Oulu

Kerro meille: Oletko kasvanut ilman isää ja onko se vaikuttanut elämääsi?

Oulu 6.11.2019 12:05
Kaleva

Lapsi saattaa kasvaa ilman isää. Isä saattaa puuttua elämästä esimerkiksi vaikean avioeron seurauksena tai isä voi olla kuollut. Aina isän henkilöllisyys ei ole selvillä lainkaan.

Oletko sinä kasvanut isättä? Onko se vaikuttanut jotenkin elämääsi ja jos on, miten?

Kerro meille isättömyyden kokemuksistasi. Niistä voi kertoa kommenttikentässä alla tai ottamalla suoraan yhteyttä toimittajaan sähköpostiosoitteeseen susanna.kemppainen@kaleva.fi. Lukijoiden kokemuksia voidaan hyödyntää aihepiiriä käsittelevän jutun yhteydessä.

MAINOS

Lue lisää aiheesta

Kommentoi

Näytä kaikki kommentit (25)

Olen elänyt suurimman osan elämästäni ilman isääni. Isäni teki itsemurhan ollessani lapsi ja valitettavasti löysin itse hänet kuolleena. En voi kiistää, etteikö trauma olisi vaikuttanut oikeastaan kaikkeen minussa ja elämässäni. Olen kuitenkin kasvattanut kovan kuoren ja olenkin melko ylpeä siitä, miten olen elämässä pärjännyt kaikesta huolimatta. Silti välillä edelleen tunnen sisällä olevani se sama pieni lapsi, joka isäni kuollessa olin.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Isäni tietää, että synnyin, mutta häntä ei kiinnostanut perhe elämä kanssamme. Näin hänet elämäni aikana viisi kertaa ja hän oli minulle kuin kuka tahansa vieras mies, nyt hän on jo kuollut. Kyllä isättömyys on vaikuttanut paljonkin siihen miten olen sittemmin hakenut huomiota miehiltä ja miten vaikea on ollut uskoa, että kukaan mies minua rakastaa. Lapsuudessa enoni olivat kuin isiä minulle ja näin miehen mallia, mutta ei eno sano rakastavansa niinkuin isä omaa lastaan rakastaa.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

hän on lähinnä sellainen ressukka, ei töitä eikä otetta elämään, määräillä kyllä osaa ja on väliin hyvinkin tarkka. Lähinnä joudun vain ymmärtämään häntä, kun äiti hyssyttelee mutta kaikkea sitä elämässä on, hänkin vain ihminen.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Olen kasvanut ilman isää isäpuoli vainnoli ja jora ei saanut isäksi edes sanoa .enkä pitänyt jäntä isänä vain mihenä joka oli siinä läsnä ja teki kotihommia.oma isä kerkesi kuolla ennenkuin otin yhteyttä Sitä jäin suremaan että liian myöhään.. isä olisi aikoinaan halunnut tavata minut mutta se kiellettiin minulta ja häneltä.minulla oli silti hyvä lapsuus.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Olen vuoden -58 lehtolapsi ja todellakin isän läsnäolo oisi ollut tarpeen.No onneksi oli yhteisö missä oli tätiä ja muuta sukua antamassa turvaverkkoja onnelliseen lapsuuteen.
Nyt aikaisena kun äitini kuoli vajaa vuosi sitten ,olo on todella tyhjä ja onneton.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Isä kuoli, kun olin 8-vuotias. Muistan isän ja minkälainen isä oli. Olen usein ajatellut, että millainen elämä olisi ollut jos isä olisi elänyt kauemmin. Meillä oli kyllä hyvä äiti, joten elämä on ollut ihan hyvää näinkin.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Olen täysorpo, orpouteen on ollut kovin hankala sopeutua - valmennuskursseja olisin kaivannut ennen orpoutumistani, vertaistukea sen jälkeen.
Yhteiskunnassamme on vielä paljon puutteita, kaivataan enemmän tukea aikuisorvoille, orvon osa ei nimittäin ole helppo, vakavaksi se veti myöskin velipojan, jotenkuten kuitenkin on selvitty, ilman orpolisää tai muitakaan tukia.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Minulla oli isä ja ei ollut. Isä joka viikonloppuisi pyöräili slalomia kun kotiin tuli. Vieras mies jota silmiin uskalsin katsoa kun jo Olin hommannut itseni muualle asumaan. En koskaan saanut mitään hyväksyntää, en hellyytä. Monesti ajattelin jostain mukavasta miehestä, "olispa toi mun isäni". Luulen, että olisi ollut helpompaa ilman "olematonta"isää.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Joutui Suur-Suomen tekoon Vienaan ja menehtyi siellä hyökätessä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Avioero -60 luvulla oli aika harvinaisuus. Etenkin landella ja lestaativyöhykkeellä. Kai asiassa ollut vaikutuksensa muutenkin, mutta eniten jäänyt mieleen koulukiusaaminen. Se kyllä vaikuttanut elämään aina myöhemminkin, negatiivisesti. Sinällään, kun ei ollut isää, äiti kiireinen, oppi itsenäiseksi, ehkä aloituskykyiseksikin. Toisaalta, ikinä ei ollut ketään, jolta pyytää apua, eikä sitä saanut, vaikka pyysikin, kai siinä jotain sisua tuli. Ehkä jotkut surketteli meitsin kohtaloa, mutta kun ei ole muuta kokemusta, se oli mun normia.
Oletan, nykyaikana samansuuntaista, mutta ehkä aina ei joudu sellaiseen pieksämiseen ja pilkkaamiseen, mihin silloin joutui. Jonkinlainen katkeruus on myöhemmin tullut. Se ei kohdistu vanhempiin tai kotioloihin, kyläläisiin kiusaajiin kyllä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Oma kokemus hieman saman oloinen.

Olimme pienen kylänperän ensimmäinen avioeroperhe 70-luvulla. Avioerolapsista olin vanhin. Jouduin ottamaan miehen paikan ja vastuun liian nuorena. Asuintalostakin piti huolehtia sekä monenmoista huoltotyötä ja remonttia tehdä. Teknistä hommista suoriuduin, mutta ei ollut miehenmallia keltä neuvoa pyytää tai isällistä ohjausta olisi saanut kasvavana nuorena teininä/miehenä. Jäi ne yhteiset kalareissutkin tekemättä. Itse oli pärjättävä.

Toisaalta; isältäni jäi näkemättä ja vierestä kokematta esikoispoikansa aikuisuuteen kasvaminen. Kokematta jäi niin ammattiin valmistuminen, 18-vuotiaana kuorma-autokortin saaminen, varusmiespalvelukseen meno 11 kuukaudeksi 250 km päähän, siellä rekkakortin saanti ja armeijan harmaista kotiutuminen ylennettynä. Olisi varmaan tuonut hänelle omia inttimuistoja mieleen. Tämän jälkeen erikoisempi YK-tehtäviin meno rauhanturvaajaksi ja sitä seuranneet myöhemmät opiskelut ja eteneminen omalla työuralla.

Olisihan siinä ollut miehissä jaettavaa ja tarinoitavaa lauantaisaunan lauteilla...

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Se tavallinen tarina..isä meni Ruotsiin ja äiti muutti taivaaseen. Tätini otti minut hoiviinsa enkä ole ikään isää kaivannut! Paremmin kuin hyvin olen elämässä pärjännyt

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Minulla ei ole koskaan ollut isää, ja olen aina tuntenut siitä huonommuutta. Olisin tarvinnut isän, että tietäisin miehistä edes jotakin.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

En ole koskaan nähnyt oikeaa isääni,kasvatti-isä opetti että työtä pitää tehdä jos meinaa pärjätä mielestäni olen tullut toimeen vähintään kohtalaisesti.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Olen 35v mies, Isäni kuoli ollessani 6-vuotias. Miehen mallin puuttuminen vaikutti monellakin tapaa. Nuorena ei perinteiset poikien harrastukset kiinnostaneet, autoista en tiedä mitään tänäkään päivänä. Teini-iässä en kokenut mitään yhteistä vanhempien miesten kanssa, enkä heidän kanssaan tullutkaan toimeen. Miehisyys ja miehenä eläminen on täytynyt itse miettiä ja hakea. Toisaalta niitä huonojakaan vaikutteita ei ole tullut, joita olisi omassa isässä esiintynyt. Onneksi lapsilla on pappa, joka voi kalastuksen ja auton näpläämisen opettaa 😁

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Minun isäni oli "poliittinen otus" joka ei ollut koskaan kotona, joten käytännössä kasvoin ilman isää juuri ne vuodet jolloin hänen läsnäolonsa olisi ollut tärkeintä nuoren elämässä. En ole katkera, mutta kuitenkin. Kasvoin ilman moraalista koodia, ja sen seuraksena minusta tuli villi ja vapaa.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Olen kolmilapsisen perheen kuopus ja ainoa tyttö. Kun olin vauva,vanhempani erosivat koska isä on juoppo ja väkivaltainen. Muistan että joskus kävi meitä katsomassa, tai siis veljiäni koska minä en ollut hänelle olemassa. Koitin monella tapaa hänelle olla mieliksi, mutta olin kuin ilmaa. Ei kiinnostanut.
En koe koskaan tarvinneeni isää. Miten voisikaan kaivata sellaista mitä ei koskaan ole ollut. Veljet pitävät kai satunnaisesti yhteyttä, minua ei kiinnosta tietää mitä kuuluu. Kuulenpa sitten kun kuolee pois. Se riittää.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Minun hyvä isäni kuoli nuorena ja kävin sen jälkeen töissä kesät ja sitten myöhemminkin ja en tupakoi ja alkoholia otin elämäni aikana kohtuudella ajattelen ja muistelen isääni että miten elämä olisi sujunut jos hän olisi elänyt että olisiko ollut helpompaa ja nyt Isänpäivänä sytytä kynttilän

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Minulta isä kuoli kun olin kuusivuotias,ja siitä sitä on ponnisteltu elämässä eteenpäin ilman isää,että silleen .

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Ei tule kunnollista ihmistä jos ei ole ehjä koti, sen näkee hyvin nykyajan nuorista joilla on jo seksuaalinen identitteetikin hukassa.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti
Näytä kaikki kommentit (25)

Uutisvirta

20:36
Sodankylässä on kolmannes koko maan malminetsinnästä – etsintäinvestoinnit ovat 20–25 miljoonaa euroa ja maanomistajakorvaukset yli miljoona euroa Tilaajille
20:31
Tämä tiedetään Saksan yliajajasta: 29-vuotias Saksan kansalainen, epäillään tapon yrityksistä – 30 loukkaantunutta, heistä osa lapsia
19:30
Pohjois-Pohjanmaan museon sisäilmatulokset saadaan viikkojen päästä
19:00
Korvausehdoissa on merkittäviä eroja vakuutusyhtiöiden välillä – osa korvaa keski- ja toiset puuskatuulen perusteella myrskyvahinkoja
18:51
Brittimatkustaja halusi pois Milanon koneesta Lontoossa koronaviruspelon vuoksi – Finnair lentää normaalisti Milanoon
18:35
Pohjois-Pohjanmaan eteläosassa useita onnettomuuksia – pelastuslaitos kehottaa varovaisuuteen liikenteessä
18:11
Pohjankartanon remontissa pikkuetappi, nyt tehdään juhlasaliosan vesikatto

Etusivulla nyt

Paikallissää

Varoituksia voimassa!

Ajokeli on huono aluksi Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan ja Keski-Pohjanmaan maakunnissa sekä Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa lukuun ottamatta Pudasjärven, Taivalkosken ja Kuusamon kuntia lumisateen vuoksi.
Ajokeli on huono seuraavissa Lapin kunnissa: Sodankylä, Savukoski ja Inari lumisateen vuoksi.

Juttutupa

Kuumin keskustelu nyt

Milloin Marinin hallitus kaatuu?

217 viestiä | Lue keskustelu

Päivän tykätyin viesti

Ihminen on loppupeleissä aina yksin

Ikävä jos noin huonosti on tilsnne. Mutta turha on yleistää, sillä monella on kyllä kavereita ja ystäviä ympärillä. Mutt... Lue lisää...
Kuka vei nimimerkin

Jari ja sarjakuvat

Jari

23.6.
Jari on tauolla.

Naapurit

24.2.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu


Pohjoisen kattavimmat mediatilat ja monipuoliset markkinoinnin palvelut printtiin ja digiin.

Kaleva Media B2B asiakasratkaisut

(08) 5377 180

kalevamedia.fi/yrityksille


stats-image