperheelle konkreettista työtä tekevän kodinhoitajan palveluita. Siivousta, lastenhoitoa, pyykkäämistä, ruuan laittoa jne. Sosiaalihuoltolaissa on myös lueteltu syitä, millä perusteella kunta/kaupunki kodinhoitaja palveluita tarjoaa, mm. sairaus, vamma, perhetilanne, rasittuneisuus, synnytys, jne. Jokaiselle Sosiaalihuoltolain alaista palvelua sosiaalitoimistosta, ei siis lastensuojelusta, pyytäneelle lapsiperheelle on asiasta tehtävä myös kirjallinen valituskelpoinen päätös.
Lastensuojeluviranomaisella on kaksi päätäntävallassaan olevaa palvelumuotoa: sijoitus/huostaanotto ja perhetyöntekijä palvelu. Perhetyöntekijä ei tee mitään konkreettista työtä, ei siis tartu tiskirättiin tai tee ruokaa. Perhetyöntekijä puhuu, kuuntelee ja tekee omat kirjauksensa lastensuojelun asiakaskertomuksiin.
Sosiaalihuoltolaki on siis voimassa oleva laki. Se miksi voimassa olevan lain mukaisia palveluita järjestetään Pudasjärvellä määräaikaisena?, tai niitä annetaan vain tietty tuntimäärä vakiona maximissaan tai vain tietyn ajanjakson ajan sosiaaliviranomaisten taholta, se kuulostaa lain vastaiselta viranomaistoiminnalta. Kannattaa Pudasjärvelläkin lukea Sosiaalihuoltolakia vielä uudelleen.
P.s Kodinhoitajat ovat jossain vaiheessa voimassa olevan Sosiaalihuoltolain historiaa hoitaneet perheissä lasten lisäksi karjankin.
Nykypäivänä tämän saman lain ollessa edelleen voimassa, jospa kodinhoitajat hoitaisivat edes lapsia perheissä.
Nimimerkki semmoisia lakeja, puhut täyttä asiaa. Tänä päivänä ei enää ole montakaan työnsä osaavaa kodinhoitajaa, koska sellaisia ei enää kouluteta. Itse olen 1981 valmistunut kodinhoitaja (omaan myös lastenhoitajan pätevyyden) ja koulutukseeni kuului myös karjanhoitoharjoittelu, joten työssäni menen tarvittaessa vaikka lypsämään lehmät kaikkien muiden kodin töiden lisäksi. Perhetyöntekijät eivät tosiaankaan tee mitään käytännön töitä, vaikka perheissä juuri tarve olisi näiden tekijälle. Lisäksi perheet tarvitsevat kädestä pitäen ammattitaitoiselta työntekijältä ohjausta, neuvontaa ja yhdessä tekemistä arjen töissä. Minusta yksi ja sama henkilö voi hoitaa tuon puhumisen ja kuuntelun samanaikaisesti tehdessään jotakin konkreettista. Perhe ei mielestäni tarvitse erikseen kodinhoitajaa ja perhetyöntekijää ja sanon tämän kokemuksesta, koska työssäni olen tämän havainnut.
Hyvä Pudis! Paljon puhutaan jonninjoutavaa pahaa, milloin kaiteista ja milloin mistäkin, mutta totuus on että hyvä Pudasjärvellä on lapsipereheellä asua. On saatu sairastapauksen vuoksi apua ja hyvillään oltiin. Mahdollisti työnteon ja toisen toipilaana olemisen.
Itse entisenä kodinhoitajana olen nähnyt miten hyvin se toimi, mutta aina oli niitäkin jotka ei olisi tarvinnut palveluja. Jostain ihmeen syystä sitä "pullan leipomista" tarvi joku tuttu. Toiminta ja ajatus on hyvä, mutta nyky päivänä monellako on taitoja toimia tällaisessa tehtävissä. UUs avuttomuus on iskenyt liikaa koulutettuunkin väestöön. Olen kuullut niin monelta kotipalvelussa työskenneltä kokeneelta työntekijältä, että perhetyöntekijät ovat täysin kykenemättömiä tehtäviin (poikkeuksiakin toki on). Perhetyöntekijä menee mieluummin kiertään avuttoman nuoren kanssa kauppoja kuin neuvoisi arki askareissa.
Päätyyko tässä tahtomattaan lastensuojelun asiakkaaksi? Kirjaako kotipalvelija ylös havaitsemiaan "huolia"?
Juuri tästä syystä emme pyydä ikinä mistään yhteiskunnan systeemistä apua. Pärjätään vaikka hammasta purren ennemmin kuin hankkiudutaan huoliteollisuuden riistaksi
Toivottavasti valvotaan, että lapsiperheisiin lähetettävillä työntekijöillä on riittävä koulutus lastenhoito- ja kasvatustyöhön ja he lisäksi hallitsevat ruoanlaiton ja kodinhoitoon liittyvät työt. Nykyisin ei enää kouluteta kodinhoitajia, vaikka tarvetta olisi. Lähihoitajan koulutus ei anna riittävää valmiutta työskennellä lapsiperheissä, koska koulutukseen ei sisälly ruoanvalmistukseen ja kodinhoitoon liittyvää koulutusta. Nimimerkille tuntematon tiedoksi, että 70 - luvulla ja vielä 80-luvullakin oli käytössä kotiavustajan ja kodinhoitajan ammattinimikkeet. Kodinhoitaja oli saanut koulutuksen nimenomaan lapsiperheissä työskentelyyn ja kotiavustaja työskenteli vanhusten kodeissa.
Kokeilkaa niin, että osa maksaa ja osa saa ilmaiseksi, sitten kysytään kumpi on tyytyväisempi.
Ja sama ilmainen kokeilu vanhuksille, vammaisille, päihderiippuvaisille. Varmasti maksuttomuus kelpaa heillekin, yhtä arvokkaita ovat kuin lapsioerheetkin
Päihdepalvelut on ilmaisia suurelta osin.
Tämä on siis samaa touhua, mitä oli kodinavustajat vielä -70 luvulla. Kohdentuu varmaan siis suurperheisiin, siis lestadiolaisiin, joita toki pudiksella riittää.
Nimike oli kodinhoitaja, ei -avustaja. Kaikenkokoiset perheet olivat silloinkin avun kohteena tarpeen niin vaatiessa. Kyllä yksinhuoltajaperheissä tarve on kova, kun toinen huoltaja puuttuu. Niitäkin Pudasjärvellä riittää. Yksistään asioille pääseminen on heillä usein vaikeaa.
No taatusti tulee tarpeeseen monelle, kunhan ei käytetä sitten väärin, eli varakas rouva väsyy ja sanoo huh huh ja haluaa käyttääkin yhteiskunnan ilmaista apua jälleen hyväkseen. Esimerkkejä on vaikkapa päivähoidosta jossa rouvat halusivat ostoksile ja lapset hoitoon...
ai ai..
Kannattaisiko lapset myös saattaa kouluun ja takaisin, kun on tuo pudasjärveläisten mielestä äärettömän vaarallinen maantiesilta siinä matkan varrella? Päästäisiin eroon noista maankuuluista maiseman pilaavista betonivalleista?