Kulttuuri

Taivaslaulu kantaa kauas

On ihan turha pelko, että Taivaslaulu vaikuttaisi tirkistelyltä. Aleksin (Jyri Ojansivu) ja Viljan (Merja Pietilä) kaunis rakkaustarina antaa näytelmälle siivet ja kantaa rankkojen aiheiden yli katarttiseen maaliin. Lapsirooleissa on kaksoismiehitys. Kuvan lapsia – Otso (Simo Suojanen) ja Kaisla (Lumi Tuokkola) – ei nähty näissä rooleissa ensi-illassa. KUVA: Jussi Tuokkola / Oulun kaupunginteatteri
Kulttuuri 15.9.2015 8:59
Eeva Kauppinen

Kritiikki on julkaistu Kalevassa 16.9.2015.


Oulun kaupunginteatteri: Taivaslaulu. Alkuperäisromaani Pauliina Rauhala. Dramatisointi Seija Holma. Ohjaus ja sovitus Heta Haanperä. Lavastus ja valosuunnittelu Jukka Kyllönen. Pukusuunnittelu Pasi Räbinä. Äänisuunnittelu Jukka Lappalainen. Rooleissa: Merja Pietilä, Jyri Ojansivu, Timo Reinikka, Tuula Väänänen, Elina Korhonen, Timo Pesonen, Kari J. Ristolainen, Aki Pelkonen ja lapsinäyttelijöitä. Suuri näyttämö 12.9.

Taivaslaulu tuli Oulun teatteriin niin kauniina, korkeana ja matalana kuin vain tohdittiin. Siitä tulee kauden puheenaihe, se on varmaa.

Teatterissa romaanin ihmiset konkretisoituvat, lihallistuvat. Heidän ohitseen ei voi hypätä, ei kääntää sivua. Vilja, Aleksi, Kaisla ja kaikki muut seisovat edessäsi kuin isot huuto- ja kysymysmerkit.

Tietysti tämän piti tapahtua Oulussa, vaikka Tampereen Työväen Teatteri ehti ensin. Marssijärjestyksellä ei ole merkitystä.

Oulussa ollaan asiassa paikan päällä. Täällä Viljan (Merja Pietilä) ja Aleksin (Jyri Ojansivu) biologinen, henkinen ja hengellinen kamppailu koskettaa suoremmin. Taivaslaulu on täsmäisku.

 

Vaikka kumpikin ohjaaja – Heta Haanperä Oulussa ja Heidi Räsänen Tampereella – käyttää samaa Seija Holman dramatisointia, sävyeroja löytyy henkilöistä ja painotuksista.

Tampereen-tulkinta jätti kuulaamman ja runollisemman jälkikuvan. Oulussa jotkut kohtaukset tuntuvat räikeämmiltä, raadollisemmilta ja satuttavammilta.

Koska Oulussa lapset esittävät lapsia, heidän uskonnollinen ohjauksensa, mielen manipulaatio ja mustat helvetin kuvat riipaisevat syvältä. Hellyys humahti ensi-illassa useita kertoja yleisöstä lapsinäyttelijöitä päin.

Vaikka jotkut lestakliseet hymyilyttävät, äkkiä nauru hyytyy. Uskottava, mutta järkyttävä on odottavien äitien röökiä polttava ja Jumalan vauvavarastosta juoruileva sairaalatakkien kuoro.

 

Heta Haanperä tarttui Pauliina Rauhalan palkittuun, kehuttuun ja laajalti luettuun romaaniin kunnioittaen sen moniäänisyyttä. Kun luki Rauhalan esikoisromaanin, ajatteli häntä rohkeaksi. Teatteriesityksen jälkeen aiheeseen pureutuminen tuntuu vielä rohkeammalta.

Epäilemättä esitys on tehty kieli keskellä suuta. Inhimillinen epäoikeudenmukaisuus ja kriittinen muutoshakuisuus tulevat silti vahvasti läpi.

Käsiohjelmassa kirjailija ilmaisee halunsa purkaa lukkiutuneita negaatioita ja avata vuoropuhelua.

Taivaslaulu testaa, kuinka hyvin näyttämö toimii tutustumisen, neuvottelun ja sovittelun areenana.

Voi olla, että kaikki tämä aiheuttaa hämmennystä Jumalan valtakunnassa.

Keskustelun kipinät sinkoilevat ainakin kahvipöydissä, teatterimatkoilla ja kritiikkikaljoilla.

 

Taivaslaulu on Oulussa luettu ytimiä myöten. Jukka Kyllösen lavastukseen se on tuonut jättimäiseltä talulutelevisiolta näyttävän screenin, johon videotekniikka tuottaa näyttelijöistä enkelimäisiä astraalihahmoja, usvanneitoja ja kadonneita enkeleitä.

Suuri näyttämö kiteytyy pienemmäksi matalaa pyramidia muistuttavan lavan avulla. Sieltä se jatkuu katsomon alle orkesterimonttuun laskevana portaikkona kuin aliseen maailmaan.

Lavastusratkaisu on symboliikaltaan iskevä ja toimii loistavasti. Se mahdollistaa nopeat ilmestymiset ja poistumiset. Katsoja eittämättä samastuu perheenäiteihin, jotka huohottaen ja jyskyttäen kiskovat lastenrattaita ylös estradille.

Teatteri tarvitsee draamaa. Vastakkainasettelu näkyy myös Pasi Räbinän pukusuunnittelussa. Nokakkain ovat ankarat, harmaat herrat saarnamiehet ja värikkäät, marimekkokuosiset suurperheet.

Uskonnollisen ilmapiirin takaa esityksen runsas virsiaines, joka veisataan frontaalisti kohti yleisöä, sekä saarnamiesten puheet. Taikki-Heikin (Timo Pesonen) puheen on kirjoittanut pastori Stiven Naatus.

Kurkien huuto avaa ja sulkee näytelmän. Lentoon lehahtava linnun tehoste kantaa äänikuvan Andriy Zholdakin Turun kaupunginteatterille ohjaamasta Anna Kareninasta.

 

Tampereella Vilja (Eriikka Väliahde) on itsetietoisempi, vahvempi, Merja Pietilän Vilja taas pehmeämpi, äidillisempi. Paju versus pihlaja. Viljan murtuminen vaikuttaa Oulussa uskottavammalta.

Työväen Teatterissa Aleksi Kalliosta kasvaa kallio Viljan rinnalle. Jyri Ojansivun tunneskaala äkkirohkeana Aleksina on laajempi raivosta haparointiin.

Lapsinäyttelijöistä Kaislalla (ensi-illassa Fanni Karvonen) on suuri ja merkittävä rooli. Lapset sulattavat näyttämöltä kaiken jään.

Taivaslaulu tulvii arkista rakkautta ja esimerkillisen eheitä ihmissuhteita. Ne tekevät kertomuksesta kauniin kaikesta huolimatta.

Oulun murretta viljelevä Viljan ja Aleksin tarina imee puolelleen. Samoin Viljan äidin kärsimyksen muisto. Kulttuurisen rohkeuden osoituksesta peukutan punakyntisten salaseuraa.

Kriitikko kiteyttää

Ekstraa: Oulussa ollaan asiassa paikan päällä. Täällä Taivaslaulu on täsmäisku. Taikki-Heikin puheen on näytelmään kirjoittanut pastori Stiven Naatus.

Miinusta: Vauvavarasto-oppia pyöritetään teatteritekstissä niin paljon, että se alkaa tuntua tautologialta, toisteiselta. Katsoja ymmärtää vähemmälläkin.

Taivaslaulu testaa, kuinka hyvin näyttämö toimii tutustumisen, neuvottelun ja sovittelun areenana.

Tiedätkö aiheesta enemmän?
Lähetä vinkki, kuva tai video!
13222
MAINOS

Kommentoi

Kannattaa muistaa, että kirja on fiktio eikä fakta. Luin sen tuoreeltaan kauan sitten, kun tiesin kirjoittajan kuuluvan " melkein sukuun " . Ja teatteriesitys tietenkin pahenneltu versio kirjasta.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

En edelleenkään ymmärrä mikä kohu tuosta kirjasta nousi. Kuvaa äitiyttä ja äidit väsyvät .
Tuskin Rauhalan kirja tai kaksikaan näytelmäversiota muuttaa lestaatiolais- äitien elämää.
Toivon toki, että vanhemmisto hölentöisi reippaasti sääntöjä.
Lapsilukuun auttaa kondomi, e pilleri/ kierukka ja mielikuvitus jollei ehkäisyä voi/ halua käyttää.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Lestadiolaisuus muuttunut ulkoisesti enemmän kuin mikään muu suuntaus. Vaikuttaa, että on paljon ihmisiä, joilla kaksi identtiteettiä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Varsinki liikkeen sisällä vielä( "lammasten vaatteissa olevat Ns... ammatti ihmiset")ovat pahimpia petoja hajoittamassa ja sekoittamassa liikkeen oikeaa uskoa ja sisäistä mielen rauhaa.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Taitaa kuitenkin näytelmän aiheena oleva yhteisö edelleen elää ja keskustella omassa kuplassaan, eiväthän he voi käydä teatterissa.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Pitäiskö käydä teatterissa tutustumassa millaisessa yhteisössä elelen.:)

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Samat sanat.Kuulostaa ainakin arvosteluteksin perusteella joltain muulta, kuin meidän elämämme.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

"Kuulostaa ainakin arvostelutekstin perusteella joltain muulta, kuin meidän elämämme." Hmm. Epäilen kyllä että esityksen tekijöiden tarkoituskaan ei ole ollut tehdä näköispatsasta kenenkään elämästä. Tunnistuspintaa kyllä tästä esityksestä löytyy, kuuluitpa mihin yhteisöön tahansa. Eikä tässä jutussa muuten pilkata tai ylenkatsota ketään. Että avoimella mielellä katsomoon vaan!

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Niin, mennäkkö teatteriin vai seuroihin? Taivaslaulu on liikkeen jättäneen näkemys ja siksi tavallaan oman problematiikan proosallinen lopputulema. Faktaa ja fiktiota sekoittamalla saadaan myyvä tuotos. Kirjailijan vapaudella voidaan jopa vuosikymmenten takaiset käytännöt sekoittaa nykyhetkeen. Harhaisen kuvanhan siitä saa kuka sen uskoo. Tässä tullaan aina siihen samaan tilanteeseen, että uskoa ei voi selittää muuten kuin Jumalan sanalla.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Hyvä Kuuntelija. Ei teatteriesitykseen tarvitse mitenkään erityisesti uskoa. Sen voi katsoa ja ottaa vastaan juuri niin kuin haluaa. Eikä tietääkseni teatterikäynti estä menemästä heti seuraavana päivänä sinne seuroihin.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Eli nyt pitää päättää haluaako viihdettä arjen harmauteen vaiko kuolemattoman sielun pelastusta. Jos menisi ensin seuroihin, niin teatteriesityksen viihdearvo voisi latistua. Jos menisi ensin teatteriin ja sieltä seuroihin, niin voisi taas olla suurempi asennekynnys ylitettävänä??

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Näen tuon vastakkainasettelun "viihde vs sielun pelastus" aika jyrkkänä ja ainakin itselleni tarpeettomana. Teatterin tehtävä ei ole tarjota pelkästään viihdettä. Teatterin vaikutuksesta sielun kuolemattomuuteen en tiedä, mutta ainakin itse olen kokenut ja oivaltanut sekä teatterissa, elokuvissa että muitten taiteitten parissa paljon enemmän kuin viihtymistä. Esityksiä ja tekijöitä on tietenkin moneen lähtöön, ja näin se kuuluu ollakin. Toiset toki pyrkivät enimmäkseen viihdyttämään, toiset tähtäävät korkeampaan hyvään. Taivaslaulun luen näihin jälkimmäisiin. "Asennekynnys" lienee ennen kaikkea meissä ihmisissä - katsojissa, kuulijoissa ja kokijoissa oleva ominaisuus: haluammeko kuinka tiukasti pitää kiinni asenteistamme, nostaa vai madaltaa kynnyksiämme erilaisten ilmiöitten suuntaan, on meistä itsestämme kiinni.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Muuttuiko suhtautumisesi lestadiolaisuuteen tai lestadiolaiseen, ja mihin suuntaan, ko näytelmän koettuasi?

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Yritän ylipäätään olla suhtautumatta toisiin ihmisiin sen perusteella, mihin liikkeeseen tai ryhmään nämä kuuluvat. Taivaslaulun näyttämöversio oli minulle ennen kaikkea tarina sellaisista yleisinhimillisistä aiheista kuin väsymys, usko ja halu kuulu johonkin. Lestadiolaisuudesta se nosti esiin paljon myös sellaista kaunista ja ihailtavaa, jota en ollut tullut ajatelleeksi. Siinä mielessä se saattaa hälventää monen katsojan luutuneita asenteita. Työryhmä on saanut paljon apua sekä liikkeen sisältä että siitä irtaantuneista, ja pyrkimys on ollut ymmärtää ja tutustua. Se näkyy mielestäni myös näyttämöllä. Toki kuvaan kuuluu myös tummemmat sävyt ja kriittisyyskin, mutta se puoli ei tässä pomppaa silmille. Minusta tässäkin ketjussa esitetty pelko siitä, että tässä vain pyritään rahastamaan tai viihdyttämään raflaavilla ja ilkeämielisillä väitteillä, ei kyllä pidä paikkaansa.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kiitos hyvästä vastauksesta. Usein vain on kaksi eri asiaa tutustua ihmiseen tai tutustua lestadiolaiseen. Jos käy niin, että ensin tuntee ihmisen ja vasta myöhemmin saa tietää hänen olevan lestadiolainen, niin asennekynnys ei ole ollut sumentamassa suhtautumista. Lestadiolaiset ovat ihan samanlaisia ihmisiä hienoine ja huonoine puolineen kuin kaikki muutkin. Taivaslaulu-kirjan kirjoittaja kun on liikkeen jättänyt, niin ei voi välttyä ajatukselta että ainakin rivien väliin olisi jäänyt hieman katkeruutta joka antaa oman mausteensa fakta-fiktio rintamalle. Samoin voisi olettaa että vaikkapa "ompeluseurasta" (tms porukasta) huonon käytöksen takia erotettu henkilö kirjoittaisi kirjan tästä ompeluseurasta. Moni ompeluseuralainen varmaan uteliaisuuttaan lukisi kirjan mutta jos siitä tehtäisiin teatteriesitys niin tuskin se kiinnostaisi.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Sanoit: "Kirjailijan vapaudella voidaan jopa vuosikymmenten takaiset käytännöt sekoittaa nykyhetkeen. "
Meille opetettiin seuroissa ja kotona aina niin, että ei elävä usko koskaan muutu, Se ainoa oikea usko on muuttumaton ja ikuinen.
Sekö oppi onkin muuttunut? Tuli siis Jumalalta uusi ilmoitus...?

Opettivat sitten meille väärin.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Uskon perusta ja oppi ei muutu mutta ihmiset ja aika ympärillä muuttuvat. Niin herkullinen aihe kuin nuo 70-luvun "hoitokokoukset" ovatkin, niin ei niitä enää tämän päivän blogisteille pidetä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Minulla on ollut ilo tutustua useampaan lastadiolaiseen enkä menisi ihan helposti yleistämään että on olemassa joku "meidän elämämme". Sieltä löytyy hyvinkin erilaisia elämiä. Eikö olisi vähän ahdistavaakin jos kaikkien elämän pitäisi mahtua samaan muottiin?

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Uutisvirta

9:53
Oululainen Zeffi tähtää suuruuteen online-kyselyiden miljardimarkkinoilla – "Kun seuraava vallanvaihdos tulee, aiomme olla markkinajohtaja"
9:00
Jenni ja Tero rakentavat modernia hirsikotia, jonka sisustuksessa puu saa näkyä, muttei hallita – Joka viides pientalo tehdään nyt hirrestä Tilaajille
9:00
Sähköauton latauspisteet kuuluvat työpaikoille ja taloyhtiöihin – hinta ei ole enää ylivertainen este puhtaammalle autoilulle
8:15
Aura Saarikosken valokuvissa sumu valtaa mielen ja maiseman: "Teoksissa on yritystä löytää vastauksia, mutta ne ovat tuhoon tuomittuja yrityksiä"
8:08
Kun kesätyöt ovat kiven alla, itsensä voi työllistää myös yrittämällä – haukiputaalaiset nuoret pyörittävät tilausleipomoa kotoa käsin
8:00
Mannerheim halusi itsenäistyneen Suomen hyökkäävän heti Pietariin – vastusti jyrkästi demokratiaa Tilaajille
8:00
Analyysi: Ihmeiden aika Slovakiassa ei ole vielä ohi – Suomi on todennäköisesti maailman paras maa pelaamaan Venäjän supertähtiä vastaan Tilaajille
18
Oulun kaupunginjohtaja: Sote-uudistusta kehitettävä palvelut edellä, maakunnan verotusoikeuden vaikutukset selvitettävä perusteellisesti
11
Kumpi tienaa enemmän euroedustaja vai kansanedustaja? – Brysselissä tilille voi kilahtaa kuukausipalkkioiden ja kulukorvausten lisäksi tuhansien eurojen veroton päiväraha
7
Jari Kurri on Jokerien uusi omistaja, mutta kuka todellisuudessa kantaa taloudellisen riskin seurasta?
5
Oulun torialueen kehittämisen umpikuja seurausta kaupungin liian sinisilmäisestä suhtautumisesta yrittäjän esittämiin suunnitelmiin Lukijalta
5
Euroopan jättävä Jyrki Katainen: Suomeen on helppo palata – Nyt mietin, mikä muu voi sytyttää kuin politiikka
4
Tämä mies tietää, mitä Salkkareissa seuraavaksi tapahtuu – "Glamour on kaukana meidän hommasta", Ville Muhonen kertoo mökillään Siikajoella
4
Fennovoima: Kaikki lupa-asiakirjat STUKille viimeistään keväällä 2021 – "Viime kesän jälkeenhän koko hankkeen aikataulu on muuttunut"

Etusivulla nyt

Paikallissää

Juttutupa

Päivän tykätyin viesti

Koiran ulkoitus

Pyörätiellä jalankulkijalla on oikeus valita kumpaa reunaa kulkee, oli koira tai ei. Lue lisää...
Tämä fakta

Jari ja sarjakuvat

Jari

23.6.
Jari on tauolla.

Naapurit

25.5.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

yrityspalvelut.kaleva.fi


stats-image