Kulttuuri

Kipeän omakohtaista taidetta

Arka aihe. Merja Aletta Ranttila sai viimein rohkeutta tarttua perheväkivalta-aiheeseen, siitä hänellä on omakohtaisiakin kokemuksia. Taustalla työ Lähisuhdeväkivalta Suomessa.
Kulttuuri 7.10.2005 0:00
Anna Kilponen
Merja Aletta Ranttila, 45, on saapunut Ouluun ripustamaan näyttelyään Galleria Art Halvareen. Pienikokoisella ja eloisalla taitelijalla on ripustus viittä vailla valmiina. Hän kaivaa esiin jo rullautuneen lehtileikkeen, joka on ankeaa tilastoa perheväkivallasta.

"Tämän nähtyäni tiesin, että tuosta teen taulun. Itsekin väkivaltaa kohdanneena uskalsin vasta nyt tarttua aiheeseen", sanoo Ranttila kaksiosaisen taulusarjan edessä.



Turvapaikka
hotellista


Rajuista aiheistaan tunnettu taiteilija ei päästä katsojaa aivan vähällä tälläkään kertaa. Verenpunaisessa maalauksessa on silputtu nalle ja musta veistä pitelevä käsi, taustalla punainen naisfiguuri. Toinen taulu on kauttaaltaan punainen, mutta pian se saa seurakseen lehtileikkeen tekstin.

"Tämä kuvaa menetettyjä haaveita ja sitä kuinka nainen ottaa vastaan fyysistä väkivaltaa. Hän on aina valmis antamaan anteeksi seuraavana päivänä."

Tämän hän tietää kipeän omakohtaisesti, sillä hän joutui sietämään miehensä väkivaltaa useiden vuosien ajan ja peittelemään ruhjeitaan ulkopuolisilta, jopa omilta vanhemmiltaan.

"Suojelin miestäni, vaikka lapsetkin jättivät viestejä. Heille asia on jättänyt ikuisen jäljen. Lääkärin kehotuksesta älysin jättää mieheni. Pohjoisessa hotelli on ainoa turvapaikka ja siellä tuli vietettyä öitä."

Nyt vuosia myöhemmin Ranttila näki Lapin Kansassa ison kirjoituksen perheväkivallasta ja ymmärsi, että muillekin on sattunut vastaavaa.



Hyvän ja
pahan taistelu


Art Halvaren näyttelyssä on esillä Ranttilan töitä vuosien varrelta, vanhin on Lapin taidekoulun ajoilta, vuodelta 1982. Herkkää tyyliä niin toteutustavaltaan kuin väriensä puolesta ei heti tunnistaisi Ranttilan tekemäksi, sillä hänen tavaramerkikseen on muodostunut linotyöt vahvoine viivoineen.

Tummiin töihin on kuitenkin vähin erin tullut värejä. Alussa olivat musta, punainen, keltainen sekä lähellä vaaleanpunaista oleva ihonväri. Ne olivat jo hänen kohua pappispiireissä asti herättäneessä pirusarjassaan, jossa hän kuvasi omaa sisäistä hyvän ja pahan taisteluaan. Herra armahda -sarjan työt olivat ensimmäisen kerran esillä Meri-Lapin Shamaanikesässä vuonna 1993. Niiden vastaanoton aiheuttaman mielipahan Ranttila purki vuonna 1994 Kerberos-sarjaan, jossa hälyn nostanut pappi kaksipäisenä piruna kärventyy lopulta itse helvetin lieskoissa. Sarja on esillä myös Oulun-näyttelyssä.

Samaisena vuonna syntynyt Sinikettujen aika -teossarja toi Ranttilan töihin uuden värin, sinisen, jota hän oli aina vieroksunut.

"Harmaa vaihtui siniseen, kun eräs kriitikko sitä minulle ehdotti. Hän totesi, että sininenhän on suojeleva väri."

Naisenkuvat ja naiseus ovat vahvasti läsnä Ranttilan töissä. Tämä vuoksi häntä on nimitetty feministitaiteilijaksi. Ahtaat lokeroinnit kuitenkin ahdistavat häntä.

"Kuvat syntyvät omasta elämästäni. Koska olen nainen, kuvaan elämääni naisen näkökulmasta. Saamelaisuuttakin korostettiin liikaa alkuaikoina, mutta haluan, että minuun suhtaudutaan kuvataiteilijana."



Vaihtoehto psyykenlääkkeille


Linografiikan oheen ovat tulleet näyttävät maalaukset. Esillä on myös Ranttilan suuri omakuvasarja. Se lähtee liikkeelle pehmein siveltimin vedoin tehdystä työstä, jossa taiteilija on ehostanut itsensä viimeisen päälle. Työssä on myös kultahilettä, joka ei peräisin mistä tahansa purkista, vaan se on avainten teossa ylijäänyttä pölyä, "Abloy-hilettä". Sarja päättyy työhön, jossa naishahmo on luonnollisena, vailla ehostusta.

Taiteenteon Ranttila sanoo olleen vaihtoehto psyykenlääkkeille, sillä töitä tehdessään hän työstänyt myös tuskan pois itsestään. Uskonnollista ahdistusta hän purki piru- ja enkelikuviinsa. Sarjan kaikkia töitä ei tarvinnut koskaan edes vedostaa, sillä pelkkä kuvan kaiverrus riitti.

Nyt grafiikan teko on tullut tiensä päähän - ainakin toistaiseksi.

"Grafiikasta olen puristanut kaiken. Tuntuu myös, että olen purkanut jo koko tähänastisen elämäni töihini", sanoo Ranttila ja kertoo keskittyvänsä lähinnä kuvituspuolelle. Saamelaisten kansallispäivänä eli helmikuun kuudentena ilmestyy hänen uusin, lorumuotoon saameksi kirjoitettu lastenkirjansa.

"En osaa kirjoittaa saamea, mutta olen saanut apua 70-vuotiaalta äidiltäni ja 80-vuotiaalta isältäni. He muistavat vielä mahtavia sanoja, jotka ovat monille uusia."

Ranttilalla on ollut tapana käydä välillä ulkona huutamassa. Nyt hän ei enää "kehtaa".

"Teki vain mieli huutaa, vaikka välillä asuttiin rivitalossakin. Silloin en ajatellut tippaakaan, mitä muut mahtavat siitä ajatella. Inarissa ovat jo niin tottuneet persoonaani, että eivät hätkähdä mitään. Jos joku muu siellä huutaisi, niin kyllä häntä vähän kummissaan katseltaisiin."

Merja Aletta Ranttilan grafiikkaa ja maalauksia Galleria Art Halvaressa Saarelassa 1.1.2006 saakka. Saarelantie 11. Galleria on ennakkotiedoista poiketen suljettuna lauantaina 8.10.

Tiedätkö aiheesta enemmän?
Lähetä vinkki, kuva tai video!
13222
MAINOS

Kommentoi

Uutisvirta

Etusivulla nyt

Paikallissää

Juttutupa

Kuumin keskustelu nyt

Tuntematon sotilas 3.0

266 viestiä | Lue keskustelu

Päivän tykätyin viesti

Paljonko menee ruokaan

No kylläpä oli taas aloitus. Nyt Lidlin kannattajat voivat taas avata sanaisen arkkunsa. Meidän perheessä ei ole koskaan... Lue lisää...
hyvää kotimaista

Jari ja sarjakuvat

Jari

23.6.
Jari on tauolla.

Naapurit

19.1.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

yrityspalvelut.kaleva.fi


stats-image