Kulttuuri

Intiaanit hyödynsivät suo­ma­lai­so­saa­mis­ta

Talo tuohesta. Suuri osa itäisen metsäseudun intiaaneista asui alun perin tuohikatteisissa, kupolimaissa 'pitkätaloissa'. Delawa-rien asumukset olivat muista poiketen harjakattoisia. (Kuva teok-sesta C. A. Weslager: The Delaware Indians. New Brunswick 1996)
Kulttuuri 7.3.2003 0:00
Juha Hiltunen
Lännenelokuvissa tuttuakin tutumpia ovat näkymät jykevistä linnakkeista (fort) paaluvarustuksineen ja kulmatorneineen, sekä erämaiden hirsimökit, joissa korpimetsään kaskipellon raivanneet uudisasukasperheet alituisen intiaani-hyökkäysuhan alaisinakin sinnikkäästi pitivät majaansa.

Tämä amerikkalaisen pioneerihengen omaleimainen viitekehys näyttäytyy klassisimmassa muodossaan J.F. Cooperin romaaneissa tai Davy Crockettin kaltaisten sankarien seikkailuja romantisoivissa kioskikirjoissa, jotka aikanaan merkittävässä määrin myötävaikuttivat tämän stereotyyppisen julkikuvan muotoutumista osaksi yleismaailmallista populaarikulttuuria.



Uuden Ruotsin suomalaiset asialla


Historiallisesti mielenkiintoista, joskin valkoisen perusamerikkalaisuuden perspektiivistä kenties hieman kiusallista, on kuitenkin tämän julkikuvan innovatiivinen alkuperä.

Vaikka teemasta on taitettu peistä akateemisillakin kentillä ja ehdottoman varmaa dokumentoitua tietoa tuskin koskaan saadaan, on hyvin perusteltua olettaa, että Uuden Ruotsin siirtokunnan suomalaisilla olisi ollut aivan keskeinen merkitys tämän tradition ensi vaiheen kehityksessä.

On lisäksi todennäköistä, että tämä perinne sai vaikutteita ei vain suomalaisilta, vaan Uuden Ruotsin liepeillä asuneilta intiaaneilta, jotka kävivät kauppaa siirtokunnan kanssa.

Että mitäkö nämä innovaatiot olivat?

Tärkeimmiksi yleensä mainitaan kaskiviljelytekniikka sekä hirsirakennustaito.

Mikään siirtomaakauden varhaisvaiheen eurooppalainen maahanmuuttajakansa ei ollut yhtä mukautuvainen Amerikan erämetsien olosuhteisiin kuin suomalaiset.



Delawaren
korven raivaajat


Ruotsi-Suomen alueelta uuteen valtameren takaiseen siirtokuntaan pysyvästi muuttaneista uudisasukkaista suurin osa oli suomalaisia. Pääosa oli aikanaan muun muassa Savosta Ruotsiin Värmlannin takametsiin kotomaan epävakaita oloja paenneita talonpoikia, jotka olivat erikoistuneet kaskiviljelytekniikkaan.

Ruotsalaisista muuttajista suurin osa sen sijaan oli kaupunkilaisia: köyhälistöä, sotilaita ja virkamiehiä. Etenkin viimeksi mainituista pääosa palasi kotimaahansa kun Uuden Ruotsin siirtokunta nykyisessä Delawaressa joutui hollantilaisten haltuun 1655.

Suomalaisia sen sijaan muutti alueelle hollantilaisilla ja englantilaisilla laivoilla vielä tämän jälkeenkin.

Uuden Ruotsin alueen alkuperäiset asukkaat olivat Unami-intiaaneja, jotka kuuluivat pohjoisen rannikkoalueen merkittävimpään kansaryhmään, Lenni-lenapeihin eli delawareihin, millä nimellä heidät yleensä tunnetaan. Heitä kunnioitettiin naapurikansojen keskuudessa mm. diplomaattisin perustein ja delawarea käytettiin laajalti kauppakielenä.

Appalakki-vuorten takaisiin suuriin erämetsiin heillä oli ikivanha etnohistoriallinen yhteys sekä pitkäaikainen liittolaissuhde tämän alueen valtiaisiin, shawniiden sotaiseen heimokansaan. Nämä heimot toimivat Suurten Järvien etelänpuoleisten alueiden yhtenä merkittävimmistä historiallisista vaikuttajista ja kulttuurielementtien välittäjistä.

On paljon mahdollista, että ideat jotka saivat prototyyppinsä esimerkiksi jossain Uuden Ruotsin suomalaisten asuttamilla takamailla ja jalostuivat yhteistyössä alueen delaware-intiaanien kanssa, kulkeutuivat vuorten takaisiin metsiin viimeistään 1700-luvun alun heimomuuttoliikkeiden vanavedessä.



Mallina uudis-asukkaiden hirsipirtit


Joka tapauksessa Ohion-maan ja Kentuckyn shawniiden, delawarien ja mingojen kyliin alkoi nousta niin hirsimökkejä kuin perinteisiä wigwamejakin.

Yksi esikuva saattoi olla delawarien heimoperinteisiin olennaisesti kuulunut 'Iso-talo'-instituutio. On mahdollista, että tämä talo rakennettiin hirsistä jo 1600-luvulta lähtien - mallina mitkäpä muutkaan kuin Uuden Ruotsin suomalaisten uudisasukkaiden hirsipirtit.

Ensimmäiset Virginian siirtolaiset asuivat teltoissa ja maamajoissa. Uuden Englannin puritaanit rakensivat lankkutaloja, joissa oli olkikatot. Hollantilaiset kyhjöttivät ensin korsuissa, mutta siirtyivät sitten rakentamaan omaperäisiä lankkutalojaan, jotka poikkesivat edellä mainituista.

Vain ruotsalaiset ja suomalaiset asuivat alusta pitäen hirsitaloissa.

Suorakaiteen muotoinen hirsimaja, savupirtti ynnä muut olivat alun perin nimenomaan pohjoisen Euroopan asukkaiden, skandinaavien, suomalaisten ja venäläisten asuinrakennustyyppi.

Pohjoisen Saksan seutu kuului myös samaan vaikutuspiiriin, mistä juontuu joskus virheellisenä markkinoitu käsitys hirsirakennustekniikan leviämisestä Amerikkaan saksalaissiirtolaisten kautta.

Koska tämän laajan alueen asujaimistosta ainoastaan suomalaiset ja ruotsalaiset 1630-luvulta lähtien rakensivat uudisasutuksiaan Amerikkaan, on Uuden Ruotsin siirtokunta kaikista edellä mainituista ehdottomasti merkitsevin vaihtoehto.

Varhaissuomalaiselle talonpoikaiskulttuurille tyypillinen savupirtti tai metsätorppa oli olosuhteisiinsa nähden ideaalinen asuinkonstruktio.

Yksi mies saattoi rakentaa pienen sellaisen metsään parissa viikossa - suuremman nopeamminkin jos aputyövoimaa oli tarjolla. Sen saattoi pystyttää ilman nauloja, lujat kulmaliitokset syntyivät tunnusmerkillisin risti- tai lohenpyrstösalvoksin hirsien pääosia hieman kovertamalla.

Permannoksi kelpasi poljettu maa ja hirsien raot saatettiin tilkitä sammalilla. Ovi oli savuräppänän ohella useimmiten ainoa aukko ja harjakattoa peittivät turpeet.



Kveekarit oppivat tekniikan suomalaisilta


Amerikassa ensimmäiset suomalaisilta hirsitaloja rakentamaan oppineet siirtolaiset olivat Uuden Ruotsin naapuriin perustetun Pennsylvanian siirtokunnan kveekarit.

Pian erityisesti skottilaiset ja irlantilaiset ottivat asumismuodon omakseen ja siirsivät muuttoliikkeidensä myötä taidon yhä kauemmaksi länteen.

Appalakkien takaiset aarnimetsät ja ikikorvet eivät mitään muuta nopeasti hyödynnettävää asumistapaa intiaanien majatradition ohella olisi voineetkaan tarjota.

Jo pelkkä pirtti saattoi tarjota hyvän suojan niin talven ankarimpien säiden kuin petoeläintenkin varalta, mutta intiaanien hyökkäyksiä torjumaan rakennettiin useamman talon suljettuja pihapiirejä, jotka muistuttivat vanhoja suomalaisia umpikartanoita.

Intiaanit itse olivat rakentaneet kyliensä ympärille paaluvarustuksia ammoisista ajoista ja tämän tekniikan eurooppalaiset myös oitis totesivat tarpeelliseksi rajaseudun asutuksia puolustaakseen.

Näiden linnoitusten vakiomalli muodostui erikoiseksi arkkitehtoniseksi yhdistelmäksi niin vanhaa suomalaista kuin alkuamerikkalaista intiaaniperintöä.



Intiaaneilla oli oma saunomiskulttuurinsa


Suomalaiset toivat siis Amerikkaan kaskeamistekniikkansa, hirsirakennustaidon ja saunan. Tai ehkä ei sittenkään? Tosin ainoina eurooppalaisista heillä oli jotain sellaista missä maan alkuperäisasukkaat tunnistivat jotain merkillistä yhtäläisyyttä.

Nimittäin saunominen.

Pohjois-Amerikan intiaaneilla oli ikivanha ja laajalle levinnyt hikoilukylpyperinne, jonka ominaispiirteet muistuttivat hyvin paljon ja nimenomaan suomalaista saunomiskulttuuria.

Vain itse saunarakennus, perinteisimmillään hirsinen savupirtti, poikkesi intiaanien 'hikoilumajasta'. Toisekseen vain suomalaiset kaikista kalpeanaamoista näyttivät liikkuvan ja oleilevan metsissä lähes yhtä luontevasti kuin intiaanit konsanaan. He jopa tekivät metsään peltoraivioita samaan tapaan kaskeamalla kuin intiaanit olivat tehneet jo kauan ennen eurooppalaisten tuloa.

Jotkut intiaaniheimot, kuten irokeesit, cherokeet, creekit ja kenties delawaretkin, tekivät toisinaan yksinkertaisia kaltevia hirsimajoja, mutta eivät tunteneet salvomistekniikkaa. Tämä yhdistettynä paaluvarustusrakennustaitoon teki kenties suomalaisinnovaatiosta heidän parissaan ei ehkä niin vieraan, mutta sitäkin kiinnostavamman uutuuden jota ensin delawaret, sitten kenties heidän liittolaisensa shawneet ja myöhemmin monet muutkin intiaanit omaksuivat luontevasti osaksi uudenlaista kulttuuriaan.

Intiaanit ja suomalaiset näyttivät tulevan hyvin toimeen keskenään muutenkin - toisin kuin monet muut maahanmuuttajat.

Minnesotassa ja ehkä aikanaan Delawaressakin syntyi erityinen puoliveristen väestöryhmä, josta käytetään varsin sattuvaa nimitystä - Findians. On helppo nähdä edellä mainittujen kulttuuripiirreyhtäläisyyksien epäilemättä avittaneen näiden kansanryhmien yhteisymmärrystä, mutta perimmältään lienee kuitenkin ollut kyse hyvin samankaltaisen elinympäristön muokkaamasta mentaliteetista, jossa niin fyysiset kuin henkiset ominaisuudet kohdata metsämaailman erityiset haasteet löysivät toisensa.

Kirjoittaja on Oulun yliopiston Amerikan alkuperäiskulttuurien dosentti.

Tiedätkö aiheesta enemmän?
Lähetä vinkki, kuva tai video!
13222
MAINOS

Kommentoi

"Pääosa oli aikanaan muun muassa Savosta Ruotsiin Värmlannin takametsiin kotomaan epävakaita oloja paenneita talonpoikia, jotka olivat erikoistuneet kaskiviljelytekniikkaan."
Tämä on yksi tulkinta asiasta.

Toisen tulkinnan mukaan kysymyksessä oli väestön (enemmän tai vähemmän pakko)siirto, jota hyödynnettiin skandi-uudisasutuksen levittämiseen ja vahvistamiseen, sillä alituisessa liikkeessä olevat kaskiyhteisöt jättivät jälkeensä erinomaisesti pysyvään peltoviljelyyn sopivaa maata.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Uutisvirta

8:09
Kaasukäyttöiset kuorma-autot yleistyvät sähkökäyttöisiä nopeammin – raahelaisyritys Korsu mukana tuomassa kaasua maanteille
8:00
Tulikorit ja -padat yleistyvät kotipihoilla, mutta mistä puut? Polttopuiden hinnoissa ja laadussa on isoja eroja
8:00
Mitä eroa on Italialla ja Espanjalla? Katso, kummassa kahvin tilaaminen ruokailun jälkeen on kuin kiroaisi kirkossa ja kummassa juodaan enemmän alkoholia Tilaajille
7:00
Luomupossu Hilla telmii kavereineen sikalan pahnoilla
7:00
Oulunsalolaisen kodin sisustuksessa punainen piristeväri symboloi voimaa ja rakkautta
7:00
Merinäköala rauhoittaa mielen rivitalokodissa Oulunsalossa – "Elämä on monesti levotonta ja työelämä kiireistä" Tilaajille
7:00
Näin poliisi pääsi oikean sarjamurhaajan jäljille – tosipohjaisessa rikosdraamassa parasta on loistava pääosan esittäjä

Etusivulla nyt

Paikallissää

Varoituksia voimassa!

Ajokeli on huono aluksi Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa lukuun ottamatta Pudasjärven, Taivalkosken ja Kuusamon kuntia tienpintojen jäätymisen vuoksi.

Juttutupa

Päivän tykätyin viesti

Iiris Suomela uskaltaa sanoa

Niin, haluaa feministinä lain, ettei raiskauksesta tuomitsemiseen tarvitse enään olla vedenpitävää näyttöä, vaan naisen ... Lue lisää...
Sairasta

Jari ja sarjakuvat

Jari

23.6.

Naapurit

21.9.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

yrityspalvelut.kaleva.fi


stats-image