Kulttuuri

Kylä näyttää rituaalinsa

Kulttuuri 4.3.2004 0:00
Kaisu Mikkola
Luonnonuskontojen vaikutusalueella Afrikan Orjarannikolla on päättymässä alkuvuoden kestänyt voodoofestivaali.

Vaikka ei Beninin länsirannikolle varsinaiseen festivaaliaikaan sattuisikaan, törmää animismiin, luonnonuskontoon, siellä milloin vain, kunhan pitää silmänsä auki.

Onhan animismi maan pääuskonto. Kimmo Kiljunen kuitenkin saa kirjassaan Valtiot ja liput (Otava, 2002) sikäläisten katolisten, protestanttien ja muslimien yhteismääräksi 57 %, mikä ei käy lainkaan yksiin beniniläisten omien laskujen kanssa. Beniniläisjulkaisujen mukaan, joita mm. suomalainen kulttuurikeskus Villa Karo hyödyntää, 63 % harjoittaa perinteisiä afrikkalaisia uskontoja eli he ovat animisteja.

Kristittyjä ei saada noissa maan omissa laskelmissa kasaan kuin 22%, muslimeja 15% . Loput mainitaan synkretisteiksi eli he ovat yhtä aikaa kristittyjä ja animisteja.

Suomalaiset taiteilijat ja tutkijat ovat päässeet tekemään enemmän tai vähemmän tosissaan vertailuja eteläisen voodoon ja pohjoisen shamanismin välillä, yrittämällä omin aistin selvittää, mitä yhtäläisyyksiä näissä kahdessa mahtaisi olla vai olisiko ollenkaan. Inarilaissyntyiset Ranttilan taiteilijasisarukset, Seija ja Merja-Aletta, ovat toistaiseksi henkilökohtaisimmalla tasolla päässeet arvioimaan luonnonuskontoja lähellä olevien mutta toisistaan kaukana sijaitsevien maailmojen eroja ja yhtäläisyyksiä.



Älä valokuvaa


Jos joudut kylmiltäsi beniniläisten animistien keskuuteen, huomaat sen viimeistään siinä vaiheessa, kun kaivat kamerasi esiin.

Menepä ensi töiksesi vaikkapa tutustumaan paikallisiin markkinoihin! Olepa hölmö ja hoksaa, että nenäsi alla on koju, jossa myydään nimenomaan voodootarvikeita!

Yritäpä kokeeksi ruveta kuvaamaan sen ruosteisia kilkuttimia, muita kelloja, käärmeitä, pussukoita, eläinten kalloja ja kaikenlaisia salaperäisiä aarteita, jotka kummasti tuovat mieleen Tampereen Vapriikissa esillä olleen shamanisminäyttelyn!

Pian huomaat, että sinua uhkaa ulosheitto koko torilta.

Legendaarinen ruotsalainen valokuvaaja Borg Mesch joutui kameransa kanssa sata vuotta sitten vanhojen tunturisaamelaisten kanssa samaan tilanteeseen: kohteet tiesivät, ettei pidä antaa kameran vangita sieluaan.

Kun tämän hoksaa, alkaa aavistella yhtäläisyyksiä Karibian voodoonukkeihin, joihin pistellään neuloja ja aiheutetaan siten pahaa täsmäosoitteisiin.

Muuten Beninissä kyllä jaksetaan muistuttaa, ettei heidän uskonnollaan ole erityisemmin tekemistä elokuvista tutun verisen voodoon kanssa.



Kwassi pitää pyhäkoulua


Pohjoinen tulija ei välttämättä itse hoksaa maaseudun kivikasoja, joista sojottaa pitkä keppi. Kepin nokassa hulmuaa valkeasta kankaasta repäisty rättimäinen lippu. Voodootemppeleitä, selittävät viisaammat.

Heti nousevat seidat mieleen.

Voodoon alkeita voi istuskella opiskelemassa leppoisasti sunnuntaiaamuna Kwassin pyhäkoulussakin puun varjossa. Silloin Villa Karon ohjelma- ja hallintopäällikkö Kwassi Akpladoko liitutaulu tukenaan kertoo vanhoista jumalista ja kunkin erikoistehtävistä.

Villa Karon kautta suomalaisille on auennut poikkeuksellisen mielenkiintoinen näköalapaikka. Niin uskontotieteilijöitä, noita- ja uususkontoihin hurahtaneita kuin meitä muitakin kiehtoo pääsy kutakuinkin turvallisesti mukaan voodooseremonioihin, vaikka mieltä kalvaakin epäilys, alkaako kysymyksessä olla jo sellainen rituaali, jota joku Uuttu-Kalle tekee etelän turisteille Lapin kasteessaan.

Jos vastaus on ei, niin seuraava kysymys kuuluu: montako vuotta vielä voodooseremoniat ovat aitoja eivätkä turistinäytöksiä.



Kohti Houndjohoundjia


Jos haluaa päästä mukaan voodooseremonioihin silloin, kun meneillään ei ole mitään yleistä suurta alan festivaalia, voi yrittää päästä veneellä Heveen tai veneellä ja mopotaksilla Houndjohoundjiin.

Villa Karo on solminut uteliasta suomalaista kulttuuriväkeään varten hyvät suhteet kahden kylän päälliköiden kanssa, jotta nämä suostuvat ottamaan silloin tällöin seremonioitaan seuraamaan penkillisen niin zombimaisen kalpeita ja rumia olentoja, että kylän pienimmät lapset katselevat porukkaa kauhun vallassa ja alkavat parkua heti, kun zombit yrittävät keventää tunnelmaa ja hymyillä heille.

Vaikka kukaan ei muista eikä osaa sanoa Houndjohoundjin savikylän nimeä, se näyttää kuitenkin myötämielisesti silmänkääntötemppumaiset rituaalinsa ja sen, miten henget pyörittävät tunnista toiseen, aina pimeän tuloon saakka, värikkäiltä lakaisukoneilta näyttäviä olentoja.

Tunnelman nostamiseksi vieraille tarjotaan palmupontikkaa samasta lasista koko kylän kanssa.

Se, että seremonioita saa valokuvata ja että osallistumisesta peritään ihan kunnon maksu, panee osallistujan miettimään, mitä kymmenen vuoden kuluttua. Pahimmillaan voodooseremonioihin on varmaankin silloin sisäänheittäjiä sen sijaan, että vielä tällä hetkellä sinne pääsystä pitää käydä neuvotteluja ja odottaa posket hehkuen myönteisiä tuloksia.

Tiedätkö aiheesta enemmän?
Lähetä vinkki, kuva tai video!
13222
MAINOS

Kommentoi

Uutisvirta

Etusivulla nyt

Paikallissää

Juttutupa

Kuumin keskustelu nyt

Tuntematon sotilas 3.0

230 viestiä | Lue keskustelu

Päivän tykätyin viesti

Tuliko katsottua MOT työnvälityksestä

Mauno Koivisto siteerasi aikoinaan jotain henkilöä sanoin: "Tärkeintä ei ole päämäärä, vaan liike." Tässäkin asiassa tun... Lue lisää...
Rivien välistä

Jari ja sarjakuvat

Jari

23.6.
Jari on tauolla.

Naapurit

23.1.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

yrityspalvelut.kaleva.fi


stats-image