Oulu

Työuupumus ohjasi Minna Oilingin vaihtamaan alaa sai­raan­hoi­ta­jas­ta eläin­lää­kä­rik­si – "Se pääsi tosi pahaksi, ennen kuin älysin puhaltaa pelin poikki"

Eläinlääketieteen opinnot aloittava Minna Oilinki uskoo, että ihminen pystyy mihin tahansa, jos vain oikeasti haluaa ja on valmis tekemään töitä sen eteen. – Pitää muistaa myös kuunnella omaa jaksamistaan, sillä uupuneena kaikki on tuplasti hankalampaa, hän tähdentää. KUVA: Anssi Juntto
Oulu 15.8.2019 20:46
Anssi Juntto

Eläinlääkäriksi opiskelevan Minna Oilingin oli sairaanhoitajana vaikea tunnistaa ja myöntää omaa uupumustaan.

Työskenneltyään parisen vuotta sairaanhoitajana Oulun yliopistollisessa sairaalassa Minna Oilinki ei enää suoriutunut töistään samalla tavalla kuin aikaisemmin. Asioiden organisointi oli vaikeaa, ja omat työt venyivät ylitöiksi, koska niitä ei halunnut kaataa muiden niskaan.

Toistuvat epäonnistumisen kokemukset syvensivät uupumusta. Pian oli normaalia lähteä itkun kanssa töistä kotiin, ja lopulta itku saatteli myös matkaa töihin. Yöunetkin kärsivät, kun piti pelätä töihin lähtemistä.

Työpaikalla Oilinki sai pidettyä itsensä kasassa melko pitkään, mutta siihen meni valtavasti energiaa. Omaa burnoutia oli vaikea tunnistaa saatikka myöntää. Onneksi työkaverit puuttuivat asiaan.

– Se pääsi tosi pahaksi, ennen kuin älysin puhaltaa pelin poikki, Oilinki sanoo.

– Hoitotyö on tosi palkitsevaa, mutta onhan se henkisesti raskasta, kun on jatkuva kiire. Siinä sattui organisaatiomuutoksia ja muita, ja tilanne oli hetkellisesti ylikuormittunut. Olen sen verran perfektionistiluonne, ja kun on ihmisten henki ja elämä kyseessä, ei siinä hirveästi haluaisi kompromisseja tehdä.

Kun työuupumus oli tullut ilmi, työkaverit olivat tukena. Moni kertoi olleensa samassa tilanteessa.

Työnantajalta Oilinki ei sen sijaan koe ymmärrystä heruneen. Muutaman lyhyen sairauslomajakson jälkeen hänen työsopimustaan ei jatkettu.

Oltuaan jonkin aikaa työttömänä ja työskenneltyään välillä muun muassa kotisairaanhoidossa Oilinki pääsi nykyiseen työhönsä OYSin osasto 21:een. Siihen mennessä hän oli jo saanut kasattua itsensä. Terapiassa hän oli oppinut joustavaa suhtautumista töihin ja olemaan vaatimatta itseltään liikoja.

Burnoutia parannellessaan Oilinki ehti miettiä, oliko sairaanhoitajan työ sitä, mitä hän oikeasti halusi tehdä.

Hoitoala itsessään tuntui oikealta. Oilinki oli aikoinaan miettinyt lääkärin työtä, mutta fysiikan, kemian ja pitkän matematiikan opintojen jäätyä lukiossa lääketieteelliseen tiedekuntaan hakeminen ei ollut realistinen vaihtoehto.

Toisaalta sairaanhoitajan työssä hän oli nähnyt, kuinka hektistä lääkärin työ sairaalamaailmassa oli. Sekään ei houkuttanut.

Sen sijaan Oilinki rupesi haaveilemaan eläinlääkärin työstä. Hän oli aina tykännyt olla tekemissä eläinten kanssa. Edesmenneellä isällä oli lypsykarjatila, jossa oli monenlaisia eläimiä.

– Olin varmaan lukiossa, kun kysyin isältä, mikä minusta tulee isona. Isä sanoi, että lääkäri tai eläinlääkäri, ja että muuta hän ei hyväksy. Mutta ihan tyytyväinen hän oli sairaanhoitajaankin, Oilinki muistelee.

Koska eläinlääketieteellisen pääsykoe oli sama kuin yleislääketieteellisen, Oilinki päätti ruveta uskomaan itseensä ja tekemään töitä opiskelupaikan eteen.

Hän luki kirjoja ja laski tehtäviä töiden ohessa. Fysiikan kanssa oli alkuun tosi takkuista, ja ensimmäisellä yrittämällä unelma karahti nimenomaan pääsykokeen fysiikan tehtäviin.

Tämänvuotinen pääsykoe tuntui edellistä vaikeammalta, ja tuloksia piti jännittää viimeiseen asti.

– Siinä vaiheessa, kun sain tietää, että olin päässyt sisälle, ajattelin heti, että isä sen tiesi jo silloin.

Nyt Oilingilla on edessään muutto Helsinkiin ja kuutisen vuotta opintoja. Valmistuttuaan hänen on tarkoitus tulla takaisin pohjoiseen. Täällä alan työnäkymätkin ovat paremmat.

Minna Oilinki

Työuupumuksesta toipunut sairaanhoitaja.

Kotoisin Utajärveltä, asuu Oulussa.

Valmistunut sairaanhoitajaksi Kajaanin ammattikorkeakoulusta vuonna 2013.

Aloittaa opinnot Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa elokuun lopulla.

Perheeseen kuuluvat avomies ja kolme kissaa.

”Hoitotyö on tosi palkitsevaa, mutta onhan se henkisesti raskasta, kun on jatkuva kiire. Siinä sattui organisaatiomuutoksia ja muita, ja tilanne oli hetkellisesti ylikuormittunut. Olen sen verran perfektionistiluonne, ja kun on ihmisten henki ja elämä kyseessä, ei siinä hirveästi haluaisi kompromisseja tehdä.”

MAINOS

Kommentoi

Näytä kaikki kommentit (66)

Ketä kiinostaa, muuta kun haet täältä rahaa kokoomukselta turhaa tukea, on sama, pahamainen myyjä tai ostaja

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Onnea opiskelupaikasta! 6 vuotta koulua antaa nuorelle vielä paljon uusia näköaloja elämään eikä se ole mihinkään leimattu että juuri eläinlääkäri on parin vuoden päästä se unelmahomma. Hevosen peräsuoli ei välttämättä ole sellainen juttu mitä tarvitsee nähdä. Luonnontieteiden ovi on nyt avattu ja sitä kautta pääsee aivan mihin vaan viitsii.

Viitisen vuotta lisää elämänkokemusta antaa paljon keinoja selvitä myös siellä sairaanhoitajan työssä, kun fakta on se että ei näytä olevan työelämän lait eivätkä säädökset heillä hanskassa. Onnea sinne!

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Itsekin samankaltaisella taustalla opiskelen eläinlääkäriksi. Muista pitää itsestäsi huolta seuraavat 6 vuotta, koska eläinlääkis on välillä todella kuormittava koulutus (ja kallis!! Siis sinulle, paljon yllättäviä kuluja...). Työaika kunnaneläinlääkäreillä puolestaan saattaa olla 80h putkeen viikonloppupäivystyksessä. Lisäksi työ voi olla hyvinkin rasittavaa fyysisesti ja henkisesti. Onneksi koulutus kuitenkin tarjoaa paljon työllistymisvaihtoehtoja :) Et siis todellakaan ole valinnut helppoa alaa, mutta siitä huolimatta tervetuloa Viikkiin! Täällä me yritetään pitää toisistamme huolta :)

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kaikki ovat siis samaa mieltä, että Oyssissa on epäpätevä työnjohto, joka ajaa työntekijät työuupumukseen ja sairaaksi?!
Kukaan vain ei uskalla/halua tehdä asialle mitään? Miksi? Tehy? Politikot, työsuojeluvaltuutetut? Onko kaikki naisalalla niin nössöjä, että keskitytään huutamaan vain miesalojen paremmasta palkkauksesta ja liian maskuliinisesta työilmapiiristä, kun oma pesä on täysin mätä?! Eikö tällöin kannattaisi keskittyä laittamaan oma pesä kuntoon, ennen kuin alkaa huutelemaan muille? Meinaan, että miesvaltaisilla aloilla työt joustavat, ei ole juoruilua ja useimmiten työnjohto ymmärtää, että työntekijät ovat useimmiten työpaikan tärkeintä pääomaa josta pitää ja kannataa pitää huolta. Naisvaltaisilla aloilla keskitytään usein juoruiluun ja muiden haukkumiseen, kun pitäisi saada oikeasti omat asiat kuntoon!
Jutun pihvi ei mielestäni ole yksittäisessä ihmisessä, joka on pääsyt pakoon painajaismaisesta työpaikasta, vaan se että miksi näin on tapahtunut ja miten tilanne tulisi korjata mitä pikimmin, että kukaan ei joutuisi vastaavaan tilanteeseen!

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Samaa mieltä ettei kysymys ole yksittäisestä ihmisestä. On myytti, että työuupumus olisi kilttien ihmisten sairaus tai johtuisi jostain työn ulkopuolisesta asiasta, esim. perhetilanteesta. Tutkimusten mukaan tärkeimmät uupumukselle altistavat tekijät liittyvät nimenomaan kuormittaviin työolosuhteisiin. Siksi uupumisen ehkäiseminen onnistuu parhaiten työtä ja johtamista kehittämällä. Toki siinä vaiheessa kun tilanne on johtanut jo yksittäisen ihmisen uupumiseen/oireiluun, tarvitaan yksilötasonkin hoitoa ja kuntoutusta, mutta se ei ole ratkaisu juurisyyhyn.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

on uskallettava "nostaa pöydälle" aina, kun yksikin uupuu.
Kiitoksia Kalevan toimittajalle ja Minnalle, kun nostitte uupumisasiat framille.
Moni on tästä artikkelista pitänyt.
Toivottavasti työterveyslaitokset ottavat kopin ja ennaltaehkäisevä toiminta alkaa työpaikoilla.
Kohtele muita, niin kuin haluaisit itseä kohdeltavan.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Totta. Nykyajan työelämästä puhuttaessa unohdetaan kokonaan se, että fyysisesti kuormittava työ lisää uupumisen riskiä. Aivan kuin sellaista asiaa ei olisikaan, kuin fyysisesti raskas työ. On ihan eri asia kävellä koko päivä taukoamatta ja siirtää ihan koko työvuoron ajan raskaita, isokokoisia potilaita sängyn, pyörätuolin ja vessanpöntön väliä, kuin istuskella toimistotuolissa ja syyllistyä siitä, ettei ole muistanut taukojumpata. Ylirasittunut elimistö on koko ajan stressitilassa, ja kun tähän lisätään vuorotyö, niin ihminen voi uupua ihan fyysiseen väsymykseen. Kun siihen lisätään henkinen kuorma, niin ei ihme että niin moni väsyy.
Jokainen, joka on vaihtanut hoitajan vuorotyön kevyempään päivätyöhön, kertoo samaa. Kivut ja kolotukset häviävät, mieliala on parempi. Jaksaa paremmin. On iloisempi. Joillakin paino puotaa muutaman kilon itsestään, kun elimistön aineenvaihdunta ja nestekierto normalisoituvat, koska päivärytmi on normaali. Jaksaa keskittyä. Kotona on muutakin annettavaa, kuin ärtyneen vanhemman toive siitä, että saisi olla rauhassa. Sehän kuulostaa houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Ongelma on siinä, että osastonhoitajat huolehtivat rekrytoinneista. Useimmat aloittavat osastolla tuntilaisena tai määräaikaisena sijaisena ennen vakinaistamista, joskus hyvinkin pitkään. Jos kritisoit työolosuhteita, tavallaan kritisoit siinä samalla osastonhoitajaa, joka todennäköisesti kostaa niin että työsopimustasi ei enää jatketa. Koska olet "hankala ihminen". Moni oppii kantapään kautta, että kannattaa pitää suu kiinni että itsellä pysyy leipä pöydässä.
Hoitotyössä on nykyään myös hyvin väkivaltaisia ja harhaisia asiakkaita, jotka tekevät työstä erittäin kuormittavaa. Työnantaja ei kuitenkaan välitä huolehtia vuoroihin riittävästi kokenutta henkilökuntaa, jolla olisi välineitä näissä tilanteissa toimia. Kun asian ottaa esille, syyllistetään henkilökuntaa siitä, ettei heidän ammattitaitonsa riitä ennakoimaan ja ennalta ehkäisemään väkivaltatilanteita - vaikka on työnantajan velvollisuus huolehtia ne välineet ja taidot henkilökunnalle. Vedotaan myös siihen, ettei sijaisia ole saatavilla. No ei kai, jos heitä kohdellaan huonosti ja pistetään sietämättömiin tilanteisiin. Yksikin kokemus siitä, että työssä on oma terveys uhattuna, ja sijainen lähtee vikkelästi muihin töihin.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Näinhän se menee. Huonoista työoloista ääntä pitävät leimataan johdon tasolta hankaliksi alaisiksi. Syy on aina työntekijän henkilökohtaisissa ominaisuuksissa, heikkoudessa sietää jatkuvaa muutosta, uusia potilasryhmiä, liiallista potilasmäärää jne. Jos väsyy, et vain ole tarpeeksi ketterä, innovatiivinen ja muuntojoustava. Näin toimii OYS.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Onnittelut uudesta opiskelupaikasta! Työskentelin n. 10v "miesten alalla". Sitten rohkastuin lähtemään opiskelemaan haaveammattia, mutta se ei ollut helppoa perheellisenä ihmisenä. Opiskelu oli kuitenkin antoisaa.
Tein opiskelujen yhteydessä hoitoalan töitä n. 3 vuotta, ja valmistuttuani olin haaveammatissani n. 2v. Tämän jälkeen riitti. Kyse on akuuttipuolen ammatista, ja vaikka tein unelmieni duunia, työ oli pakko jättää ainakin hetkeksi.työ oli pitkiä päiviä, pitkiä öitä. Pahimmillaan kerkesi juuri syömässä käydä. Jatkuvaa kiirettä sekä ylitöitä. Ammatissa oli kohtuulliset vapaat, mutta yövuoroista päästessäni olin niin väsynyt etten nukkunut enää vapaillakaan. Vapaat meni täysin sumussa ja krapulassa. Lisäksi harrastukseni käytännössä loppuivat, koska työpäivinä ei juuri pystynyt harrastamaan, ja vapailla olin liian väsynyt.
Lähdin takaisin entiseen ammattin. Harmittaa kovasti, mutta oma terveys ja hyvinvointi on minulle tärkeää.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Heh, luuleeko joku tosiaan että eläinlääkärin työ on kevyempää kuin hoitajan? Hoitaja ei joudu kantamaan vastuuta hoitopäätöksistä, todennäköisesti ei joudu päivystämään esim. 72 h putkeen, työskentelemään täysin yksin ja suorittamaan vaativia kirurgisia toimenpiteitä ilman minkäänlaista aiempaa kokemusta, ajamaan keskellä yötä univelkaisena satoja kilometrejä työntämään lehmän kohtua takaisin eläimeen tai leikkaamaan vasikkaa ulos, jne, jne. Omistajat ovat rahattomia ja hankalia, potilaita kuolee väistämättä, hoitovirhesyytöksiltä ei voi välttyä. Hoitaja kuitenkin vain tekee mitä lääkäri käskee ja menee vuoron jälkeen kotiin ilman sen kummempaa taakkaa tai vastuuta seurauksista. En yhtään Ihmettele että niin monet eläinlääkärit tekevät itsemurhan. Todella erikoinen kuvitelma, että tilanne muuttuisi tuosta millään lailla parempaan suuntaan.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Allikkoon nimimerkki kuullut, että eläinlääkärit tekevät suurimman osan arpeetistaan muualla, kuin maalla.
Mutta jostain syystä eläinlääkärit hakeutuvat kaupungin eläinklinikoilta nimenomaan maaseudulle. 🤗
En ymmärrä negatiivista asennettasi uuden ammatin opiskelun suhteen.
Nostan siitä Minnalle "hattua". 👍
Tänä päivänä joudutaan opiskelemaan useampi tutkinto, jotta töitä riittää. Tekoäly ei lopeta eläinlääkäreiden ammattia.
Kehotan nuoria hyppäämään oravanpyörästä pois ja opiskelemaan haaveammattia.
Jospa uudessa ammatissa löytyisi inhimillinen työnantaja sekä mukavat työkaverit.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

"Hoitaja ei joudu kantamaan vastuuta hoitopäätöksistä,"
Hoitaja on eettisessä ja juridisesta vastuussa kaikesta tekemästään.
"työskentelemään täysin yksin"
On useitakin paikkoja, jossa hoitaja työskentelee yksin esim. yövuorossa.
"Hoitaja kuitenkin vain tekee mitä lääkäri käskee ja menee vuoron jälkeen kotiin ilman sen kummempaa taakkaa tai vastuuta seurauksista. "
Tämä kommentti saa minut toivomaan, ettet ole koskaan työyhteissössäni tai missään työyhteisössä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Ajattelin ihan samaa kuin nimimerkki Allikkoon. Toivottavasti opiskelujen jälkeen ei iske pettymyt, kun työ onkin paljon rankempaa kuin hoitajana. Tosin voihan sitä sitten palata takaisin hoitajaksi...

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Täytyy osata erottaa yksityiselämä ja työ, työasiat työaikana ja yksityisasiat vapaa-aikana. Viikottain vapaapäivä ja pitkien työpäivien jälkeen riittävä lepoaika. Tämä koskee myös opiskelijoita.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Eipä taida työt eläinlääkärinä ainakaan helpottua, jos on jo uupumuksen sairaanhoitajanakin kokenut.
Mutta onnea opintoihin.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

tällaiset kommentit ovat aiheettomia. Kyynisyys ja ilkeily kuultaa kommenteista. Millaista se mahtaa olla työyhteisössä?
Kukaan ammattitaidoton ei voi mennä neuvomaan toista. Tee niin tai näin. Meistä kukaan ei tiedä olemmeko me seuraavia uupujia.
Toivon Minnalle kaikkea hyvää opiskelussa ja työelämässä💖

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Näin se voi olla, mutta työuupumus on osittain tylsistymistä omaan alaansa. Jos pidät työstäsi ja se on mielenkiintoista, ei uupumuskaan uhkaa.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kyllä uhkaa, olen kutsumusammatissani ja uupunut. Kaikki eivät kestä elämää, jossa vapaa-aika ei riitä palautumiseen, vaikka kuinka työstä tykkäisi.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

On totta, että on olemassa ns. bore-out eli tylsistymisen ja "alikuormituksen" aiheuttama uupumus, mutta kyllä burn-out voi tulla vaikka olisi kuinka mielenkiintoinen työ, jos sitä vain tekee pitkään liikaa eikä koskaan pääse palautumaan.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti
Näytä kaikki kommentit (66)

Uutisvirta

11:15
Mies löi naista 13 kertaa puukolla ylävartaloon Raahessa, miehen mukaan kyse oli hätävarjelusta – syyttäjä vaatii vankeustuomiota
11:06
Henkilöautot nokkakolarissa Kalajoella – viisi henkilöä loukkaantui, kaksi vakavammin
11:05
Akavan esitys: Osan työttömyyskorvauksesta saisi vasta päästyään töihin – "Työn hakemisen ja vastaanottamisen pitää olla kannattavampaa kuin nykyisin"
10:52
Kerrostalohuoneistossa syttyi tulipalo Sotkamossa – yksi ihminen vietiin jatkohoitoon
10:52
Suomen vanhin lotta Saara Kanerva on kuollut – 107-vuotias Kanerva oli Tornion vanhin asukas
10:33
Keskustan Minna-Maaria Sipilä eroaa Kempeleen kunnanhallituksen jäsenyydestä – vetoaa kahdella paikkakunnalla asumiseen
10:14
Näin Hahtiperän hylyn kappaleita lastattiin autoon Oulussa
52
Sekasyöjälle on tarjolla helppoja keinoja vähentää lihan osuutta ruokavaliossaan – katso tästä kotitalousopettajan vinkit
38
Caruna nostaa sähkönsiirtomaksuja lähes neljä prosenttia, Omakotiliitto pöyristyi: ”Eikö verkkoyhtiöille mikään riitä?"
26
Harvalukuiselle yleisölle virkamiesmäinen esitys – Kärppien nihkeän voiton pääarkkitehti Heshka selitteli vaikeaa alkua: ”Jokainen joukkue tulee pelaamaan tänne aina täysillä”
24
Korkeiden talojen ja pienten asuntojen rakentaminen johtaa siihen, että Oulun väestörakenne muuttuu yksipuoliseksi Lukijalta
19
Toimittaja Sanna Ukkola irtisanoutui Yleltä, ilmoitti päätöksestään Twitterissä – Taustalla asioita, joita "ei toistaiseksi voi kertoa"
15
Uskomaton ihmenousu! Suomen lentopallomaajoukkue taisteli lähes toivottomasta tilanteesta tiensä EM-kisojen neljännesvälieriin
14
Vanhan laivanhylyn kappaleet lähtivät rekalla Oulusta etelään kunnostettaviksi – paluu koittaa vuoden tai kahden päästä, katso video

Etusivulla nyt

Paikallissää

Jari ja sarjakuvat

Jari

23.6.

Naapurit

19.9.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

yrityspalvelut.kaleva.fi


stats-image