Kulttuuri

Hyvän ja huonon maun rajoja koetellaan taas

Pienlehtien alakulttuuriluonteeseen kuuluu myös se, että ne ilmestyvät nimenomaan paperisina ja että niitä levitetään kädestä käteen erilaisissa tapahtumissa. KUVA: Maiju Torvinen
Kulttuuri 1.4.2015 12:44
Riitta Taulavuori

Häpeilemättömällä huumorilla ja eriskummallisilla taittoratkaisuilla kyllästettyä pienlehdistöä ei ole onnistuttu kitkemään keskuudestamme.

Kaveriporukoissa tehtyjen lehtien vetovoimasta kertoo esimerkiksi se, että kansalaisjärjestö Oranssin pienlehtiarkiston nettisivut kaatuivat ainakin pariin otteeseen heti avajaisviikollaan maaliskuun alkupuolella.
Kävijäryntäys vuosina 1977–1982 rehottaneen pienlehtikulttuurin syövereihin ilmentää todennäköisesti sekä keski-ikäisten nostalgiannälkää että nuorempien sukupolvien opinjanoa.

Pienlehdet ovat lisäksi alkaneet kiehtoa opinnäytetöiden tekijöitä.

Oululaisen Marlene Hyypän pro gradu -tutkielma Huutoja maan alta! Oululaiset alakulttuurilehdet – kulttuurinen tila, vastakulttuuriset sisällöt ja keinot hyväksyttiin Oulun yliopistossa viime syksynä.

Helsingin yliopistossa opiskeleva Juuso Paaso puolestaan viimeistelee omaa graduaan, jonka nimeksi on tulossa Jee, Suuri Pulunhuijaus. Suomalaiset punk- ja underground-pienlehdet vuosina 1967–1982 ja niiden kulttuurinen tyyli.

Hyyppä, 28, ja Paaso, 35, kertovat tykästyneensä pienlehtien omaleimaiseen tyyliin. Molemmat havaitsivat myös, ettei suomalaista pienlehdistöä ollut vielä liiemmin kaluttu tutkimuskohteena.

Hyyppä pitää erityisesti pienlehtien huumorista ja kielenkäytöstä.

– Noissa lehdissä on tärkeää, että kaikki langat pidetään omissa käsissä. Tämä mahdollistaa ilmaisutavan, joka on sensuurin ulottumattomissa.

Hyypän tutkimusaineistona olivat vuosina 1979–1981 ilmestyneet punkin ja uuden aallon lehdet Tilt-Zeitung ja Anonyymi mustetahra, sarjakuvalehdet Kupla (1981–1983) ja Ruuvari (1988–1995) sekä vuodesta 2005 ilmestynyt, skeittikulttuuria sivuava nuorten miesten lifestyle-lehti Esa.

– Varsinkin punk- ja sarjakuvalehtien tekeminen liittyi vahvasti valtakunnalliseen liikehdintään, punk-kulttuurin nousuun ja sarjakuvaseurojen perustamiseen.

Hyyppä muistuttaa myös, että usein lehdet kartuttivat tekijöidensä taitoja niin, että heistä tuli myöhemmin alan ammattilaisia, kuten graafisia suunnittelijoita, sarjakuvataiteilijoita ja kirjailijoita.

Paikallisina esimerkkeinä voisi mainita kuvataiteilija–muusikko Jyrki A. Mäen (muun muassa Maamiehen ystävä), kirjailija–muusikko Kauko Röyhkän (Tilt-Zeitung) ja sarjakuvakäsikirjoittaja Pauli Kallion (Suuri kurpitsa).

Hyypän mukaan alakulttuurilehtiä yhdistävänä piirteenä voi pitää sitä, että ne repivät parhaimmat vitsit aiheista, joista valtamedia vaikenee tai puhuu vakavalla naamalla.

Hänen mielestään pienlehtien alakulttuuriluonteeseen kuuluu myös se, että ne ilmestyvät nimenomaan paperisina ja että niitä levitetään kädestä käteen erilaisissa tapahtumissa.
Kanavana voi olla myös ”sissijakelu”, eli lehtiä jätetään milloin mihinkin.

– Itse olen tykännyt pienlehtien tavasta ilmaista asiat suoraan, Juuso Paaso sanoo.

Paaso jäljittää pienlehtimäisen ilmaisutavan alkaneen kehittyä underground-lehdissä 1960-luvun lopulla ja kiteytyneen vuosien 1977–1982 punk-lehdissä.

Tuossa vaiheessa myös Suomeen oli alkanut rantautua punk-musiikki lieveilmiöineen ja ideologioineen: kuka tahansa pystyi soittamaan bändissä ja kuka tahansa pystyi väsäämään lehteä. Tosin tuo ”kuka tahansa” oli lähinnä ihanne.

– Pääasiassa kyse oli poikien puuhastelusta, Paaso myöntää.

Paaso on listannut ”punk-vuosina” ilmestyneen yli 300 pienlehtinimikettä. Oranssin digiarkistossa on tällä haavaa runsaat sata nimikettä – ja määrä kasvaa lähiaikoina vielä jonkin verran.

Pienlehtiä alkoi putkahdella varsinkin vuosina 1978–1979 ympäri maata, aina Muoniota myöten.
– Kopioimisen hinta alkoi tuossa vaiheessa laskea, Paaso huomauttaa.

Yksittäisten pienlehtien elinkaari jäi usein muutamaan numeroon, vaikka poikkeuksiakin oli.

Lehtien ulkoasua leimanneet ”suttuisuudet” kuten horjuvakirjaiminen käsiala, kirjoituskone- ja käsinkirjoitustekstien sekamelska, sivuhuomautukset, kopiokoneen jäljet ja rasteroimattomat kuvat olivat osittain seurausta välineiden puutteellisuudesta ja tekijöiden taidoista. Samalla tuo tietynlainen amatöörimäisyys oli Juuso Paason mukaan tyylikeino.

– Sittemmin ”suttuinen”, valokopioitu tyyli on otettu käyttöön mainosteollisuudessa ”punk-tyylinä”, hän muistuttaa.

Tiedätkö aiheesta enemmän?
Lähetä vinkki, kuva tai video!
13222
MAINOS

Kommentoi

Onpas vähättelevä otsikko...ymmärrettävää tällaiset oikeat lehdet joita itse väännetään ovat tosiaan minkään multi suomalaisen mediatalon sensuurin ulottumattomissa ja eivät ole riippuvaisia vaalitukien jakamisesta ja soopan jauhamisesta jonkun ehdokkaan laariin..Lisää tällaisia

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

legendaarinen Pahkasika aloitti varsin kotikutoisena omakustanteena, mutta kehittyi nopeasti varsin ammattimaiseksi julkaisuksi. Nykypäivänä Pahkasian kaltainen yhteiskunnasta huumorin ammentava lehti ei enää voisi toimia, sillä maassa on aivan liikaa mielensäpahoittajia. Jos Suomessa julkaistaisiin esimerkiksi Charlie Hebdon kaltaista varsin mustaakin huumoria viljelevää julkaisua, tiettyjen piirien itkemistä ja parkumisesta ei tulisi loppua. Mitä sananvapauteen tulee, Suomi on mennyt takapakkia jopa rähmällään olon kultaisista vuosikymmenistä. Ja tämä ei edes tunnu olevan mikään ongelma nykyisille median ammattilaisille.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Outo otsikko. Kyse ei tekijöiden tai tutkijoiden mielestä ole ollenkaan mistään "hyvästä mausta", se kuului kokonaan toisiin taiteenlajeihin ja toisille vuosikymmenelle (paitsi Oulussa jossa joillakin on edelleenkin tarve määrittää omaa erinomaisuuttaan ja kieltää eri tavalla ajatteleminen).

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Uutisvirta

24.5.
Oulun kaupunginjohtaja: Sote-uudistusta kehitettävä palvelut edellä, maakunnan verotusoikeuden vaikutukset selvitettävä perusteellisesti
24.5.
Lumotut sanat -festivaali kokoaa oululaisia lapsia ja perheitä kirjallisten asioiden äärelle kuukauden ajan
24.5.
Lyonissa kirjepommi haavoittanut useita ihmisiä – kukaan ei ole kuollut
24.5.
Talon lunastus ja purku tiehankkeen alta aiheuttivat haikean mielen – Iin ohitustiehanke saattaa alkaa toteutua luultua nopeammin, jo kymmenen vuoden päästä Tilaajille
24.5.
Kysyimme, ehtiikö vielä varata kampaajaa ensi viikon lopun valmistujaisia varten – "Muutamia vapaita aikoja on"
24.5.
Kumpi tienaa enemmän euroedustaja vai kansanedustaja? – Brysselissä tilille voi kilahtaa kuukausipalkkioiden ja kulukorvausten lisäksi tuhansien eurojen veroton päiväraha
24.5.
Sakari Mannisen Minna-äiti pyrkii seuraamaan poikansa jokaisen pelin, puolivälierän suoritus liikutti kyyneliin – Kaapo-koira kaipaa kotona isäntänsä rapsutusta

Etusivulla nyt

Paikallissää

Juttutupa

Päivän tykätyin viesti

Koiran ulkoitus

Pyörätiellä jalankulkijalla on oikeus valita kumpaa reunaa kulkee, oli koira tai ei. Lue lisää...
Tämä fakta

Jari ja sarjakuvat

Jari

23.6.
Jari on tauolla.

Naapurit

25.5.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

yrityspalvelut.kaleva.fi


stats-image