Oulu

Tuliko patalapusta kulho tai karkasiko ompelukone käsistä? Kerro meille, millaisia muistoja sinulla on kou­lu­kä­si­työs­tä

Tälle villasukalle ei koskaan tullut paria. KUVA: Maikkola Tapio
Oulu 24.4.2019 13:53
Kaleva

Koulukäsityöt herättävät kaikissa suomalaisissa muistoja ja mielikuvia, onhan käsityö ollut oma oppiaineensa kansakoululaitoksen perustamisesta saakka.

Yhä uudet sukupolvet ovat virkanneet, kutoneet ja ommelleet, veistäneet, poranneet ja naulanneet. Käsityötunneilla on koettu onnistumisen iloa tai armotonta ähellystä ja väkertämistä. Työn lopputulos on ollut loistokas teos, tai ehkä sittenkin vähän sinnepäin. Joka tapauksessa se on kiikutettu kotiin ja yleensä lahjoitettu ylpeälle äidille.

Tuliko patalapusta kenties sittenkin kulho tai karkasiko ompelukone käsistä? Pysyikö linnunpönttö koossa tai menikö lapasen peukalo keskelle kämmentä?

Kerro meille, minkälaisia muistoja koulukäsityötunnit sinussa herättävät. Voit kertoa muistosi jutun kommenttikentässä. Muisteluksia käytetään mahdollisesti tulevan jutun yhteydessä.

MAINOS

Lue lisää aiheesta

Kommentoi

Näytä kaikki kommentit (27)

1970-luvun loppupuolelta Kempeleen kirkonkylan ala-asteen käsityötunneilta pelkästään positiivisia muistoja. Tuolloin värkätyt projektit eivät olleet välttämättä esteettisesti mestariteoksia mutta toimivia olivat. Esimerkiksi puunkantoteline on edelleen säännöllisessä käytössä. Ja polkusingeriäkin opin käyttämään...

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Piti kutoa pipo. Opettaja ehdotti lopputuloksen nähtyään, että jos tehtäisiin siihen sellainen vuori, niin se olis hyvä pannunmyssy😂

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Käden taidot eivät olleet vahvuuteni. Yhdet villasukat muistan tehneeni, tosin kantapään kohdalla tarvittiin äidin apua. Patalappu tuli tehtyä ja jonkinlainen pussi. Kun piti tehdä isompi työ eli hame, pusero tms. hikoiltua tuli tunnilla ompelukoneen kanssa ja voin vain kuvitella käsityönopettajan ajatuksia; miten onneton tekijä tuokin tyttö on. Fiksu opettaja ei toki koskaan mollannut tai aliarvioinut tuotosta julkisesti. Näkyi vain numerossa, parhaani tein. Siitä ns. puserosta tuli no tuli mikä tuli, ei sitä voinut päälleen pistää😃 Teknisissä tein leikkuulaudan, joka on edelleen mökin seinällä ja herättää muistoja, niin mukavia kuin ikäviäkin. Omin käsin kuitenkin tehty👍

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Keskikoulussa käsityön teko ei oikein onnistunut. Opettaja joutui usein sanomaan, että menepäs kaima taas käytävälle syömään eväitäsi. Lopulta tuli sentään pikkuinen nilkkasukka kuvioneuleineen valmiiksi.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

No se virkattu patalappu meni tietenkin aivan vinoon ja syyllinen olin minä kun ollut kertonut opettajalle, että olen vasenkätinen vuonna -64.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Teknisten töiden opettaja laitto 8. luokan pojat vaihtaamaan autoonsa kesärenkaita. Opettajan silmä vältti ja pojat veti pultit kiinni jatkovarren kanssa. En tiedä lähtikö renkaat enää ilman rälläkkää irti.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kävin vuonna 1959 Tuiran kansakoulun eka luokkaa. opettaja oli Määttä ja käsityötunnilla virkattiin perinteinen pannulappu. Jouduin purkamaan sen useamman kerran ja opettaja tuumasi lopuksi, että vie se kotiisi ja pyydä äidiltäsi apua. Niin vein ja äitini totesi , että tälläiseen nyhjäämiseen ei meillä ole aikaa. Hän otti puisen paksun lankun , kasteli patalapun ja naulasi sen neljästä nurkasta kiinni. Siinä se yön yli venyi ja kuivui. Vein sen koululle seuraavana päivänä ja ope tuumasi , että hyvähän siitä tuli. Seuraava karmea muisto on jäänyt elävästi mieleeni. Siirryimme kolmannella uuden uuteen Paulaharjun kouluun. Luokat olivat upeat ja meillä oli ihka oma käsityöluokkakin. Olin neljännellä ja erään kerran minäkin jouduin olemaan järjestäjä. Siirryimme varsinaisesta luokasta välitunnin jälkeen käsityöluokkaan. Ope oli sanonut, että Maarit järjestäjänä sitten menee katsomaan, että kaikki paikat käsityöluokassa ovat kunnossa. Menin ja mietin, että liitutaulua ei ole edelliset oppilaat pyyhkineet ja siivosin piirrokset pois. Aivan kauhea huuto alkoi opettaja Sirkan suusta, kun hän huomasi mitä olin tehnyt. Suuritöinen lapasen kuvio raitoineen, kavennuksineen oli poissa. Toisen luokan ope oli sen taiteillut ja minut passitettiin ensin pyytämään ko. työn tehneeltä opelta anteeksi ja sitten loppuajan sain seistä käytävässä. Käsityötunnin jälkeen pääsimme kotiin. Hain tavarani luokasta, enkä puhunut kenellekkään mitään. Kotona kerroin tapauksen ja isäni lähti käymään koululla. Seuraavana aamuna pyysin omalta opelta vielä anteeksi. Tästä opin niin, että joitain asioita jätän tekemättä, jos en ole varma miten ne oikein pitäisi mennä. Liitutaulun kuvio on edelleen muistissani. Siinä oli vaaleapunaista, sinistä ja valkeaa.....

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Ensimmäisestä tuli niin iso, että olisi mahtunut aikuisen käteen. Ilmeisesti siitä vähän opettaja huomautti, kun seuraava tekele oli niin pieni, ja tiukka silmukkainen puikolla, että itku pääsi ekaluokkalaisella kutojalla. Sen koommin en ole vanttuita kutonut, enkä mitään muutakaan.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Ekaluokalta muistan punaisen kerniaasin, jossa opettajan leikkaamat osat piti ommella yhteen ja täyttää. Käsityöpussi ja vohvelikankainen pyyhe, neljännellä luokalla tyynyliina, muuta en kansakoulusta muista. Oppikoulussa aloitettiin valkoisella talousesiliinalla, jonka hiirenhammaskuviota yritin ja yritin ommella, mutta musta kummallinen rivi siitä tuli. Hanskat, joista äiti neluloi toisen. Rantalaukku, jolla ei ole ikinä tehnyt mitään sekä liina, johon piti ommella jotain kuviota. Kaikki tarvikkeet piti tietysti ostaa oppikouluun itse. Lähinnä käsityötunnit olivat piinaa alusta loppuun. Innostuin neulomisesta vasta kun koulussa ei ollut käsityötunteja eli lukioainana. Nyt olen intohimoinen neuloja, koulun käsityötunneista huolimatta.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Hauskin muisto on saman luokan tytöstä, joka neuloi lapasta. Se ei ottanut mitenkään onnistuakseen eikä ihana opettajamme ymmärtänyt missä vika piilee. Kun hän viimein ehti seurata tytön kutomista, kävi ilmi että tämä noudatti aiemmin saamaansa ohjetta ja nosti jokaisen puikon ensimmäisen silmän.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kansakoulussa 60-lvulla tekemäni puutyöt herättivät kotona hilpeyttä.
Oli niille käyttöäkin, pirtin uunin lämmityksessä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

En ollut vielä koulussa, kun kotona ompelin ilman lankaa paperiin repäisyviivoja leikkejä me varten.
Äiti varoitti, että älä laita sormea lähelle neulaa.
Niin kävi, että neula lävisti sormeni. Isä veti neulan pois hohtimilla.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Sama leikki meillä. Sillä erolla vain, että pikkusisaren kynteen ompelin reiän, tosin ilman lankaa.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Eipä osattu opettaa vasenkätisiä vielä 1980-luvun lopullakaan, ope näytti kyllä oikeakätisille konkreettisesti mutta minulle sanoi vain "tee peilikuvana" muttei näyttänyt mallia. Opi sitten siinä! Onneksi nykyään on YouTube josta löytyy videot vasenkätisillekin...

Ja koska minulta puuttuu synnynnäisesti tunto kokonaan säärestä alaspäin, sain aina nuhteita kun käytin ns. hidastajaa ompelukoneella ettei työ karkaa käsistä jos kaasua tuleekin liikaa. Ope ei vain suostunut ymmärtämään turvallisuusnäkökulmaa tässä, luuli vain että teen sen tahallani! Eipä ole sen jälkeen tehnyt mieli ommella yhtään mitään!

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Luokanopettaja laittoi minut (3.-4. lk) vastuuseen kässätunnilla oman ja oppilaskavereiden farkkuliivien leikkuusta ja lähti itse asioille. Ajattelin kankaan säästämiseksi leikkuusuunnitelman kankaasta tietyllä tavalla ja nuhteethan siitä tuli - oli leikattu väärään suuntaan, mutta muuten oikein. Olin tästä vastuusta sen verran otettu, että päätin opiskella alalle. En ole katununna päätöstä ja opettajaa muistelen lämmöllä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kansakoulussa vanttuun kutominen meinasi mennä täysin pieleen. Siinä vaiheessa, kun peukalon teko tuli kohdalle, minä meinasin se tehdä joka puikolle.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kommenteista päätellen herättää kauhumuistoja - tämäkö oli kyselyn tarkoitus?

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Teuvo Pakkalan koulun käsityöopettajana oli pelottava nainen. Tunnit olivat piinallisen pelottavia. Ylä-asteella Norssissa ja Karjasillan ylä-asteella opettajat olivat mukavia ja tunneille oli kiva mennä ja olla, kun ei tarvinnut pelätä virheiden tekemistä tai opettajan huutoa.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Luulisin, että muistoni liittyvät samaan opettajaan. Minulla oli "silmätikkuolo" jokaisella hänen pitämällään käsityötunnilla. Yritin olla hänelle mahdollisimman ystävällinen ja tehdä työt mahdollisimman hyvin, jotten saisi ikäviä kommentteja. Ei auttanut. Edelleen, yli 10 vuotta myöhemmin, ahdistun, kun ajattelen noita tunteja. Käsityöt ovat aina olleet yksi rakkaimmista harrastuksistani, vaikka innostus meinasi olla koetuksella ja kuolla kokonaan tuolloin ala-asteikäisenä. Onneksi en lopettanut harrastustani yhden henkilön takia. Nykyään virkkaan, neulon, ompelen tai näpertelen jotain lähes joka päivä, nauttien tekemisestä ja kätteni jäljestä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti
Näytä kaikki kommentit (27)

Uutisvirta

Etusivulla nyt

Paikallissää

Varoituksia voimassa!

Metsäpalovaroitus on voimassa Uudenmaan, Päijät-Hämeen, Kymenlaakson, Etelä-Karjalan, Keski-Suomen, Etelä-Savon, Pohjois-Savon, Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakunnissa, Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa lukuun ottamatta Taivalkosken ja Kuusamon kuntia sekä seuraavissa Lapin kunnissa: Simo, Ranua, Kemi, Keminmaa, Tornio, Ylitornio, Tervola, Pello, Rovaniemi, Kolari, Sodankylä, Enontekiö ja Inari.

Hellevaroitus: Lähivuorokauden aikana on odotettavissa tukalaa hellettä koko maassa lukuun ottamatta Pohjois-Karjalan ja Etelä-Karjalan maakuntia sekä Enontekiön kuntaa.

Juttutupa

Kuumin keskustelu nyt

Naton kannatus hurjassa nousussa

183 viestiä | Lue keskustelu

Päivän tykätyin viesti

Miksi suuri osa suomalaisista vastustaa velkakattoa?

Kyllä velkakatto olisi järkevää. Jos ei pysty hoitamaan asioitaan. Toisethan siinä ovat maksajina muodossa tai toisessa.... Lue lisää...
Dr. Feelguud

Jari ja sarjakuvat

Jari

23.6.
Jari on tauolla.

Naapurit

24.7.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

yrityspalvelut.kaleva.fi


stats-image