Kulttuuri

Ei mikään vaatimaton mies

Olavi Paavolainen (1903-1964), "liian sivistynyt" mies, ei pannut julkisuutta pahakseen, ja levottomuuden herättämistä hän piti tehtävänään.
Kulttuuri 17.9.2003 0:00
Raimo Komminaho
"Enää en seiso tässä!" ärähti nelivuotias merimiesasuinen nuorimies valokuvaajalle. Hän sanoi sen venäjäksi, koska hän oppi suomen kielen vasta myöhemmin.

Päättäväinen poseeraaja oli Olavi Paavolainen, joka syntyi 17. syyskuuta vuonna 1903 Kannaksen Kivennavalla. Isä oli varatuomari ja myöhemmin kansanedustaja ja äiti viipurilaisen hovioikeudenneuvoksen tytär.

Äiti Alicen saksalaisista sukujuurista ja venäläisestä lastenhoitajasta, njanjasta, johtui, että pikku-Olavi puhui nelivuotiaaksi asti vain venäjää ja saksaa. Isä ja äiti taas puhuivat keskenään ruotsia. Kun kotiin tuli vieraita, poika piilotettiin kiireen vilkkaa, koska olisi ollut häpeä, jos olisi tullut yleiseen tietoon, että paikkakunnan suomalaisten johtomiehen poika ei osaa suomea.

Huvilamainen koti, Vienola, oli kaksikerroksinen, kellanvaalea iso rakennus, jossa oli siro kulmatorni, lasivilpola ja kesällä verhoin koristeltu varjoisa avoparveke. Idyllimäisellä tontilla sijaitsi myös laaja lammikko, jossa oli saari. Sinne johti puusilta, jonka alle Olavi istutti lumpeita ja kurjenmiekkoja. Joutsenetkin viihtyivät lampareesta, jonka rannalla oli myös sauna.

Köynnöskasvien peittämän vilpolan edestä alkoi Olavin rakastama puutarha, jota hallitsivat hongat ja kuuset, mutta johon oli taitavasti sommiteltu kukkaistutuksia. Puutarhan varjoisilla käytävillä tuoksuivat raskaasti leukoijat, neilikat, heliotroopit ja koristetupakat. Koko Vienolan ilmapiiri oli porvarillisen arvokas ja hillityn romanttinen.

Olavin rakas, kuikelomainen äiti, jossa pojan mukaan virtasi hieman myös "omenaviiniksi väljähtynyttä Aminoffien samppanjaa", käytti aina vain violetteja pukuja ja mustaa samettinauhaa laihan kaulansa ympärillä ja järjesti jättiläispalmuin koristellussa salissa hienoja juhlia. Vienola oli Paavolaiselle aina hyvin rakas paikka ja koti, mutta se tuhoutui talvisodan ensimmäisenä päivänä.



Janosi julkisuutta


Paavolainen ei ollut koskaan mitenkään vaatimaton persoona. Hän janosi julkisuutta ja piti, kun hänestä puhuttiin. "Levottomuuden herättäminen on tehtäväni", hän kerran lausui André Gidetä lainaten.

Hän myös rakasti kauniita vaatteita: "Muodikas paita ja kravatti merkitsevät minulle enemmän kuin kevätillan rusko tai runon kirjoittaminen."

Kun Matti Kurjensaari palasi hänen ja Paavolaisen yhteiseen asuntoon joulun jälkeisenä aamuna vuonna 1937, istui kämppäkaveri lukemassa uusinta kirjaansa Lähtö ja loitsu ja itki. Kurjensaaren kysyessä syytä moiseen, vastasi Paavolainen: "Kun minä kirjoitan niin hyvin!"

Aina kun Paavolainen tapasi ihmisen, jonka hän havaitsi vertaisekseen, hänestä tuli itsensäpaljastaja ja tunnustaja. Hän avasi vertavaluvan sydämensä uhrilleen.

Parikymppisenä hän kirjoitti hyvälle ystävälleen Katri Valalle muun muassa näin: "Tahdon selittää sinulle jo nyt aikaisemmin vikani, jotta et heti pettyisi. Olen keikari, olen laverteleva, olen blaseerattu - sanalla sanoen: liian sivistynyt. Pidän kauniista puvuista, hienoista huoneista, valikoiduista väreistä, 'tunnelmasta', tanssista etc. - Ymmärrä minua: olen kasvanut ylellisessä kodissa, olen koko nuoruuteni talvet elänyt Helsingissä, olen jo pikku lapsena lukenut taidehistorioita ja tuntenut kaikki kirjalliset suuruudet kuin viisi sormeani. - Olen nähnyt ja tietänyt liian paljon, olen sivistynyt niin että en pääse siitä enää eroon."

Komealla Paavolaisella ei ollut nais- eikä seksiongelmia, mutta hän jostain syystä mielellään kuvitteli niitä itselleen samoin kuin sairauksia, joita ei kuitenkaan ilmaantunut.

Avioliitosta hän ei ollut kiinnostunut, mutta avioitui kuitenkin vuonna 1945 Sirkka Virtamon kanssa, mutta pariskunta erosi muutaman vuoden kuluttua. Liitosta syntyi poika Pekka.

Koska Paavolainen oli kiinnostunut Freudin seksuaaliteorioista, hänellä oli juhliessaan tapana vetää yön pikkutunneilla muusta seurueesta syrjään ystäviensä vaimoja ja tivata näiden intiimeimpiä seksiasioita. Kuulustelu oli kuin mikä tahansa katolinen korvarippi, ja lopputulos oli aina sama: vaimoparat elivät epätyydyttävässä seksisuhteessa ja olivat kovin onnettomia tämän vuoksi.

Paavolainen ehti olla elämänsä aikana monessa mukana, ja hän myös matkusteli paljon. Vuonna 1927 hän vieraili Saksassa ja Ranskassa ja vuonna 1932 Englannissa. 1930-luvulla hän toimi muun muassa mainostoimittajana ja mainospäällikkönä.

Vuonna 1937 hän teki reissun Etelä-Amerikkaan, ja matkan tuloksena syntyi Lähtö ja loitsu. Vuonna 1939 olivat vuorossa matkat Neuvostoliittoon, Kreikkaan ja Turkkiin. Yleisradion teatteriosaston päälliköksi hänet valittiin vuonna 1947.



Hengenheimolaisuutta


1950-luvun alussa Paavolainen tutustui lämpimään mutta vahvaan persoonaan Hertta Kuusiseen, ja ensi hetkestä alkaen he huomasivat hengenheimolaisuutensa: he nauttivat toistensa seurasta. Kuusinen oli yhä pahemmin alkoholisoituvan Paavolaisen viimeinen silta elämään.

Paavolaisen perusvire oli hektinen ja vilkas, välillä huumoriton ja kireän hermostunut. 1950-luvulla hän alkoi laiminlyödä Yleisradion teatteriosaston esimiehen tehtäviään, ja keskittymisvaikeudet hankaloittivat jo lukemistakin. Viski ja gini olivat tehneet tehtävänsä. Kun hän ei enää pysynyt mukana päivän tapahtumissa eikä ollut etulinjan mies, avantgardisti, hän jättäytyi tarkoituksella syrjään. Hän halusi kuolla.

Kun sekavassa mielentilassa olevaa Paavolaista nostettiin heinäkuussa 1964 hänen asuntonsa edustalla Helsingin Albertinkadulla ambulanssiin, hän vielä komensi: "Ei jalat edellä!"

Kirjailija kuoli sunnuntaina heinäkuun 19. päivänä. Tuntia ennen loppuaan hän sai kouristuskohtauksen, menetti tajuntansa eikä häntä saatu virkoamaan elvytysyrityksistä huolimatta. Aristokraatti lähti tiedottamana maailmasta, joka ensin näytti hänelle hurmioituneet kasvonsa mutta joka myöhemmin tuotti hänelle yhtämittaista kärsimystä.

Paavolainen on haudattu Hietaniemen uurnalehtoon. Haudalla on matala suorakaiteen muotoinen musta hiottu kivi, ja siinä on kaksi nimeä: Alice Paavolainen, o.s. Löfgren ja Olavi Paavolainen, kirjailija. Äiti ja poika.

Tiedätkö aiheesta enemmän?
Lähetä vinkki, kuva tai video!
13222
MAINOS

Kommentoi

Uutisvirta

Etusivulla nyt

Paikallissää

Juttutupa

Päivän tykätyin viesti

Osittainen varhennettu vanhuuseläke

" Toinen on ”yhden ajatuksen -syndrooma”: siinä ihminen on niin tarrautunut johonkin kantaan (usein ajasta jäljessä olev... Lue lisää...
Hihiii

Jari ja sarjakuvat

Jari

23.6.
Jari on tauolla.

Naapurit

14.12.

Fingerpori

14.12.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

yrityspalvelut.kaleva.fi


stats-image