Tänä syksynä on tasavuosipäiviään viettänyt Oulun seudulla nykyään hyvin näkyvä kasvi. Jokainen joka viimeisen kymmenen vuoden aikana on viettänyt Oulussa vähintään yhden kesän, ei ole voinut olla huomaamatta päivänsankaria.

Kyse on punakoivusta, joka on mitä oululaisin luontokappale. Tai tarkennetaan: mitä ylikiiminkiläisin. Maailman ainoa luonnossa elävä punakoivu on nimittäin löytynyt Ylikiimingistä.

Tasavuosia tulee 30 ja ne lasketaan tässä lajin tieteellisestä kuvaamisesta vuonna 1989. Itse kasvi on toki vanhempi, se löytyi jo 1970-luvulla. Oikeaa syntymäpäivää ei tietäne kukaan.

Vuonna 2011 Henna Pihlajaniemi ja Marja Siuruainen kirjoittivat Sorbifolia-lehteen seikkaperäisen katsauksen punakoivun historiasta. Artikkelista selviää, että ylikiiminkiläinen maanviljelijä Jaakko Tikkanen oli vuosia ihmetellyt maillaan kasvavaa erikoisen väristä koivua, mutta laajempaan tietoisuuteen kasvi päätyi vasta vuonna 1978 Tikkasen tyttären vietyä koivusta oksan biologian opettajalleen.

Tieto kulki Oulun yliopistolle ja koivu päätyi tarkempaan syyniin. Kromosomitutkimuksella punakoivu varmistettiin hieskoivun muodoksi. Purppuraisen värityksen todettiin johtuvan lehtien pintasolukon poikkeavasta antosyaanimuodostuksesta.

Oulun kasvimuseon silloinen museonhoitaja Tauno Ulvinen kuvasi kasvin hieskoivun muotona Betula pubescens Ehrh. f. rubra T. Ulvinen ja antoi myös suomenkielisen nimen punakoivu. Tieteellisen nimen litaniassa Betula pubescens on hieskoivun tieteellinen nimi, ja sen on kuvannut Jakob Friedrich Ehrhart. Pieni f tarkoittaa muotoa (forma) ja rubra viittaa punaiseen.

Kun osoittautui, että puu ei tuota siemeniä, sitä yritettiin lisätä pistokkaista, mutta pistokaslisäys ei onnistunut. Niinpä Oulun yliopiston kasvitieteen laitoksella päätettiin kokeilla mikrolisäystä.

Koeputkissa uudet punakoivun lähtivätkin kasvuun ja kesään 1988 mennessä oli mikrolisätty jo satoja punakoivuyksilöitä. Niitä istutettiin Linnanmaalle kasvitieteelliseen puutarhaan, Hupisaarille ja Jaakko Tikkasen pihalle Ylikiiminkiin.

Siitä leviäminen sitten alkoi ja punakoivusta tuli haluttu koristepuu. Vaikka emopuu ei teekään siemeniä, mikrolisätyt punakoivut tekevät. Niinpä puun pihalleen hankkineet ovat saattaneet löytää nurmikoltaan pieniä punakoivun taimia.

Etelä-Suomeenkin punakoivuja on viety, mutta koska punakoivun kasvurytmi on sopeutuma Oulun leveysasteille, se tulee etelässä muihin puihin verrattuna lehteen myöhään ja toisaalta pudottaa lehtensä aikaisin.

Kun Ylikiiminki oli vielä oma kuntansa, se valitsi punakoivun lehden kunnan logoon. Sen suunnittelussa tapahtui kuitenkin luonnontieteilijöiden silmin paha virhe, sillä logoon piirrettiin rauduskoivun lehti, siis kokonaan toinen laji.